Lue keskustelun säännöt.
Uu ramssansaa, kudikudi ramsanssaa - senkö leikkiminen auttaa työllistymään?
02.04.2017 |
Aloitin viime torstaina kuntouttavan työtoiminnan ja ryhmäyttävänä tutustumisleikkinä leikimme niin motoriikkaa kuin kielellistäkin ilmaisua kehtittävää piirileikkiä. Perjantaina en päässyt paikalle kun oli lääkärissä käynti. Jatkuuko sama leikki ja haaveiden kehän askartelu maanantaina kokopäiväisenä vai mikä on homman nimi? Puolen vuoden kakku lusittavana. Ei oo aikamiehen hommaa...
Ari 38v
Kommentit (509)
Vierailija kirjoitti:
Kuntouttavan työtoiminnan idea on ihan hyvä. Eli tarkoituksena on kehittää pitkään työttömänä olleelle työnhakijalle niitä taitoja, joita työmaailmassa tarvitaan ja jotka ovat ehkä ruosteessa pitkän työttömyyden jälkeen.
Eli monilla on vaikeuksia päivärytmin ylläpidossa eli on jo ihan taito tulla paikalle ajoissa, päivävaatteisiin pukeutuneena, aamupala syötynä ja vielä niin, että suihkussakin olisi käyty edes samalla viikolla.
Sitten tulee nämä sosiaaliset taidot. Enää ei oikein ole työtehtäviä, joita voisi tehdä puhumatta sanaakaan. Joten edes alkeelliset keskustelutaidot on hallittava. Vielä positiivisempaa olisi, jos osaa/pystyy puhuessaan katsomaan keskustelukumppania ja vastaamaan kokonaisin lausein. Pitää myös pystyä olemaan muiden ihmisten kanssa samassa tilassa ahdistumatta. Toisaalta pitää myös osata antaa muille työrauha (vaikka kuinka olisi kiva höpöttää, kun kerrankin on seuraa).
Töissä tarvitaan myös työtehtävästä riippuen enemmän tai vähemmän peruskuntoa. Jos on viettänyt edelliset pari vuotta sohvanpohjalla, ainoana päivittäisenä liikuntana jääkaapin ja sohvan väli ja ainoana viikoittaisena peruskestävyyslenkkinä lähikaupassa käynti, niin 6h työvuoro kaupan kassalla voi tuntua fyysisesti raskaalta ja mihinkään rakennustöiden apupojan hommiin ei ole mitään asiaa ilman kuntoutumista.
Mutta pieleenhän tässä on menty, kun päivätolkulla leikitään päiväkodista tuttuja tutustumisleikkejä ja viikko- ja kuukausitolkulla askarrellaan. Yksittäiset leikit on ihan hyvä tapa harjoitella omalta mukavuusalueelta pois tulemista ja askartelu on ihan hyvä tapa kerrata keskittymistä vaativan tehtävän tekemistä. Niiden rinnalle pitäisi sitten saada peruskuntoa kehittävää tekemistä/liikkumista. Ja oikeita työelämän sosiaalisia taitoja kehittävää tekemistä.
Hyvin on propaganda uponnut!
Joo, kyllähän YT-neuvotteluissa poispotkittu, parinkymmenen vuoden kansainvälisen uran tehnyt 56-vuotias DI Martti tarvitsee nyt tietenkin ponileikkiä ja pupuleikkiä sekä askartelua "kuntoutuakseen".
Työttömät ovat aivan tavallisia ihmisiä, ihan kuten sinä, eivätkä todellakaan tarvitse mitään idioottimaista ponileikkimistä. Yksikään.
Osalle työttömistä työpajajutut voivat olla ihan hyvä juttu jos se tuntuu mielekkäältä ja voi aoidosti johtaa työllistymiseen. Leikkejä voi opetella jos tähtäimenä on uusi ura lastenhoitajana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luettuani tämän artikkelin, en vaan ymmärrä miten ihmiset suostuu lähtemään mukaan tähän pelleilyyn?
