Uu ramssansaa, kudikudi ramsanssaa - senkö leikkiminen auttaa työllistymään?
Aloitin viime torstaina kuntouttavan työtoiminnan ja ryhmäyttävänä tutustumisleikkinä leikimme niin motoriikkaa kuin kielellistäkin ilmaisua kehtittävää piirileikkiä. Perjantaina en päässyt paikalle kun oli lääkärissä käynti. Jatkuuko sama leikki ja haaveiden kehän askartelu maanantaina kokopäiväisenä vai mikä on homman nimi? Puolen vuoden kakku lusittavana. Ei oo aikamiehen hommaa...
Ari 38v
Kommentit (509)
Kiusattiin mielikuvitusleikillä, jossa jokaisen piti kertoa mitä tekisi, jos olisi tietty määrä ylimääräistä rahaa.
"kumma" ettei iltalehdet tästä ole jo juttua tehnyt vaikka täältä materiaalinsa hakevat.
Vierailija kirjoitti:
Iltalehdessä nyt juttu.
Linkki?
Hyvä, että vihdoin kirjoitettiin aiheesta!
Toimintaan osallistujat, muistakaa valittaa sosiaali- ja terveysministeriöön, mikäli joudutte tyhjänpäiväisiin pupuleikkeihin.
Vierailija kirjoitti:
Poni-, pallo- ja jänisleikeissä ei ole itse asiassa mitään vikaa vaan niiden olemassaolo perustuu oikeudenmukaisuudelle.
Leikitään niitä samoja ja vielä naurettavampiakin leikkejä nimittäin työpaikkojen virikepäivilläkin, ja olisi todella väärin, jos työttömät välttyisivät tältäkin.
Juu, eipä mittään, ihan okei on tietenkin täydellä palkalla leikkiä virikepäivillä, mutta mites karenssin uhalla ilmaiseksi, varsinkin kun työttömille voisi samalla rahalla tarjota vaikka tietokone-opetusta, kielten opiskelua tai vastaavaa toimintaa?
Minuakin leikitettiin, mutta näin ikäihmisenä uskoisin, että mulle ainakin olisi ollut paljon tehokkaampaa työllistäviäkin aktiviteetteja tarjota.
Ollaan jo kuin juutalaiset Aatun käsissä.
Prototyyppi kirjoitti:
Hyvin bongattu!
Ja kiitokset Iltalehdelle artikkelin tekemisestä!
Vierailija kirjoitti:
Sittenhän nämä työttömyyskurssit työllistävät vielä enemmän kuin nyt, kun konsulttien lisäksi palkataan vielä vartijat joka ryhmälle.
Aikuiset ihmiset hieroo perseitään yhteen, konsultti laulaa ja hakkaa tahtia, tukityöllistetty vartija seisoo ilmeettömänä nurkassa ja toivoo olevansa jossain muualla. Jos joku Pena tai Pirkko yrittää karata, vartija saattelee hänet takaisin ruotuun hellävaraisesti.
Hillitön mielikuva!
Iltalehden kirjoituksen innoittamana löysin tämän ketjun, enkä ollut silmiäni uskoa...
Jos itse joutuisin tuollaiselle leikkikurssille, niin varmasti lähtisin sieltä itkien kotiin. On muutenkin ihan tarpeeksi nöyryyttävää olla työtön.
Vierailija kirjoitti:
Jos itse joutuisin tuollaiselle leikkikurssille, niin varmasti lähtisin sieltä itkien kotiin.
Ei mikään ihme jos nykyään lapset saavat mitä haluavat, kun vähän itkua tirauttavat jos aikuiset naisetkin ovat tuolla tasolla, että lähtevät itkien kotiin, kun kohtaavat jotain mistä eivät pidä.
Kyllä nämä leikit työllistävät. Uskokaa vaan! Ne nimittäin työllistävät näitä konsultti- yms. yrityksiä, jotka saavat myytyä näitä "kehittämisohjelmia" TE-keskuksille.
Vierailija kirjoitti:
Iltalehdessä nyt juttu.
Jep, myös paperilehden kannessa. Pyrskähtelin koko matkan kaupasta kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ole omilla keinoillasi työllistynyt, joten nyt kannattaisi suhtautua tähän kurssiin avoimin mielin ja katsoa millaiseksi se kehittyy ja olisiko siitä apua.
Näinhän se on. Jos ap:n ennakkoasenne on se, että kaikki on tyhmää ja kurssi on turha, niin totta kai se siltä tuntuu.
Niin juuri. Miettikää nyt, miten paljon työnantajat arvostavat, kun luettelette cv:ssä kaikki osaamanne leikit ja annatte työhaastattelussa vielä näytteet niistä. Suosittelen erityisesti älyttömien työtarjouspaikkojen kohdalla.
