Lue keskustelun säännöt.
Erityisherkkyys: Pitäisikö mennä puhumaan psykologille?
04.04.2017 |
Kaikki alkoi siitä, kun muutin uudelle paikkakunnalle opiskelemaan ja tutustuin uusiin ihmisiin. Siitä lähtien olen kärsinyt äärimmäisestä herkkyydestä, minkä syytä en osaa sanoa enkä tiedä miten päästä eroon. Voin jopa ottaa sen henkilökohtaisesti, jos porukassa puhuessamme toinen ystäväni ottaa katsekontaktia enemmän toiseen ystävään. Lisäksi pelkään tilanteita, joissa voin kokea itseni hieman ulkopuoliseksi tilanteissa, joissa normaali ihminen ei kokisi minkäänlaista loukkaantumisen tunnetta. Pelkään lisäksi tilanteita, joissa alan selittämään jotain asiaa, ja sanani menevät sekaisin ja kaikki ystäväni pitävät minua pilkkana, vaikka heidän käytöksessään ei ole mitään sellaista, mikä viittaisi pilkkaamiseen. Yritän kauheasti miellyttää ihmisiä, koska itsetuntoni ei ole lainkaan hyvä enkä pidä itseäni juuri minään, koska koen olevani kaikessa jollain tapaa huono. Itsetuntoni näkyy puhumisessakin, koska aina joka ikinen kerta mietin, ymmärsiköhän kaikki ihmiset mitä tarkoitin ja olinkohan ihan normaali. En koe itseäni normaaliksi ihmiseksi, koska kaikki ympärilläni olevat ihmiset on jotenkin todella vahvoja ja alistun todella helposti.
Olen hyvin stressaantunut tästä olotilasta. Joskus mieleeni voi aamulla pompahtaa tilanne, joka on tapahtunut esimerkiksi muutama kuukausi sitten. Usein tämä tilanne liittyy siihen, että millaisenkohan kuvan olen itsestäni antanut silloin ja miksi joku ihminen teki niin. Tämä tekee minut hulluksi, kun hyvänä päivänä alan miettimään puoli vuotta vanhoja asioita, jolloin koko päivä menee täysin piloille. Haluaisin vain jäädä sängyn pohjalle katsomaan Netflixiä, koska selkeästi mitä tahansa teen, se vaikuttaa mielialaani.
Kommentit (18)
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuo muuta ole kuin huono itsetunto.
Ja mitä se sinua hyödyttäisi kutsua sitä erityisherkkyydeksi? Samat ongelmat säilyvät.
Anteeksi väärä sanamuoto otsikossa. Sitä voi nimenomaan kutsua huonoksi omatunnoksi, ihan kuinka vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei toi oo erityisherkkyyttä vaan kateutta ja huonoa itsetuntoa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuo muuta ole kuin huono itsetunto.
Ja mitä se sinua hyödyttäisi kutsua sitä erityisherkkyydeksi? Samat ongelmat säilyvät.
Anteeksi väärä sanamuoto otsikossa. Sitä voi nimenomaan kutsua huonoksi omatunnoksi, ihan kuinka vaan.
Omatunto on sitten jotain ihan muuta kuin itsetunto. Omatunto on kykyä tuntea syyllisyyttä. Jos on huono omatunto tietää, että on tehnyt jotain väärin ja katuu.
Miten ilmeisesti suomenkielisellä ihmisellä voi olla noin huono ymmärrys tavallisista käsitteistä?
Vierailija kirjoitti:
Ei toi oo erityisherkkyyttä vaan kateutta ja huonoa itsetuntoa
Edelleen anteeksi tästä väärästä sanamuodosta. Jätetään se erityisherkkyys pois tästä keskustelusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuo muuta ole kuin huono itsetunto.
Ja mitä se sinua hyödyttäisi kutsua sitä erityisherkkyydeksi? Samat ongelmat säilyvät.
Anteeksi väärä sanamuoto otsikossa. Sitä voi nimenomaan kutsua huonoksi omatunnoksi, ihan kuinka vaan.
Omatunto on sitten jotain ihan muuta kuin itsetunto. Omatunto on kykyä tuntea syyllisyyttä. Jos on huono omatunto tietää, että on tehnyt jotain väärin ja katuu.
