Inhoan sitä mitä mieheni on kavereidensa kanssa, en osaa suhtautua, muilla samaa?

Kuulostaa teinidraamalta. Jos ette ole teinejä, en oikeen tiedä miten suhtautua. Hämmentävää.

Vierailija kirjoitti:

Osittain olen tyytyväinen, että miehellä on kavereita joiden kanssa tehdä ja puhua, oli aika jolloin miehellä ei niitä ollut.

Tässä se syy taitaa olla. Täytyy aloittaa pohjalta, "pellen roolista", kun on ollut epäsuosittu. Suunnitelkaa määrätietoisesti miten mies saisi parannettua asemaansa miesten parissa ettei tuo rooli jää pysyväksi.

Mua ärsyttäisi myös, jos mieheni tekisi seurassa itsestään tyhmemmän kuin mitä on. Tai käyttäytyisi typerästi, olisi rasistinen tai sovinistinen, tai ylipäänsä esittäisi jotain roolia. Miksiköhän miehesi haluaa tuollaista huomiota? 

Jos miehelläsi jossain vaiheessa ei ollut kavereita, on hän saattanut omaksua tietyn roolin ja kuvittelee, että sen ylläpitäminen pitää myös kaverit. Eli ryhtyi pelleksi saadakseen kavereita ja nyt joko ei osaa luopua roolista tai pelkää että kaverit kaikkoavat, jos luopuu siitä?

En kestäis jos mies ois noin lapsellinen. Asiallinen on onneksi parin oluenkin jälkeen, eikä tarvi hävetä.

Vähän flirtti joskus, mutta tiesin sen kun aloimme yhdessä kulkea

Hei ap. 

Minulle tuli kirjoituksestasi kaksi asiaa mieleen: sinun asioiden kunnioittaminen ja sitten parisuhteen erillisyys.

On sanomattakin selvää, että mies ei voi kertoa kuulumisiasi kellekään ilman lupaasi. Jos näin tapahtuu, on sinun selvästi otettava asia puheeksi ja kerrottava /keskusteltava luottamuksellisuuden periaatteesta yms. Sitä ei tule vain katsoa läpi sormien.

Mutta toinen asia on sitten miehesi olemus. Kaveriporukassa hän on mielestäsi äijämäinen, hänessä esiintyy käyttäytymistä, josta et erityisemmin pidä. Siihen kuitenkin katsoisin, että sinun ei tule etkä voi puuttua. Parisuhteessa eräs tärkeä elementti on erillisyys; kumpikin on oma erillinen yksilönsä, joka itse vastaa käytöksestään ja muista ihmissuhteistaan. Se, millainen mies on kavereittensa kanssa kuuluu hänen erillisyyteensä sinusta. parisuhteessa olevakaan ei voi muuttua toisen mieleiseksi. Lisäksi jokainen on erilainen eri tilanteissa, tätä kutsutaan sosiaalisiksi rooleiksi. Itsekin varmasti puhut eri tavalla esim. tyttökavereillesi kuin isoäidillesi, työssä kuin naapureiden kanssa. Tämä on osa ihmisten rikkautta; osaa sopeutua erilaisiin sosiaalisiin konteksteihin. Miehellesi 'äijäporukan' sosiaalinen koodi on ilmeisesti yksi tärkeä osa hänen elämäänsä, eikä sinun tule sitä kontrolloida. Kunhan hän kunnioittaa sinun rajojasi tuon ykköskohdassa olevan asian suhteen (asioittesi kertominen eteenpäin) koska se ei ole hänen yksityisasiansa.

Mitä ajattelet tästä?

Mit

Hän kompeisoi sillä epävarmuuttaan tullakseen hyväksytyksi porukassa. Itsetunto ei ole mikään pysyvä ominaisuus niin kuin silmienväri vaan se vaihtelee tilanteen mukaan. Se voi olla myös suojamuuri, että ei sitä omaa itseään tule loukatuksi, kun on esim. tullut aiemmin lyödyksi.

Miten paljon sinä oikein vietät sitten miesten ja hänen kavereiden kanssa aikaa ja onko joka paikkaan pakko mennä miehen perässä? Vietä itse enemmän aikaa täyspäisten kavereidesi kanssa ja vielä miehesi kanssa sitä laatuaikaa yhdessä.

Tuo on aivan normaalia miesten keskuudessa. Yleensä sen oman naisen edessä vedetään sellaista pientä roolia ja hillitään tiettyjän luonteenpiirteitä. Kaveriporukassa voi sitten puhua ilman mitään filtteröintiä ja olla oma itsensä. Läppä ja kirosanat lentelevät, naisten ulkonäköä arvioidaan jne.

-M31

No ei ne naiset ole sen viehättävämpiä omassa kaveriporukassa... Taantuu sellasiks idiooteiks.

Ei kuulu sulle pätkääkään millainen se on kavereiden seurassa. Huomaa kyllä et olet kontrolloiva ihminen. Ei ihme et tyyppi kaipaa rentoutumista kunnon seurassa!

Vierailija kirjoitti:

Tuo on aivan normaalia miesten keskuudessa. Yleensä sen oman naisen edessä vedetään sellaista pientä roolia ja hillitään tiettyjän luonteenpiirteitä. Kaveriporukassa voi sitten puhua ilman mitään filtteröintiä ja olla oma itsensä. Läppä ja kirosanat lentelevät, naisten ulkonäköä arvioidaan jne.