Kai sen nyt jokainen tyhmempikin konsultti ymmärtää, jos nille selkeästi ilmaisee että "minä en halua pussailla pehmopupua/vieraita ihmisiä/hinkata ahtereita yhteen vaan koen sen ahdisteluna ja omaan tilaan tunkeutumisena" ? Vai meinaako joku tosissaan, että tästä tulee karenssi?
En siis lukenut 20 sivuista ketjua, joten joku muukin tätä varmaan on pohtinut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuntouttavan työtoiminnan idea on ihan hyvä. Eli tarkoituksena on kehittää pitkään työttömänä olleelle työnhakijalle niitä taitoja, joita työmaailmassa tarvitaan ja jotka ovat ehkä ruosteessa pitkän työttömyyden jälkeen.
Eli monilla on vaikeuksia päivärytmin ylläpidossa eli on jo ihan taito tulla paikalle ajoissa, päivävaatteisiin pukeutuneena, aamupala syötynä ja vielä niin, että suihkussakin olisi käyty edes samalla viikolla.
Sitten tulee nämä sosiaaliset taidot. Enää ei oikein ole työtehtäviä, joita voisi tehdä puhumatta sanaakaan. Joten edes alkeelliset keskustelutaidot on hallittava. Vielä positiivisempaa olisi, jos osaa/pystyy puhuessaan katsomaan keskustelukumppania ja vastaamaan kokonaisin lausein. Pitää myös pystyä olemaan muiden ihmisten kanssa samassa tilassa ahdistumatta. Toisaalta pitää myös osata antaa muille työrauha (vaikka kuinka olisi kiva höpöttää, kun kerrankin on seuraa).
Töissä tarvitaan myös työtehtävästä riippuen enemmän tai vähemmän peruskuntoa. Jos on viettänyt edelliset pari vuotta sohvanpohjalla, ainoana päivittäisenä liikuntana jääkaapin ja sohvan väli ja ainoana viikoittaisena peruskestävyyslenkkinä lähikaupassa käynti, niin 6h työvuoro kaupan kassalla voi tuntua fyysisesti raskaalta ja mihinkään rakennustöiden apupojan hommiin ei ole mitään asiaa ilman kuntoutumista.
Mutta pieleenhän tässä on menty, kun päivätolkulla leikitään päiväkodista tuttuja tutustumisleikkejä ja viikko- ja kuukausitolkulla askarrellaan. Yksittäiset leikit on ihan hyvä tapa harjoitella omalta mukavuusalueelta pois tulemista ja askartelu on ihan hyvä tapa kerrata keskittymistä vaativan tehtävän tekemistä. Niiden rinnalle pitäisi sitten saada peruskuntoa kehittävää tekemistä/liikkumista. Ja oikeita työelämän sosiaalisia taitoja kehittävää tekemistä.
Älä viitsi. Moni työtön on perheellinen ihminen, jolla on kaikki elämisen taidot tallella. Ainoa puute on palkkatyön puute. 20 vuotta hitsaajana tai kirjanpitäjänä toiminut ihminen ei tarvitse kuntouttavaa työtoimintaa vaan työtä, josta maksetaan palkkaa.
Varmasti työttömissä on paljon näitä, joilla kaikki on kunnossa, mutta työtä ei vaan löydy. Itse olen viimeisen kahden vuoden aikana ohjannut 4 työtöntä, jotka ovat tulleet meille harjoittelijoiksi (en tiedä millä rahalla, mutta palkatta kuitenkin työkkärin kautta). 2 näistä on ollut tosi päteviä tyyppejä (toinen sai meiltä kesätyöpaikan ja on nyt tulossa täksikin kesäksi ja toinen työllistyi nyt ainakin vuodeksi meidän kilpilijalle). 3 oli aivan epätoivoinen tyyppi. kädet tärisi, niin että mitään kynähommia ei voinut tehdä, tietokonetta ei osannut käyttää/ei halunnut edes opetella, puhe oli yksittäisiä murahduksia. Pystyi siis tekemään yksittäisiä siivoushommia ja muuta ihan alkeishommaa. Kuitenkin hänen oman ja hänen ohjaajansa mukaan selviytyi hyvin meillä. 4 on taas "ihan ok tyyppi", ollut koti-isänä monta vuotta, mutta fyysinen kunto on ihan nolla, puuskuttaa jo kun kävelee kahvihuoneesta työpisteelle, pienikin fyysinen työ ja menee lepäämään. Seisoa ei oikein jaksa. Sosiaaliset taidot myös ns. ruosteessa eli välillä täytyy ihan sanoa ääneen, että nyt ei puhuta koripallosta, nyt tehdään töitä ja asiakkaalta ei voi kysyä ihan mitä tahansa. Paljon kiinniotettavaa myös ATK taidoissa. Positiivistä kuitenkin, että edistyy koko ajan.
