Te joilla ei juuri omia tuloja, miltä tuntuisi, jos teiltä avioparina laitettaisiin toisen rahat yhtäkkiä edunvalvojalle?

Eihän edunvalvontaan joudu, ellei ole täysin kyvytön hoitamaan raha-asioitaan esim. vammainen. Holtiton rahankäyttö ei tosiaan riitä. 

Joten en pysty kuvittelemaan tilannetta, jossa olisin kehitysvammaisen kanssa naimisissa. 

No entäpä jos olette jo niin vanhoja, että teidät molemmat elättänyt dementikkopuolisonne saa edunvalvojan, eikä teitä itseänne hyväksytä? Tällaista meinaan voi tapahtua, jos toisen omaisuus on suuri, sitä hoitamaan edunvalvojana ei hyväksytä ketä tahansa. Jopa dementikon aiemman liiton lapset voivat yks kaks haluta napsauttaa tälle edunvalvonnan, jos ette ole väleissä.

Puolisoilla avioliitossa on elatusvelvollisuus toisiinsa nähden. 

Joten tämän dementikonkin puoliso saa toisen ollessa edunvalvonnassa kuluihinsa rahaa, jos tarvis. 

Niin no saa, vähän eri juttu vaan käyttää itse niitä puolison rahoja miten tahtoo, kuin saada sieltä almupaloja omaan elämiseen tietyn verran.

Vierailija kirjoitti:

Niin no saa, vähän eri juttu vaan käyttää itse niitä puolison rahoja miten tahtoo, kuin saada sieltä almupaloja omaan elämiseen tietyn verran.

Varmaan sen takia edunvalvonta onkin määrätty, ettei ahne puoliso tuhlaa kaikkea. Helppoahan se olisi, kun toinen ei voi henkisen tilansa takia tajuta yhtään missä mennään. 

Tilanne olisi sellainen jossa kaikki asiat joutuisi joka tapauksessa miettimään uudelleen. Eikä ne toisen tulot olisi sellaiset joilla molemmat pystyisi elämään. Ainakin aluksi elämä varmasti olisi pitkälti tukien varassa. Rasittavinta olisi todennäköisesti se että alaikäisten lasten menoista joutuisi pitämään kokoajan kirjanpitoa maistraatille.

Sinänsä mielenkiintoinen kuvio, kun avioliitto kuitenkin lähtee siitä, että puolisot ovat elatusvastuussa toisiinsa nähden. Mielenkiintoista. Olisi kiva kuulla tähänkin jostain vastaus.