Olen jatkuvasti yksin kotona lasten
kanssa. Olen sijaisuuksien tekijä ja siksi siis paljon myös toimettomana kotonani kun nyt hiljaista sillä rintamalla. Mies on paljon poissa. Ja mulla ei ole juuri ketään tuttavia paikkakunnalla, vain omat vanhemma, mutta se ei ole tietenkään sama asia kuin jos olisi omia ystäviä. Miten mä voin olla näin uupunutkin? Meillä käy jatkuvasti myös lasten kavereita ja oikeastaan olen koko ajaj lasten ympäröimä. Rakastan lapsiani, mutta mulla ei ole mitään omaa tällä hetkellä.
Kommentit (9)
Ylipäätään tuntuu kovin raskaalta ja en ole onnellinen kun koen näin. Ap
Aloita oma harrastus tai kurssi, sieltä löytyy kavereitaan. On myös sellaisia vertaistukiryhmiä juurikin aikuisille joilla on lapsia eikä ole tukiverkko paikkakunnalla
No, miksi olet vain kotona.