Yh-isän kanssa seurustelu
Kannattaako alkaa vakavasti seurustelemaan miehen kanssa jolla 10v. poika ja ex-vaimon kanssa yhteishuoltajuus.Ovat exän kanssa aika tiiviisti tekemisissä(joka päivä).Itse olen lapseton 39v.Tuntuu,etten saa miestä kunnolla omakseni?onko muita samassa tilanteessa olevia?
Kommentit (22)
Miten pitkä aika erosta on? Se vaikuttaa kans paljon.
Riippuu kuinka paljon välität miehestä ja ennen kaikkea mitä haluat elämältäsi. Olen samassa tilanteessa, vaikeita päätöksiä.
Erosta on kulunut jo 5v. mutta exällä ei tietääkseni ole uutta suhdetta.
Vierailija kirjoitti:
Riippuu kuinka paljon välität miehestä ja ennen kaikkea mitä haluat elämältäsi. Olen samassa tilanteessa, vaikeita päätöksiä.
Olen ollut tässä tilanteessa vasta muutamia kuukausia.
Ap
No jos olet sitä mieltä, että joku ihminen pitää saada kokonaan omaksi, niin eipä ehkä onnistu. Se lapsi siinä tulee kuvioissa ainakin olemaan hyvin pitkään. Mikäli exän kanssa on selvät kuviot, niin tuskin siitä exästä mitään haittaa on, ellet ole luonteeltasi omistava ja mustasukkainen, miltä hieman kuulostat tuo "kokonaan omaksi"jälkeen..
Mies ei halua enään lisää lapsia,omasta tilanteestani en ole vielä varma.
Ap
Lisäksi mies on minua melkein 10v. vanhempi
Vierailija kirjoitti:
Lisäksi mies on minua melkein 10v. vanhempi
Ap
Sä et tule koskaan saamaan ketään täysin omaksi. Aivan absurdia edes pohtia sellaista.
Vierailija kirjoitti:
Sä et tule koskaan saamaan ketään täysin omaksi. Aivan absurdia edes pohtia sellaista.
En kyllä ole niin ajatellut,mutta koen hieman mustasukkaisuutta exää kohtaan ja välillä tuntuu,etten jaksa sitä yhteydenpitoa hänellä ja exällä milloin mistäkin lapsen asiasta.
Ap
Pohdinnan aiheita ovat mielestäni se, haluatko omia lapsia ehkä kuitenkin joskus, miksi mies on exän kanssa niin tiiviisti tekemisissä (jos lähes päivittäin) ja miten hyvin tulevaisuuden suunnitelmanne sopivat yhteen.
39 vee ei enää voi miettiä haluaako lapsia "joskus". Sellanen on pantava alulle ihan aika pian jos meinaa lisääntyä. Nuoruus meni jo.
Mun mielestä tärkein pointti on se, että mitä sinä ap pidät toisten lapsista. Se lapsi tulee siinä paketissa mukana, hyväksytkö ja pidätkö hänestä? Jos pojan ja isän suhde on hyvä, se lapsi on aina ykkönen niin kuin kuuluukin.
Aloittele hitaasti, voihan se olla todella upea mies eli joka kannattaa "ottaa". Deittaile, tutustu - anna aikaa, ja päätä sitten vasta.
Mutta tosiaan, jos olet kovin mustasukkaisuuteen taipuvainen, niin älä edes ala. Lapsi ja ex (ja suku tältä puolen - lapsen tädit, sedät, serkut ym. tulee aina olemaan kuvioissa mukana).
Itse deittailin muutamia kertoja kolmenkin eri YH-isän kanssa. Itse lapsettomana koin nämä liian vaikeiksi. Jokainen näistä miehistä sattui pistämään heti todella tiukat säännöt sille, koska olisi voinut minua tavata (mm. yksi sanoi, että 2 viikonloppua per kk on täysin poissa kuvioista; tätä tapailin muutaman kerran - lapsi hänellä; yksi haukkui eksäänsä koko treffien ajan, kolmas toi lapsensa treffeille vahdiksi ja "joutui" sitten lähtemään ½ h päästä pois jo .... jokaisen kanssa oli viestitelty jonkin aikaa ennen treffejä). Jotenkin minua ahdisti kovat säännöt ja lait; ei vain loksahtanut.
Itselläni on avoisäpuoli ja sitä kautta taas tiedän, että lapselle äiti/isäpuoli on vaikea. Näin päin on kanssa todella paljon mustasukkaisuutta, lapsen viestintää, että et kuulu meille ja älä päkötä siinä ... vaikka se aikuinen olisi miten fiksu. Itse ymmärsin oman äitini kaipuun suhteeseen vasta aikuisena, kun aloitin itse omaa seksielämääni ja miessuhteitani (isä kuoli kun olin lapsi).
Haastavia ihmissuhteita, mutta todella usein myös upeita ihmissuhteita.