Ja kun ajattelee, että työtoimintaa ohjataan ne, joiden pitäisi olla niin "huonossa kunnossa", että eivät selviydy edes näistä harjoitteluista, niin varmasti on monella ihan tarpeen harjoitella perustaitoja, vaikka eivät itse sitä myönnäkkään.
Sulla on kokemusta neljästä henkilöstä, joista kaksi (=puolet) on ollut "tosi päteviä tyyppejä", yksi on ollut toivoton ja yksi "taidoiltaan puutteellinen" niin sun mielestä voi kuitenkin yleistää työttömien yleensä olevan ponileikkien ja akartelemisen tarpeessa. Mite noi "tosi pätevät tyypit" teille sitten päätyivät? Ja ilmeisesti teillä kyse ei ole leikkimisestä ja laulamisesta? Vai onko? Tuolle tapaus numero neloselle tuollainen oikea työharjoittelu on varmaan parasta mahdollista kuntoutusta. Vai miten ajattelet hänen hyötyvän enemmän esim. siitä, että leikkii ponileikkiä jollain kurssilla?
Sun otis on niin pieni, ettet todellakaan voi vetää minkäänlaisia johtopäätöksiä. Ja sinänsä outoa että vedät, kun sulla on kuitenkin ollut 50 % porukasta aivan täysin kykenevää normaaliin palkkatyöhön ja silti heidät on lähetetty teille orjiksi. Hyvä heille, että työllistyivät - se on harvinaista näiden orjahommien jälkeen. Teillekin on tullut aina vaan uusi orja eikös vaan?
Poistui kommenttini ketjusta jossa toivottiin parin ministerin leikkivän joskus yhdessä työttömien kanssa pupurinkiä. Anteeksi, jumalallisten kaikessa oikeassa olevien pyhien nimien maininta yhteydessä, jossa heidät esitetään inhimillisinä olentoina. Työtön ei ole ihmisarvon omaava enää, joten hänet voidaan nöyryyttää leikissä vaikka keskellä toria. Paitaan voisi maalata vielä ison T-kirjaimen, jotta äidit voivat kääntää lapsensa pään pois ettei tarvitse nähdä totuutta.
Vierailija kirjoitti:
Kuntouttavan työtoiminnan idea on ihan hyvä. Eli tarkoituksena on kehittää pitkään työttömänä olleelle työnhakijalle niitä taitoja, joita työmaailmassa tarvitaan ja jotka ovat ehkä ruosteessa pitkän työttömyyden jälkeen.
Eli monilla on vaikeuksia päivärytmin ylläpidossa eli on jo ihan taito tulla paikalle ajoissa, päivävaatteisiin pukeutuneena, aamupala syötynä ja vielä niin, että suihkussakin olisi käyty edes samalla viikolla.
Sitten tulee nämä sosiaaliset taidot. Enää ei oikein ole työtehtäviä, joita voisi tehdä puhumatta sanaakaan. Joten edes alkeelliset keskustelutaidot on hallittava. Vielä positiivisempaa olisi, jos osaa/pystyy puhuessaan katsomaan keskustelukumppania ja vastaamaan kokonaisin lausein. Pitää myös pystyä olemaan muiden ihmisten kanssa samassa tilassa ahdistumatta. Toisaalta pitää myös osata antaa muille työrauha (vaikka kuinka olisi kiva höpöttää, kun kerrankin on seuraa).
