KOTIÄIDIT - paljonko pidätte vapaata äitiydestä?

Käyn aikuislukiota, joten olen joka ilta kolme-neljä tuntia poissa. Viikonloppuisin saatan nähdä ystäviä tai käydä jossakin ilman lapsia, tai mies vie lapsia ulos että saan tehtyä läksyjä.

Lapset on 1.5-, 5- ja 8-vuotiaat.

Ainokaiseni on sylivauva vielä. Pidän n. neljän tunnin vapaan kerran viikossa. Lisäksi käyn pari kertaa viikossa yksin lyhyellä lenkillä.

Muuten en jaksaisi, etenkin kun puolet raskaudestakin meni vuodelevossa.

onko omaa aikaa kun lastenhoitaja paikalla? 3 kertaa viikossa, 3-6 h kerralla... (arkena, päivällä), plus hyvin satunnaiset viikonlopun kaverin näkemiset... arkena siis ihan käyn kaupassa, laitan ruokaa, siivoan, ulkoilutan koiraa ja joskus nukun niinä aikoina kun hoitaja täällä...

Ihan mun omien halujen ja voinnin mukaan. Jossain vaiheessa kävin treenaamassa joka arkipäivä ja matkoineen siihen meni 2 tuntia päivässä, välillä 3 krt viikossa ja oli pitkiäkin kausia etten halunnut omaa aikaa ollenkaan. Tai en jaksanut lähteä minnekään.

Mä olen siinä onnellisessa asemassa ettei mun mies halua pahemmin "omaa elämää". Hänelle sitä on työ, perhe ja mä. Ystäviäänkin haluaa tavata mun kanssa. Hän myös huomasi hetkessä muutoksen mussa, kun mä sain omaa aikaa ja kannusti mua ottamaan sitä. Ikinä ei jouduttu tappelemaan siitä ja jos hänelle tuli joku työkeikka, mä jäin kotiin lasten kanssa. Ei sen kummempaa.

Minulla on omaa aikaa illalla 9 jälkeen kun lapset käyneet nukkumaan ja päivällä niinä aikoina kun esikoinen päivähoidossa kun kuopus päiväunilla. Kerran viikossa pyrin käymään jossain ihan yksin jumpassa tms. Lasten hoito on rankinta ja antoisinta työtä mitä olen tehnyt.

Käyn kaupassa kerran viikossa pari tuntia. Siinä se. Kävisin useimminkin mutta ei tässä kerkiä eikä jaksa.

Toisekseen mies on jo äkäinen kuin ampiainen tuon kauppareissun jälkeen joten olen päättänyt olla koittelematta onneani...

Eipä sitä omaa aikaa hirveästi ole, kuopus on todella äidin vauva, ja vasta viime aikoina alkanut viihtymään muussakin seurassa. Harrastukseni ovat kotona, teen paljon käsitöitä yms. Eli ripottelen tuota "omaa aikaa" pieninä palasina pitkin viikkoa, vauvasta olen erossa ollut lähinnä kauppareissun ajan tai kun käynyt esikoisen kanssa uimassa, nyt jo pikkuhiljaa pystyy olemaan, kun vauva ei itke heti perään lohduttomasti. En toisaalta ole sen luontoinen tyyppi, että varsinaista yksinoloa hirveästi kaipaisinkaan, mulle riittää hyvin, kun mies vaikka vie lapset reiluksi tunniksi ulkoilemaan, saan juoda kahvit rauhassa tai puuhailla noita omia juttujani. Yökylään emme lapsia saa mihinkään, eikä meillä ole oikeastaan ikinä muutenkaan lapsenhoitoapua, eli jaksaminen on otettava sieltä mistä sen saa, koitetaan järjestää molemmille aina hetki harrastusaikaa ja hoitaa kotityöt puoliksi, yhteistä aikaa sitten kun lapset nukkuu.