Tämä oli kyllä ihan huippu :D Ja niin sopiva mun tilanteeseen, kun kohta kuusikymppisenä lätkäisen aktivointilämiskät pöytään ja vedän muutaman pupulaulun, tai ehkä mun pitäisi osata vanhasta muistista kasarin tiputanssi? Nyt "tarjoavat" mulle "kuntouttavaa työtä", joten saa nähdä, miten pääsen näitä kurssien oppeja toteuttamaan. Vain mielikuvitus rajana. :)
Kuntouttavan työtoiminnan idea on ihan hyvä. Eli tarkoituksena on kehittää pitkään työttömänä olleelle työnhakijalle niitä taitoja, joita työmaailmassa tarvitaan ja jotka ovat ehkä ruosteessa pitkän työttömyyden jälkeen.
Eli monilla on vaikeuksia päivärytmin ylläpidossa eli on jo ihan taito tulla paikalle ajoissa, päivävaatteisiin pukeutuneena, aamupala syötynä ja vielä niin, että suihkussakin olisi käyty edes samalla viikolla.
Sitten tulee nämä sosiaaliset taidot. Enää ei oikein ole työtehtäviä, joita voisi tehdä puhumatta sanaakaan. Joten edes alkeelliset keskustelutaidot on hallittava. Vielä positiivisempaa olisi, jos osaa/pystyy puhuessaan katsomaan keskustelukumppania ja vastaamaan kokonaisin lausein. Pitää myös pystyä olemaan muiden ihmisten kanssa samassa tilassa ahdistumatta. Toisaalta pitää myös osata antaa muille työrauha (vaikka kuinka olisi kiva höpöttää, kun kerrankin on seuraa).
Töissä tarvitaan myös työtehtävästä riippuen enemmän tai vähemmän peruskuntoa. Jos on viettänyt edelliset pari vuotta sohvanpohjalla, ainoana päivittäisenä liikuntana jääkaapin ja sohvan väli ja ainoana viikoittaisena peruskestävyyslenkkinä lähikaupassa käynti, niin 6h työvuoro kaupan kassalla voi tuntua fyysisesti raskaalta ja mihinkään rakennustöiden apupojan hommiin ei ole mitään asiaa ilman kuntoutumista.
Mutta pieleenhän tässä on menty, kun päivätolkulla leikitään päiväkodista tuttuja tutustumisleikkejä ja viikko- ja kuukausitolkulla askarrellaan. Yksittäiset leikit on ihan hyvä tapa harjoitella omalta mukavuusalueelta pois tulemista ja askartelu on ihan hyvä tapa kerrata keskittymistä vaativan tehtävän tekemistä. Niiden rinnalle pitäisi sitten saada peruskuntoa kehittävää tekemistä/liikkumista. Ja oikeita työelämän sosiaalisia taitoja kehittävää tekemistä.
Vierailija kirjoitti:
Kuntouttavan työtoiminnan idea on ihan hyvä. Eli tarkoituksena on kehittää pitkään työttömänä olleelle työnhakijalle niitä taitoja, joita työmaailmassa tarvitaan ja jotka ovat ehkä ruosteessa pitkän työttömyyden jälkeen.
Eli monilla on vaikeuksia päivärytmin ylläpidossa eli on jo ihan taito tulla paikalle ajoissa, päivävaatteisiin pukeutuneena, aamupala syötynä ja vielä niin, että suihkussakin olisi käyty edes samalla viikolla.
Sitten tulee nämä sosiaaliset taidot. Enää ei oikein ole työtehtäviä, joita voisi tehdä puhumatta sanaakaan. Joten edes alkeelliset keskustelutaidot on hallittava. Vielä positiivisempaa olisi, jos osaa/pystyy puhuessaan katsomaan keskustelukumppania ja vastaamaan kokonaisin lausein. Pitää myös pystyä olemaan muiden ihmisten kanssa samassa tilassa ahdistumatta. Toisaalta pitää myös osata antaa muille työrauha (vaikka kuinka olisi kiva höpöttää, kun kerrankin on seuraa).
Töissä tarvitaan myös työtehtävästä riippuen enemmän tai vähemmän peruskuntoa. Jos on viettänyt edelliset pari vuotta sohvanpohjalla, ainoana päivittäisenä liikuntana jääkaapin ja sohvan väli ja ainoana viikoittaisena peruskestävyyslenkkinä lähikaupassa käynti, niin 6h työvuoro kaupan kassalla voi tuntua fyysisesti raskaalta ja mihinkään rakennustöiden apupojan hommiin ei ole mitään asiaa ilman kuntoutumista.
Mutta pieleenhän tässä on menty, kun päivätolkulla leikitään päiväkodista tuttuja tutustumisleikkejä ja viikko- ja kuukausitolkulla askarrellaan. Yksittäiset leikit on ihan hyvä tapa harjoitella omalta mukavuusalueelta pois tulemista ja askartelu on ihan hyvä tapa kerrata keskittymistä vaativan tehtävän tekemistä. Niiden rinnalle pitäisi sitten saada peruskuntoa kehittävää tekemistä/liikkumista. Ja oikeita työelämän sosiaalisia taitoja kehittävää tekemistä.