Töissä tarvitaan myös työtehtävästä riippuen enemmän tai vähemmän peruskuntoa. Jos on viettänyt edelliset pari vuotta sohvanpohjalla, ainoana päivittäisenä liikuntana jääkaapin ja sohvan väli ja ainoana viikoittaisena peruskestävyyslenkkinä lähikaupassa käynti, niin 6h työvuoro kaupan kassalla voi tuntua fyysisesti raskaalta ja mihinkään rakennustöiden apupojan hommiin ei ole mitään asiaa ilman kuntoutumista.
Mutta pieleenhän tässä on menty, kun päivätolkulla leikitään päiväkodista tuttuja tutustumisleikkejä ja viikko- ja kuukausitolkulla askarrellaan. Yksittäiset leikit on ihan hyvä tapa harjoitella omalta mukavuusalueelta pois tulemista ja askartelu on ihan hyvä tapa kerrata keskittymistä vaativan tehtävän tekemistä. Niiden rinnalle pitäisi sitten saada peruskuntoa kehittävää tekemistä/liikkumista. Ja oikeita työelämän sosiaalisia taitoja kehittävää tekemistä.
Kaikkiko on vain työpaikasta kiinni? Kun ihmisellä ei ole työtä, se siis lakkaa peseytymästä, päivärytmi romahtaa, makaa vaan sohvalla päivät pitkät, ei tapaa ketään eikä osaa enää keskustella kenenkään kanssa. Sanoisin että jos noin on asiat, syynä on jonkun sortin mielenterveysongelma, jota ei piirileikeillä ratkaista.
Saman romahduksen kai pitäisi tapahtua kun jää eläkkeelle? Silloinkaan ei käydä töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ari.
Tarjoaisin kaljat sulle.
Vituttaisi itseänikin kuin pientä oravaa.
N 42, töissä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuntouttavan työtoiminnan idea on ihan hyvä. Eli tarkoituksena on kehittää pitkään työttömänä olleelle työnhakijalle niitä taitoja, joita työmaailmassa tarvitaan ja jotka ovat ehkä ruosteessa pitkän työttömyyden jälkeen.
Eli monilla on vaikeuksia päivärytmin ylläpidossa eli on jo ihan taito tulla paikalle ajoissa, päivävaatteisiin pukeutuneena, aamupala syötynä ja vielä niin, että suihkussakin olisi käyty edes samalla viikolla.
Sitten tulee nämä sosiaaliset taidot. Enää ei oikein ole työtehtäviä, joita voisi tehdä puhumatta sanaakaan. Joten edes alkeelliset keskustelutaidot on hallittava. Vielä positiivisempaa olisi, jos osaa/pystyy puhuessaan katsomaan keskustelukumppania ja vastaamaan kokonaisin lausein. Pitää myös pystyä olemaan muiden ihmisten kanssa samassa tilassa ahdistumatta. Toisaalta pitää myös osata antaa muille työrauha (vaikka kuinka olisi kiva höpöttää, kun kerrankin on seuraa).
Töissä tarvitaan myös työtehtävästä riippuen enemmän tai vähemmän peruskuntoa. Jos on viettänyt edelliset pari vuotta sohvanpohjalla, ainoana päivittäisenä liikuntana jääkaapin ja sohvan väli ja ainoana viikoittaisena peruskestävyyslenkkinä lähikaupassa käynti, niin 6h työvuoro kaupan kassalla voi tuntua fyysisesti raskaalta ja mihinkään rakennustöiden apupojan hommiin ei ole mitään asiaa ilman kuntoutumista.
Mutta pieleenhän tässä on menty, kun päivätolkulla leikitään päiväkodista tuttuja tutustumisleikkejä ja viikko- ja kuukausitolkulla askarrellaan. Yksittäiset leikit on ihan hyvä tapa harjoitella omalta mukavuusalueelta pois tulemista ja askartelu on ihan hyvä tapa kerrata keskittymistä vaativan tehtävän tekemistä. Niiden rinnalle pitäisi sitten saada peruskuntoa kehittävää tekemistä/liikkumista. Ja oikeita työelämän sosiaalisia taitoja kehittävää tekemistä.
