Lue keskustelun säännöt.
Kysymyksiä adoptiosta.
03.04.2017 |
Olisin siis kiinnostunut adoptoinnista.
Onko siis täällä vanhempia jotka ovat adoptoineet lapsen tai olleet itse adoptoituja.
Olen 23-vuotias nainen. Meillä on miehenkanssa jo yksi 4-v poika ja olemme suuniteleet toista lasta. Nyt on pidemmän aikaan vaivannut mieltä miten paljon maailmassa on orpoja. Tahtoisin kamalasti auttaa edes yhtä. Eli haluaisin kuulla teiltä kokemuksia adoptiosta.
Kommentit (10)
Adoptio ei ole auttamista. Ja lapsia on tooooodella vähän adoptoitavaksi.
Neuvontaan voitte toki ilmoittautua. Alaikäraja luvalle on 25 vuotta mutta siinähän se jonossa lähestyy...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Adoption tulisi aina lähteä itsekkäistä syistä, ei auttamisen halusta.
Jos auttaa haluat, voit ryhtyä kummiksi Pelastakaa lapset -järjestön kautta.
Kiitos teille jotka kommentoitte. Ja kyllä olen nuori ja tietämätön asiasta ja siksi kysynkin asiaa täältä koska täältä varmasti saa vastauksia. Joku jo tuossa kommentoi että kannattaa ryhtyä kummiksi pelastakaa lapset- järjestön kautta. Kiitos vinkistä ja näin täytyy tehdä! Ja jos alaikäraja on tuo 25- vuotta niin tässä on aikaa miettiä ja ottaa asioista selvää.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Kiitos teille jotka kommentoitte. Ja kyllä olen nuori ja tietämätön asiasta ja siksi kysynkin asiaa täältä koska täältä varmasti saa vastauksia. Joku jo tuossa kommentoi että kannattaa ryhtyä kummiksi pelastakaa lapset- järjestön kautta. Kiitos vinkistä ja näin täytyy tehdä! Ja jos alaikäraja on tuo 25- vuotta niin tässä on aikaa miettiä ja ottaa asioista selvää.
-ap
Se aika menee kyllä siinä että jonotat neuvontaan ja kökötät vähintään vuoden neuvonnassa ja jonotat taas eli jos haluat 25-vuotiaana olla lupaa anomassa, on jo kiire.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on kaksi lasta, joista toinen saatu adoption kautta vuonna 2006. Adoptioon on lapsia vähemmän tarjolla kuin perheitä olisi odottamassa eli odotusajat ovat pitkiä. Koko prosessiin menee vuosia.
Kaikki lastenkodeissa olevat lapset eivät ole adoptioa odottamassa. Lapsilla voi olla sukulaisia, vanhemmatkin, jotka eivät sillä hetkellä pysty hoitamaan lasta. Hyvin kaoottisista oloista lapsia ei adoptoida ollenkaan lapsikaupan pelossa, täytyy olla melko hyvin toimiva yhteiskunta kuitenkin. Ja sitten kun vauraus lisääntyy niin kotimainen adoptio kasvaa. Näin on käynyt esim Kiinassa.
Palvelunantajien nettisivuilla (interpedia, pela) on hyvää tietoa.
Itse olen äärettömän onnellinen tuplatuurista, kun saimme kaksi lasta! Tavallista arkista elämää meillä kuitenkin vietetään.
Olettehan naimisissa? Auttamisenhalu ei tosiaan kelpaa syyksi viranomaisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
adoptioprosessi kestää helposti viisi vuotta ainakin (infoon odotus, info, neuvontaan odotus, neuvonta, kotiselvitys, adoptioluvan odotus, Valviran lupa (jos saa) Tässä kuluu vähintään pari vuotta. Neuvonta aikana voi vielä punnita omia ajatuksiaan ja sos.tt ottaa kantaa suositteleeko perhettämme vai ei (ja voivat ehdottaa myös neuvonnan keskeyttämistä ja varmasti ehdottavat jos motiivina on "orpolapsen pelastaminen)
Varmaan jo tiesitkin että motiivien lisäksi tarkastellaan monia muita asioita adoptiovanhemmiksi haluavilta (psyyk. Ja fyys. Terveys, taloudelliset asiat, perhe/sukulaisuus suhteet, henkilöhistoria, kasvatuskyvyt...)
Sitten odotus kohdemaahan (jos kv-adoptio) Joka maasta riippuen 0-2 vuotta ja sitten varsinainen odotus ("paperit kohdemaassa") joka maasta riippuen 1-5 vuotta. Sen jälkeen voit lapsitiedon kanssa joutua vielä odottamaan vuodenkin.
Että ei ihan helposti ja hetkessä tapahdu nuo adoptiot.
Kannattaa tutkia maat jotka ovat ylipäätään mahdollisia ja ilmoittautua tosiaan heti jonoon. Koska tuskin se vanhempi enää teininä on kiinnostunut pikkusisaruksesta.
Tuo on väärä asenne, jos adoptiota rupeaa miettimään.