Miten ilmeisesti suomenkielisellä ihmisellä voi olla noin huono ymmärrys tavallisista käsitteistä?
Oho anteeksi, tarkoitin siis itsetuntoa. Kirjoitin väärin, joten tiedän kyllä tarpeeksi hyvin nämä käsitteet. Äidinkieli on kyllä hallussa ällän juuri kirjoittaneena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuo muuta ole kuin huono itsetunto.
Ja mitä se sinua hyödyttäisi kutsua sitä erityisherkkyydeksi? Samat ongelmat säilyvät.
Anteeksi väärä sanamuoto otsikossa. Sitä voi nimenomaan kutsua huonoksi omatunnoksi, ihan kuinka vaan.
Omatunto on sitten jotain ihan muuta kuin itsetunto. Omatunto on kykyä tuntea syyllisyyttä. Jos on huono omatunto tietää, että on tehnyt jotain väärin ja katuu.
Miten ilmeisesti suomenkielisellä ihmisellä voi olla noin huono ymmärrys tavallisista käsitteistä?
Oho anteeksi, tarkoitin siis itsetuntoa. Kirjoitin väärin, joten tiedän kyllä tarpeeksi hyvin nämä käsitteet. Äidinkieli on kyllä hallussa ällän juuri kirjoittaneena.
Ethän siis koe itseäsi kaikessa huonoksi?
Olet kielellisesti taitava ja sinulla on siitä evidenssiäkin yo-kirjoituksista. Ei ole vähäistä taitaa äidinkieltä -- pohjana monille aloille ja vähintäänkin avuksi kaikessa opiskelussa ja työelämässä.
Itsetunto-ongelmaa se on. Itselläni ollut vähän vastaavaa lähes koko aikuisikäni ajan. Olen mies. Voisi olla hyödyllistä käydä psykiatrilla, psykoterapeutilla tai mitä näitä nyt oli. Mun mielestä se on tosin hankalaa ja kallista touhua.
Ap:n pitäisi saada onnistumisia. Niillä ainakin itse olen kehittynyt. Joissain toisissa ryhmissä sitä vetäytyy kuoreensa ja tuntee itsensä huonommaksi kuin muut, mutta taas jossain muussa ryhmässä tunteekin saavan hyviä reaktioita aikaan muissa. Näistä tulee niitä onnistumisia, jotka rohkaisevat ja auttavat uskomaan itseensä. Pikkuhiljaa sitä uskoo enemmän itseensä, eikä mieti enää niin paljon muiden reaktioita tai miellyttämistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaa sanon. Ei mikään muodikas erityisherkkyys, vaan vanha kunnon huono itsetunto ja neuroottinen käytös. Erityisherkkyys on jotain neurologisempaa. Tuo on psyyken asioita. Ja hyvä terapia auttaa. Kannattaa mennä terapiaan, koska sulla varrmasti on jotakin selvitettävää, kun haastavassa tilanteessa reagoit noin.
Hei aloittaja. Sinun aloitusviestisi on kuin minun näppäimiltäni kirjoitettu.
En tiedä erityisherkkyydestä, mutta epäilen että jotain "outoja" piirteitä minussa on. Vaistoan äärettömän herkästi ihmisten tunnetilat, ja esimerkiksi sen onko joku oikeasti mukava vai esittääkö. Kiinnitän normaalissa elämässä tilanteisiin huomiota, joihin monet muut eivät. Saatan muistaa nämä tilanteet ja tunnetilat vuosien jälkeenkin, siis ajoittain tulee pintaan jotakin kokemuksia ja muistoja.. Elän kaikki nämä tunteet todella vahvana.