Kaikkiko on vain työpaikasta kiinni? Kun ihmisellä ei ole työtä, se siis lakkaa peseytymästä, päivärytmi romahtaa, makaa vaan sohvalla päivät pitkät, ei tapaa ketään eikä osaa enää keskustella kenenkään kanssa. Sanoisin että jos noin on asiat, syynä on jonkun sortin mielenterveysongelma, jota ei piirileikeillä ratkaista.
Saman romahduksen kai pitäisi tapahtua kun jää eläkkeelle? Silloinkaan ei käydä töissä.
Ei!!!! Vaan, jos ihminen haisee pahalle, ei kykene tulemaan aamulla töihin, arastelee sosiaalisia tilanteita yms. Hän ei ole työkykyinen. Kukaan työnantaja ei palkkaa sellaista ihmistä töihin, joten ensin hänelle on tavalla tai toisella saatava takaisin nämä taidot, jotta hän olisi missään määrin kiinnostaja työnhakija. Kun on ensin saavutettu nämä perustaidot, voidaan alkaa työharjoittelujen, uudelleen koulutuksen yms. kautta hankkimaan niitä taitoja, joita työpaikoilla oikeasti tarvitaan ja sitten voidaan alkaa oikeasti hakemaan töitä.
Mieti ihan omalle kohdalle, jos olet esimiehen paikalla rekrytoimassa. Hakijoita on kolme: ensimmäinen tulee haastatteluun kaksi tuntia myöhässä, likaisissa vaatteissa ja ei sano koko haastattelun aikana yhtään yli 3 sanan lausetta. työtaidoista et saa mitään käsitystä, koska toinen ei oikein kerro mitään. Toinen tulee paikalle ajoissa, puhtaissa kamppeissa, kertoo työharjoitteluistaan ja koulutuksestaan, vaikuttaa reippaalta ja kiinnostuneelta, vaikka työhistoria onkin "ohut". Kolmas tulee paikalle ajoissa ja siisteissä kamppeissa, vastailee kysymyksiin ja on kiinnostunut, mutta työhistoria on ihan eri alalle. Sitten kuulet vielä 4 hakijasta, joka olisi kiinnostunut, mutta ei ole hakenut, kun kynä ei oikein pysy kädessä ja tietokonehommat ei ole hallussa. Kenet palkkaisit?
Itse hylkäisin ainakin heti 1 ja 4. Valinnan tekisin 2 ja 3 väliltä.
Näiden kuntouttavien työtoimintojen ja harjoittelujen tarkoitus on nostaa 1 ja 4 hakijat tuolle 2 tasolle.
Joo myönnät aina ei onnistuta. Eli en minäkään näitä tässä esitettyjä poni ja pupuleikkejä järkevinä pidä, mutta kehoittaisin myös miettimään mitä tilalle, kun on olemassa iso ryhmä työnhakijoita, jotka eivät ole valmiita tämän päiväntyömarkkinoille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
@351: Kuinkakohan moni prosentti työttömistä on noita haisevia ja mökkiytyneitä? Sekoitatko kenties kodittoman alkoholistin ja työttömän keskenään?
Joku tuolla kirjoitti, että nykytyöpaikoissa täytyy olla sosiaalinen ja plaa plaa, avokonttorit ym.
Tuo on aivan potaskaa. Todella moni tekee työtä, jossa tarvitsisi edes hetken rauhaa miettiä ja ajatella, tehdä sitä työtä. Avokonttorit ovat yltiösosiaalisten esimiesten typeriä keksintöjä, heidän, jotka eivät itse tee sitä varsinaista työtä.
Työntekijät joutuvat turvautumaan jopa vastamelukuulokkeisiin voidakseen työskennellä. Joku keskeyttää koko ajan, ihmiset kulkevat työpisteesi ohi taukoamatta.