-M31

Hmm, tai sitten tuo läpänheitto, kiroilu ja naisten ulkonäön arviointi ovat rooli, josta tuntuu helpottavalta luopua kotiin mennessä.

Kiitos vastauksistanne. Nimenomaan en halua muuttaa miestä vaan omaa suhtautumista, koska mies on onnellinen nyt kun hänellä näitä kavereita on. Viestittelevät päivittäin yms. Olen vain yllättynyt siitä millainen mies heidän kanssaan on. Toki itsekin otan virallisemman roolin kun vierailen sukulaisissa, mutta esim. oma rauhallisuuteni ja yleinen luonne ei muutu kavereidenkaan kanssa. Eli samanlainen rauhallinen tylsimys olen seurasta riippumatta.

Mietityttää myös, onko minun kanssa se rooli päällä. Että mistä mä tiedän kuka se mies on, kun hän muuttuu täysin muussa seurassa. Kavereilleen kehuu muita naisia maasta taivaisiin ja minä olen se ankea pirttihirmu :D Ai että kun mukavaa. Kuulemma miehet ymmärtää että on vitsiä....

Onko mies sitten onneton minun kanssa kun ei saa olla minun kanssa 100% oma itsensä. Typeriä kysymyksiä ja mietintöjä varmasti monien mielestä, mutta kun tämä on uutta. 

ap

Mun exä oli kanssa porukan pelle päissään. Kotona asiallinen mies joka osasi hullutella ja olla hauska selvinkinpäin, mutta lukioaikaisen porukan kanssa kun kokoonnuttiin, mies veti aina perseet olalle ja hauskuutti kaikkia humalatilan alaisella toikkaroinnillaan. Kavereista se oli yhtä hauskaa kuin "aina ennenkin" (teininä), mutta itseäni alkoi kerta toisensa jälkeen vituttaa se aina enemmän. Lopulta jäin pois noista kaveriporukan kokoontumisista kun en kestänyt katsoa sitä taantumista. Kaverit kikattaa vieressä kun aikuinen mies nolaa itteään ja minusta tuli se kyräilevä akka... =D Kiva kai semmosta on katsella pari kertaa vuodessa, mutta kuka sitä saa sitten loppuillan ja -yön kuunnella, mukahauskaa läppää kännissä ja toisaalta "vittu kun oot aina tommonen tiukkapipo, EI MUIDEN VAIMOT", no ei varmaan kun ei muiden miehet käyttäytyneet noin.

Sitten selvinpäin pyydeltiin anteeksi ja ihmeteltiin muka omaa käytöstä. Parasta siinä ihmisessä on että on exä.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vastauksistanne. Nimenomaan en halua muuttaa miestä vaan omaa suhtautumista, koska mies on onnellinen nyt kun hänellä näitä kavereita on. Viestittelevät päivittäin yms. Olen vain yllättynyt siitä millainen mies heidän kanssaan on. Toki itsekin otan virallisemman roolin kun vierailen sukulaisissa, mutta esim. oma rauhallisuuteni ja yleinen luonne ei muutu kavereidenkaan kanssa. Eli samanlainen rauhallinen tylsimys olen seurasta riippumatta.

Mietityttää myös, onko minun kanssa se rooli päällä. Että mistä mä tiedän kuka se mies on, kun hän muuttuu täysin muussa seurassa. Kavereilleen kehuu muita naisia maasta taivaisiin ja minä olen se ankea pirttihirmu :D Ai että kun mukavaa. Kuulemma miehet ymmärtää että on vitsiä....

Onko mies sitten onneton minun kanssa kun ei saa olla minun kanssa 100% oma itsensä. Typeriä kysymyksiä ja mietintöjä varmasti monien mielestä, mutta kun tämä on uutta. 

ap

Miehesi vaikuttaa kyllä aika lapselliselta ja sellaiselta, että hänellä on puutteita itsetunnossa. Minun tuttavapiirini miehet ovat pääsääntöisesti luopuneet noista teinirooleista 25 ikävuoteen mennessä. Tilannetta voi kuitenkin selittää tuo, että miehelläsi ei ole ollut kavereita aikaisemmin, joten nyt hänen pitää jotenkin tulla hyväksytyksi uudessa porukassa ilmeisesti. Ymmärrettävää sinänsä. Sekin on ymmärrettävää, että sinä koet ikäväksi jos sinua koskevia asioita vääristellään (mies kutsuu sinua pirttihirmuksi, jos et oikeasti ole sellainen) tai yksityisasioitasi kerrotaan eteenpäin. Mies käy näillä asioilla ikään kuin sosiaalista kauppaa, siis ostaa muilta miehiltä hyväksyntää sinun kustannuksellasi.

Mielestäni tuollainen ei ole ok, ja sinuna sanoisin sen miehelle neutraalisti ja syyllistämättä. Antaisin hänelle reilusti aikaa opetella irti moisesta tyylistä, mutta loputtomasti en kyllä jäisi tuollaista katselemaan. Kertokoon omia yksityisasioitaan kavereilleen ja halventakoon omaa persoonaansa, jos kokee tarvetta toimia porukan viihdyttäjän roolissa. Sinun tehtäväsi ei ole toimia halvennettavana hänen kaveripiirinsä edessä. Jos mies ei opi kunnioittamaan elämänkumppaniaan tuon paremmin, saisi minun puolestani etsiä uuden kumppanin.

Mikä helvetti siinä on, että naiset kuvittelevat miesten olevan leikkaa-liimaa-askartele-paperinukkeja, joista nainen askartelee mieleisensä unelmien disney-prinssin?