Uskon että tämä luonteenpiirre minussa hankaloittaa elämääni, oli se erityisherkkyyttä tai ei. Minua kiusattiin yläasteella, ja olen valtavan huono tunkemaan ihmisjoukkoihin, koska pelkään että olen se outolintu josta taaskaan ei kukaan pidä. Eikä aina monet pidäkään. Siksi olen valtavan varautunut joidenkin ihmisten seurassa, mutta toisten kanssa tulen toimeen hyvin.. Jos ihmiset hyväksyvät minut sellaisena kuin olen, ovat positiivisia ja ottavat kaikki tasa-arvoisesti mukaan, niin pystyn toimimaan sellaisten ihmisten kanssa hyvin. Mutta kun joukossa on näitä myrkyllisiä ja itsekkäitä omanedun tavoittelijoita, minä jäädyn ja vetäydyn kuoreeni. Olen ajatellut, että ei minun tarvitsekaan väkisin kaveerata näiden ihmisten kanssa. Esim nyt ammattikorkeakoulussa on luokallani juuri sellaisia tyttöjä, jotka etsivät sinusta sen heikon paikan ja iskevät siihen.. olen tarkoituksella jättänyt pois heidät kaveripiiristäni, koska en vaan jaksa sitä piikittelyä. Sen sijaan olen saanut ympärilleni sellaisia ihmisiä, jotka arvostavat minua ihmisenä.
Halusin kauan ajatella, että ei niitä myrkyllisiä ihmisiä enää ammattikorkeakoulusta löydy.. mutta näköjään niihin ihmisiin vaan törmää, vaikka ikääkin tulee lisää..
Olen sosiaalisessa työssä, joten en kuitenkaan mikään ujo ja vetäytynyt normaalissa arkielämässä ole. Vain tietynlaisten ihmisten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaistun ihan täysin. Tosin olen todella ujo ja en oikein uskalla puhua mitään.
Onpas monimutkainen juttu. Selvä trolli on monimutkainen. Olet trolli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En voi sanoa emme koska en kontroloi täällä niin kuin organisaatio joka emme!
Sä et edes tiedä mitä erityisherkkyys on. Tuo ei sitä ole vaan paniikkihäiriön ja huonon itsetunnon oireilua.
Aistiyliherkkyys (erityisherkkyys) tarkoittaa sitä että esimerkiksi tietyt äänet, valot, kosketusaistimukset tuottavat fyysistä pahaa oloa. Ihan vaan tiedoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ihmiset mieltävät erityisherkkyyden tarkoittavan henkistä herlkyyttä, epävakautta ja heikkoutta kun se tarkoittaa aistien yliherkkyyttä? Ts. kuulo on herkempi ja ärsytyskynnys melun suhteen matalammalla, tuntoaisti on herkempi ja vaikkapa saumat kutittavat jne..
Koko sana on ihan paskaa nykyään kun jokainen luokan tai työpaikan uniikki lumihiutale (yleensä pahin sosiaalinen manipuloija) kailottaa olevansa niiiiiin erityisherkkä että tarttee erioikeuksia.
Kannattaa mennä puhumaan lähimpään paikalliseen toimistoon kuin tarvitset tosi paljon paperilennokkia silvotun paperin lisäksi.
Herkkyys ei ole mitään sellaista, joka pamahtaa päälle kuin salama kirkkaalta taivaalta elämäntilanteen muuttuessa. Kuulostaa enemmän sosiaaliselta jännittämiseltä, huonolta itsetunnolta ja epävarmuudelta. Jos nämä opiskelukaverit ovat läheisiä niin mitäpä joa kertoisit heiile tuntemuksistasi. Ehkä omat epävarmuutesi häilyisivät, kun saisit vahvistusta ettei kukaan tahallaan sulje sinua porukasta tms. Sitten jatkossa vaan rohkeasti hakeudut ihmisten pariin. Jollei helpota niin ehkä sitten terapiaan.
Nyt on jo kymmenessä viestissä korjailtu ap:n aloitusta.
Tuliko yhtään konkreettista auttavaa viestiä?
- psykiatria
- terapiaa
- rohkeasti vaan kerrot kaikille miltä tuntuu (siinäpä hiano neuvo)
Siinäkö ne oli? Näistä vaihtoehdoista ne ammattiauttajan tapaamiset ovat eniten hyötyä tuovat. Ja kannatta varailla aikaa heti, jonot voivat olla pitkiä ja mitä tuota syksyä turhaan odottamaan.
Ap, sä olet ihan normaali ja hyvä omana itsenäsi.
Eihän tuo muuta ole kuin huono itsetunto.
Ja mitä se sinua hyödyttäisi kutsua sitä erityisherkkyydeksi? Samat ongelmat säilyvät.