Viimeisimmässä Akuutissa oli juttu intro- ja ekstrovertin eroista, työpaikalla olivat siinä hyvin kuvaavassa kohtauksessa. Ei hetken rauhaa silloin kun sitä tarvitsisi. Ihmisten pakottaminen sosiaalisiksi moottoriturviksi aiheuttaa ainoastaan stressiä. Kaikilla työpaikoilla ei todellakaan ole tarvetta olla koko ajan äänessä ja yhteydessä joka ikiseen toiseen työntekijään. Työrauha kiitos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joku tuolla kirjoitti, että nykytyöpaikoissa täytyy olla sosiaalinen ja plaa plaa, avokonttorit ym.
Tuo on aivan potaskaa. Todella moni tekee työtä, jossa tarvitsisi edes hetken rauhaa miettiä ja ajatella, tehdä sitä työtä. Avokonttorit ovat yltiösosiaalisten esimiesten typeriä keksintöjä, heidän, jotka eivät itse tee sitä varsinaista työtä.
Työntekijät joutuvat turvautumaan jopa vastamelukuulokkeisiin voidakseen työskennellä. Joku keskeyttää koko ajan, ihmiset kulkevat työpisteesi ohi taukoamatta.
Viimeisimmässä Akuutissa oli juttu intro- ja ekstrovertin eroista, työpaikalla olivat siinä hyvin kuvaavassa kohtauksessa. Ei hetken rauhaa silloin kun sitä tarvitsisi. Ihmisten pakottaminen sosiaalisiksi moottoriturviksi aiheuttaa ainoastaan stressiä. Kaikilla työpaikoilla ei todellakaan ole tarvetta olla koko ajan äänessä ja yhteydessä joka ikiseen toiseen työntekijään. Työrauha kiitos.
Juurikin näin. Nykymuoti on avokonttorimalli ja harva siitä nauttii. Meidän työyhteisössä tehtiin muutos omista työhuoneista avokonttoriksi ja kukaan ei kiittele.
Tässä ratkaisussa rikastui vain kalustevalmistaja Martela joka innokkaana markkinoi ideoitaan ja päättäjät innostuu. Jälkikäteen mietitään että meni metsään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuntouttavan työtoiminnan idea on ihan hyvä. Eli tarkoituksena on kehittää pitkään työttömänä olleelle työnhakijalle niitä taitoja, joita työmaailmassa tarvitaan ja jotka ovat ehkä ruosteessa pitkän työttömyyden jälkeen.
Eli monilla on vaikeuksia päivärytmin ylläpidossa eli on jo ihan taito tulla paikalle ajoissa, päivävaatteisiin pukeutuneena, aamupala syötynä ja vielä niin, että suihkussakin olisi käyty edes samalla viikolla.
Sitten tulee nämä sosiaaliset taidot. Enää ei oikein ole työtehtäviä, joita voisi tehdä puhumatta sanaakaan. Joten edes alkeelliset keskustelutaidot on hallittava. Vielä positiivisempaa olisi, jos osaa/pystyy puhuessaan katsomaan keskustelukumppania ja vastaamaan kokonaisin lausein. Pitää myös pystyä olemaan muiden ihmisten kanssa samassa tilassa ahdistumatta. Toisaalta pitää myös osata antaa muille työrauha (vaikka kuinka olisi kiva höpöttää, kun kerrankin on seuraa).
Töissä tarvitaan myös työtehtävästä riippuen enemmän tai vähemmän peruskuntoa. Jos on viettänyt edelliset pari vuotta sohvanpohjalla, ainoana päivittäisenä liikuntana jääkaapin ja sohvan väli ja ainoana viikoittaisena peruskestävyyslenkkinä lähikaupassa käynti, niin 6h työvuoro kaupan kassalla voi tuntua fyysisesti raskaalta ja mihinkään rakennustöiden apupojan hommiin ei ole mitään asiaa ilman kuntoutumista.
Mutta pieleenhän tässä on menty, kun päivätolkulla leikitään päiväkodista tuttuja tutustumisleikkejä ja viikko- ja kuukausitolkulla askarrellaan. Yksittäiset leikit on ihan hyvä tapa harjoitella omalta mukavuusalueelta pois tulemista ja askartelu on ihan hyvä tapa kerrata keskittymistä vaativan tehtävän tekemistä. Niiden rinnalle pitäisi sitten saada peruskuntoa kehittävää tekemistä/liikkumista. Ja oikeita työelämän sosiaalisia taitoja kehittävää tekemistä.