Sinun miehesi ainakin vaikuttaa pitävän hyvät suhteet lapseensa, hoitavan häntä oikeasti, välittävän hänestä. Tämä kertoo jo paljon, että on fiksu ja kiva mies.
Vierailija kirjoitti:
Aloittele hitaasti, voihan se olla todella upea mies eli joka kannattaa "ottaa". Deittaile, tutustu - anna aikaa, ja päätä sitten vasta.
Mutta tosiaan, jos olet kovin mustasukkaisuuteen taipuvainen, niin älä edes ala. Lapsi ja ex (ja suku tältä puolen - lapsen tädit, sedät, serkut ym. tulee aina olemaan kuvioissa mukana).
Itse deittailin muutamia kertoja kolmenkin eri YH-isän kanssa. Itse lapsettomana koin nämä liian vaikeiksi. Jokainen näistä miehistä sattui pistämään heti todella tiukat säännöt sille, koska olisi voinut minua tavata (mm. yksi sanoi, että 2 viikonloppua per kk on täysin poissa kuvioista; tätä tapailin muutaman kerran - lapsi hänellä; yksi haukkui eksäänsä koko treffien ajan, kolmas toi lapsensa treffeille vahdiksi ja "joutui" sitten lähtemään ½ h päästä pois jo .... jokaisen kanssa oli viestitelty jonkin aikaa ennen treffejä). Jotenkin minua ahdisti kovat säännöt ja lait; ei vain loksahtanut.
Itselläni on avoisäpuoli ja sitä kautta taas tiedän, että lapselle äiti/isäpuoli on vaikea. Näin päin on kanssa todella paljon mustasukkaisuutta, lapsen viestintää, että et kuulu meille ja älä päkötä siinä ... vaikka se aikuinen olisi miten fiksu. Itse ymmärsin oman äitini kaipuun suhteeseen vasta aikuisena, kun aloitin itse omaa seksielämääni ja miessuhteitani (isä kuoli kun olin lapsi).
Haastavia ihmissuhteita, mutta todella usein myös upeita ihmissuhteita.
Sinun miehesi ainakin vaikuttaa pitävän hyvät suhteet lapseensa, hoitavan häntä oikeasti, välittävän hänestä. Tämä kertoo jo paljon, että on fiksu ja kiva mies.
Tässä vaiheessa on kanssa miehellä rajoituksia tapailua kohti juuri tuo 2 vkl/kk lapsi hänellä.Harmittaa hieman ja lapsella myös harrastuksia joista huolehtivat yhdessä.Välillä tunnen olevani sivussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sä et tule koskaan saamaan ketään täysin omaksi. Aivan absurdia edes pohtia sellaista.
En kyllä ole niin ajatellut,mutta koen hieman mustasukkaisuutta exää kohtaan ja välillä tuntuu,etten jaksa sitä yhteydenpitoa hänellä ja exällä milloin mistäkin lapsen asiasta.
Ap
Lapsi ei ole ollut kuin 5-vuotias, kun ovat eronneet. Näin pienen lapsen kanssa vanhemman kyllä tuleekin olla paljon yhdessä (ja pakostakin siis se toinen vanhempi on kuviossa mukana, ei pientä lasta voi yksin laittaa vaihtaamaan esim. asuntoa/kotia). Tämä kertoo minusta hyvästä isyydestä: tämä on upea juttu, mutta kestätkö sinä olla toinen kun lapsi on ykkösenä ?
Lapsi on nyt 10 vanha. On siis ainakin vähintään 7-8 vuotta paljon kuvioissa mukana vielä; ehkä lukioikään 19 vee ja sitten lähtee opiskelemaan, itsenäistyy ja muuta. Sinä olisit mukana tässä kuviossa. Tämän jälkeenhän sinä olisit ykkösenä - tai jos teillä on lisää lapsia, niin en on teidän suhteen keskiössä.
Sanoisin myös, että ei kannata. Itse olen uusperheeseen lapsettomana lähtenyt, ja tosi rankkaa on ollut. Eniten vaikeaa on juuri se, että puoliso pitää jakaa koko ajan. Mikään ei suhteessa ole täysin omaa, vaan se on aina "auki" sinne eksän suuntaan. Lapsen kautta tieto leviää kodista toiseen, joten hyvästi vaan yksityisyydelle. Tuntuu kuin oma koti ei olisi vain oma koti. Rankkaa on siis tunnepuolella. Toisaalta rakkaus puolisoon voittaa kaiken vaikeuden mutta helvetin hankalaa on kyllä ollut. En siis suosittele millään tavoin uusperhe-elämää mutta joskus rakkaus ei anna vaihtoehtoja. Kuten itselle kävi.
Sääntö numero yksi: älä ota käytettyä miestä! Nuorta miestä kehiin vaan niin ei tarvi näitä toisten hylkäämiä ottaa.
No ei kannata, ei...