Lapsen koulumenestys vaihtelee hirveästi opettajasta riippuen

No kyllä se sitten vuoden päästä kun pitäisi jatko-opintoihin hakea saattaa alkaa mietityttämään että oliko toiminta järkevää. Tai viimeistään joskus parikymppisenä jos ei päässyt haluamalleen alalle ja töihin noiden hölmöilyjen seurauksena.

Vierailija kirjoitti:

No kyllä se sitten vuoden päästä kun pitäisi jatko-opintoihin hakea saattaa alkaa mietityttämään että oliko toiminta järkevää. Tai viimeistään joskus parikymppisenä jos ei päässyt haluamalleen alalle ja töihin noiden hölmöilyjen seurauksena.

Nokun siinäpä se, asutaan syrjäseudulla ja täällä amikseen pääsee likimain kaikki jotka viitsii hakea. Lapsi on jo ilmoittanut että menee tälle ja tälle linjalle ja sinne vaaditaan ka 6,5 ja koska hänellä on ka yli 8 ei hänen touhuistaan ole mitään haittaa.

Eikä hän väärässä sinänsä ole, mutta tuollainen malli että tehdään töitä vain jos huvittaa on haitallinen ja haluaisin opettaa lapsen siitä pois. -AP

Millä logiikalla kemia on samanlaista kuin matikka tai fyssa? Jos lapsellasi on käytösongelmia, ne vaikuttavat eniten arviointiin juuri kemian tapaisessa aineessa, joka nykyään perustuu paljon kokeelliseen työskentelyyn tunnilla. Jos oppilas kieltäytyy tuntitehtävistä tai sekoilee välineiden kanssa, koska ei välitä tai kuuntele tai ei vaikuta oppivan työskentelystään mitään, arvosana laskee.

Käytöshäiröiset oppilaat saattavat tosiaan valita ne, joille osoitetaan mieltä ja ne, jotka ovat lemppareita. Osalla oppilaista on esimerkiksi mieltymys mies- tai naisopettajiin. Usein juuri eri sukupuolta olevalle opelle osoitetaan mieltä, esim. tyttö voi olla naisopelle enkeli, mutta haastaa miesopettajia.

Sinun lapsellasi tuntuu olevan nimenomaan oppituntityöskentelyyn liittyvää auktoriteettikammoa. Se saattaa liittyä esim. muulla ryhmälle esittämiseen. Hän ei voi tunnilla alentua tottelemaan ja tekemään kemian kokeita tai maalausta.

Minulla oli kerran tunne-elämältään häiriintynyt oppilas, joka vihasi kaikkein syvimmin kuvataidetta ja joutui äikäntunnillakin kauhean angstin valtaan aina, jos olisi pitänyt piirtää jotain. Matikka sujui hänelläkin.

Lapsesi varmaan tarvitsisi jotain apua tunne-elämän häiriöihinsä ja heikkoon impulssikontrolliin. Suurin osa oppilaista tykkää enemmän joistain opettajista kuin toisista mutta pystyy silti aina käyttäytymään normaalisti.

Vierailija kirjoitti:

Millä logiikalla kemia on samanlaista kuin matikka tai fyssa? Jos lapsellasi on käytösongelmia, ne vaikuttavat eniten arviointiin juuri kemian tapaisessa aineessa, joka nykyään perustuu paljon kokeelliseen työskentelyyn tunnilla. Jos oppilas kieltäytyy tuntitehtävistä tai sekoilee välineiden kanssa, koska ei välitä tai kuuntele tai ei vaikuta oppivan työskentelystään mitään, arvosana laskee.

Käytöshäiröiset oppilaat saattavat tosiaan valita ne, joille osoitetaan mieltä ja ne, jotka ovat lemppareita. Osalla oppilaista on esimerkiksi mieltymys mies- tai naisopettajiin. Usein juuri eri sukupuolta olevalle opelle osoitetaan mieltä, esim. tyttö voi olla naisopelle enkeli, mutta haastaa miesopettajia.

Sinun lapsellasi tuntuu olevan nimenomaan oppituntityöskentelyyn liittyvää auktoriteettikammoa. Se saattaa liittyä esim. muulla ryhmälle esittämiseen. Hän ei voi tunnilla alentua tottelemaan ja tekemään kemian kokeita tai maalausta.

Minulla oli kerran tunne-elämältään häiriintynyt oppilas, joka vihasi kaikkein syvimmin kuvataidetta ja joutui äikäntunnillakin kauhean angstin valtaan aina, jos olisi pitänyt piirtää jotain. Matikka sujui hänelläkin.

Lapsesi varmaan tarvitsisi jotain apua tunne-elämän häiriöihinsä ja heikkoon impulssikontrolliin. Suurin osa oppilaista tykkää enemmän joistain opettajista kuin toisista mutta pystyy silti aina käyttäytymään normaalisti.

Kyllä minusta ainakin fysiikka ja kemia on aika saman kaltaisia oppiaineita. Molemmissa tehdään kokeellisia töitä, molemmissa lasketaan laskuja. Ainakin tällainen on tuntuma, voin toki olla väärässä.

Tämä analyysi kuulostaa hyvin järkevältä. Ehkä pitäisi harkita kuraattorin ottamista avuksi kuvioon. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kyllä se sitten vuoden päästä kun pitäisi jatko-opintoihin hakea saattaa alkaa mietityttämään että oliko toiminta järkevää. Tai viimeistään joskus parikymppisenä jos ei päässyt haluamalleen alalle ja töihin noiden hölmöilyjen seurauksena.

Nokun siinäpä se, asutaan syrjäseudulla ja täällä amikseen pääsee likimain kaikki jotka viitsii hakea. Lapsi on jo ilmoittanut että menee tälle ja tälle linjalle ja sinne vaaditaan ka 6,5 ja koska hänellä on ka yli 8 ei hänen touhuistaan ole mitään haittaa.

Eikä hän väärässä sinänsä ole, mutta tuollainen malli että tehdään töitä vain jos huvittaa on haitallinen ja haluaisin opettaa lapsen siitä pois. -AP

Oikeastaan lapsesi on fiksu että fokusoi energiansa asioihin joihin se kannattaa fokusoida. Mitäs jos kyseessä onkin vain se, että opettajat noissa aineissa on yksinkertaisesti kusi...äitä, joten olisi aivan sama mitä hän siellä tekee, lopputulos on aina sama. Mulla oli edellisessä koulussa yläasteella 5,7 ka ja kun vaihdoin koulua mutta pidin työmäärän samana niin numerot nousi 9,1! Tästä tuli juttu suuremmiltikin, mutta eipä sille paljoa voinut. 

sitä paitsi yläasteen numeroilla ei ole mitään väliä, eteenpäin pääsee kiitos aikuislukion ja sen sellaiset koulutukset...

Opettajat myös arvostelevat eri kriteereillä. Onhan se usein eri selvityksissäkin todettu, että arvostelu opettajien ja koulujen välillä vaihtelee todella paljon! Mikä on siis todella väärin, varsinkin 9. luokkalaisilla, joilla se arvostelu vaikuttaa jo tulevaisuuden suunnitelmiin.