Kaikkiko on vain työpaikasta kiinni? Kun ihmisellä ei ole työtä, se siis lakkaa peseytymästä, päivärytmi romahtaa, makaa vaan sohvalla päivät pitkät, ei tapaa ketään eikä osaa enää keskustella kenenkään kanssa. Sanoisin että jos noin on asiat, syynä on jonkun sortin mielenterveysongelma, jota ei piirileikeillä ratkaista.
Saman romahduksen kai pitäisi tapahtua kun jää eläkkeelle? Silloinkaan ei käydä töissä.
Ei!!!! Vaan, jos ihminen haisee pahalle, ei kykene tulemaan aamulla töihin, arastelee sosiaalisia tilanteita yms. Hän ei ole työkykyinen. Kukaan työnantaja ei palkkaa sellaista ihmistä töihin, joten ensin hänelle on tavalla tai toisella saatava takaisin nämä taidot, jotta hän olisi missään määrin kiinnostaja työnhakija. Kun on ensin saavutettu nämä perustaidot, voidaan alkaa työharjoittelujen, uudelleen koulutuksen yms. kautta hankkimaan niitä taitoja, joita työpaikoilla oikeasti tarvitaan ja sitten voidaan alkaa oikeasti hakemaan töitä.
Mieti ihan omalle kohdalle, jos olet esimiehen paikalla rekrytoimassa. Hakijoita on kolme: ensimmäinen tulee haastatteluun kaksi tuntia myöhässä, likaisissa vaatteissa ja ei sano koko haastattelun aikana yhtään yli 3 sanan lausetta. työtaidoista et saa mitään käsitystä, koska toinen ei oikein kerro mitään. Toinen tulee paikalle ajoissa, puhtaissa kamppeissa, kertoo työharjoitteluistaan ja koulutuksestaan, vaikuttaa reippaalta ja kiinnostuneelta, vaikka työhistoria onkin "ohut". Kolmas tulee paikalle ajoissa ja siisteissä kamppeissa, vastailee kysymyksiin ja on kiinnostunut, mutta työhistoria on ihan eri alalle. Sitten kuulet vielä 4 hakijasta, joka olisi kiinnostunut, mutta ei ole hakenut, kun kynä ei oikein pysy kädessä ja tietokonehommat ei ole hallussa. Kenet palkkaisit?
Itse hylkäisin ainakin heti 1 ja 4. Valinnan tekisin 2 ja 3 väliltä.
Näiden kuntouttavien työtoimintojen ja harjoittelujen tarkoitus on nostaa 1 ja 4 hakijat tuolle 2 tasolle.
Joo myönnät aina ei onnistuta. Eli en minäkään näitä tässä esitettyjä poni ja pupuleikkejä järkevinä pidä, mutta kehoittaisin myös miettimään mitä tilalle, kun on olemassa iso ryhmä työnhakijoita, jotka eivät ole valmiita tämän päiväntyömarkkinoille.
Hei ihan oikeasti nyt. Työttömät ei ole mitään haisevia likaisissa vaatteissa sohvan ja sängyn väliä raahustavia puliukkoja, jotka eivät osaa kättäpäivää sanoa.
Työttömät on ihan tavallisia, lähes aina koulutettuja, siistejä normaaleja ihmisiä. Taito pestä pyykkiä ei häviä diplomi-insinööriltä, kun hän joutuu yt:ssä ulos firmasta. Taito jutella kohteliaasti vieraiden ihmisten kanssa ei katoa tradenomilta siksi että hänen työt ulkoistettiin Viroon.