Älä viitsi. Moni työtön on perheellinen ihminen, jolla on kaikki elämisen taidot tallella. Ainoa puute on palkkatyön puute. 20 vuotta hitsaajana tai kirjanpitäjänä toiminut ihminen ei tarvitse kuntouttavaa työtoimintaa vaan työtä, josta maksetaan palkkaa.
Ei työttömät mitään mielenterveyskuntoutujia ole, joilla elämän hallinta saattaa olla aivan pirstaleina sairauden takia. Eli aloitekyky, päivärytmi ja kaikki on sekaisin koska psykoosi tai masennus on täyttänyt pään ja vienyt voimat. Terve ihminen kyllä saa itsensä ja päivärytminsä kasattua kuntoon ihan itsenäisesti, vaikka olisi hetkeksi repsahtanut. Eikä mielenterveyskuntoutujillekaan kaikille vedetä jotain samaa leikkisettiä tai kotitaloustuntia, vaan jokaisen tilanne katsotaan yksilöllisesti.. aikuisia ihmisiä ei haluta nöyryyttää typeryyksillä, koska se vain heikentäisi vointia entisestään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuntouttavan työtoiminnan idea on ihan hyvä. Eli tarkoituksena on kehittää pitkään työttömänä olleelle työnhakijalle niitä taitoja, joita työmaailmassa tarvitaan ja jotka ovat ehkä ruosteessa pitkän työttömyyden jälkeen.
Eli monilla on vaikeuksia päivärytmin ylläpidossa eli on jo ihan taito tulla paikalle ajoissa, päivävaatteisiin pukeutuneena, aamupala syötynä ja vielä niin, että suihkussakin olisi käyty edes samalla viikolla.
Sitten tulee nämä sosiaaliset taidot. Enää ei oikein ole työtehtäviä, joita voisi tehdä puhumatta sanaakaan. Joten edes alkeelliset keskustelutaidot on hallittava. Vielä positiivisempaa olisi, jos osaa/pystyy puhuessaan katsomaan keskustelukumppania ja vastaamaan kokonaisin lausein. Pitää myös pystyä olemaan muiden ihmisten kanssa samassa tilassa ahdistumatta. Toisaalta pitää myös osata antaa muille työrauha (vaikka kuinka olisi kiva höpöttää, kun kerrankin on seuraa).
Töissä tarvitaan myös työtehtävästä riippuen enemmän tai vähemmän peruskuntoa. Jos on viettänyt edelliset pari vuotta sohvanpohjalla, ainoana päivittäisenä liikuntana jääkaapin ja sohvan väli ja ainoana viikoittaisena peruskestävyyslenkkinä lähikaupassa käynti, niin 6h työvuoro kaupan kassalla voi tuntua fyysisesti raskaalta ja mihinkään rakennustöiden apupojan hommiin ei ole mitään asiaa ilman kuntoutumista.
Mutta pieleenhän tässä on menty, kun päivätolkulla leikitään päiväkodista tuttuja tutustumisleikkejä ja viikko- ja kuukausitolkulla askarrellaan. Yksittäiset leikit on ihan hyvä tapa harjoitella omalta mukavuusalueelta pois tulemista ja askartelu on ihan hyvä tapa kerrata keskittymistä vaativan tehtävän tekemistä. Niiden rinnalle pitäisi sitten saada peruskuntoa kehittävää tekemistä/liikkumista. Ja oikeita työelämän sosiaalisia taitoja kehittävää tekemistä.
Älä viitsi. Moni työtön on perheellinen ihminen, jolla on kaikki elämisen taidot tallella. Ainoa puute on palkkatyön puute. 20 vuotta hitsaajana tai kirjanpitäjänä toiminut ihminen ei tarvitse kuntouttavaa työtoimintaa vaan työtä, josta maksetaan palkkaa.
Juuri näin!!
Ei työttömät ole jokin aloitekyvytön ja elämänhallintansa menettänyt massa, vaan siellä on insinöörejä, opettajia, sihteereitä, hitsareita, paperimiehiä, toimittajia, perheellisiä ihmisiä vain vailla palkkatyötä. On TODELLA nöyryyttävää ja ihmisarvoa alentavaa laittaa joku pitkän uran tehnyt, yt:ssä ulos potkittu Minna tai Jari 48 v johonkin helvetin pupuleikkiin, kun he vain tarvitsisivat PALKKATYÖN. Miksi tämä on päättäjien niin vaikea käsitellä?
876
Ainakin meillä oli sellaiset puuhakirjat, joissa oli kaikenlaisia pähkinöitä ratkaistavaksi.