Isovanhempien aina rakastama lapsi tuotti pettymyksen. Mitä sanoisit tässä tilanteessa?

Kesällä vielä kalasteli ukin kanssa, puotteli lumia katolta nyt talvella ja mummon kanssa herää siellä ollessaan 04.00 rupattelemaan "ettei mummon tarviis valvoa yksin aamuisin".
Isovanhempien rakastama ollut tosiaan aina, paitsi nyt kun hakeutui kuntavaaliehdokkaaksi isovanhemmille väärään puolueeseen.
Mummo sanoo suoraan, miten toivoo ettei lapsi pärjää ja tuhahtelee. Häpeää kuulemma.

Mummolle ja ukille oon sanonut suoraan, että jokainen tekee oman elämänsä ja jos omalla lapsellani on munaa keskittää mielenkiintonsa politiikkaan ja siellä omakseen löytämään asiaan, niin sen pitää olla vain fine. Ottakoot tai jättäkööt..

Mummo narisee puhelimeen miten lapsen varmaankin pitäis kasvaa pois tuosta höpötyksestä.
Oon surullinen lapseni puolesta ja kamalan ylpeä.

Ps. Lue sana lapsi nuori aikuinen. En jaksanu kirjoittaa sitä joka kertaa, mut yrittävä lapsi se mulle on.