Jos työttömien joukossa sattuu olemaan se joku yksittäinen, jolla ei mitään elämänhallintaa ole (kyky pukeutua siisteihin vaatteisiin, kyky käydä kaupassa jne) ja joka on niin kova sosiaalinen jännittäjä, että hän ei uskalla sanoa vieraiden seurassa yhtään mitään. Niin tällä henkilöllä on luultavasti jokin mielenterveysongelma, pitkään jatkunut vakava masennus tai ehkä paniikkihäiriö (sosiaalisten tilanteiden pelolla). Hän tarvitsee terveydenhuollon järjestämää hoitoa mielenterveyden ammattilaisilta. Ei pakollinen pupuleikki paniikkihäiriötä paranna vaan pahentaa sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässäkin keskustelussa osa leimaa työttömiä homogeeniseksi massaksi: sairaiksi, täysin elämästä syrjäytyneiksi ja sosiaalisesti kykenemättömiksi, kuselta haiseviksi alkkis-mörrimöykyiksi. On helppoa kuvitella, että osa niistä (ehkä akateemisesti) koulutetuista ohjaajista ajattelee samalla tavalla. Joku alle kolmekymppinen nuori joka ei ole koulutuksen jälkeen ollut koskaan työttömänä ja lukee vain tilastoja miten Suomi menee alamäkeä työhaluttomien takia. Ei ihme, että löytyy niitä, jotka ajattelevat että nämä karvajalat pystyvät ainoastaan pupunpussausleikkeihin eivätkä yhtään vaativampaan. Kaikilla ihmisillä ei vain ole kosketuspintaa todelliseen maailmaan, tai ainakaan niitä muita maailmoja kuin oma ei osata tai haluta nähdä.
t. Yksi niistä ponileikittäjiksi valmistuneita, joka tässä ketjussa kertoi kokemuksiaan
Ensimmäisen kerran luen tätä ketjua. Olen ollut sairaslomalla ja työttömänä pitkään. Nyt mahdollisesti kuntouttavaan lähdössä. Olen tyrmistynyt! Onko näitä pupu -leikkejä ja muita OIKEASTI näillä kuntouttavilla kursseilla ja vastaavilla?????!!!!???????
Ei jumalauta.......otan mielummin karenssia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
> Kas, media tarttui täkyyn!
Mistä muualtakaan sitä keksisi juttujen aiheet.
Vauva-palsta on tarkassa syynissä kenellä tahansa melkein mistä tahansa juttuja rustaavalla nk. toimittajalla.
Kohta voidaan korvata toimittajat algorimeilla, jotka kirjoittavat jutut vauva-lehden keskustelujen pohjalta. Journalismin taso vain kasvaisi nykyisestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sipilän ja Soinin kansalle vittuilu talkoot käynnissä
Jos Sipilä ja Soini hierois kaikkia puoliaan yhteen ja laulais uuramsanssaa pieni pullea ponini ....
Kiitos tästä mielikuvasta
Huomasiko kukaan: Iltalehdessä oli juttua tämän ketjun aikaansaamana!
http://www.iltalehti.fi/tyoelama/201704112200097548_tb.shtml
Vierailija kirjoitti:
Luettuani tämän artikkelin, en vaan ymmärrä miten ihmiset suostuu lähtemään mukaan tähän pelleilyyn?
Kai sen nyt jokainen tyhmempikin konsultti ymmärtää, jos nille selkeästi ilmaisee että "minä en halua pussailla pehmopupua/vieraita ihmisiä/hinkata ahtereita yhteen vaan koen sen ahdisteluna ja omaan tilaan tunkeutumisena" ? Vai meinaako joku tosissaan, että tästä tulee karenssi?En siis lukenut 20 sivuista ketjua, joten joku muukin tätä varmaan on pohtinut?
Noin tapahtuu kun itseluottamus ja kunnioitus on tuhottu. Kyllähän natsien leireilläkin tyypit kävelivät vapaaehtoisesti kaasukammioihin kiltisti jonossa kun olivat henkisesti ja fyysisesti tarpeeksi lopussa. Ja nämä ovat sentään vain "pupuleikkejä".
Toivottomasti lopettettas verorahojen tuhlaaminen tähän kuntouttavaan.
Varmasti työttömissä on paljon näitä, joilla kaikki on kunnossa, mutta työtä ei vaan löydy. Itse olen viimeisen kahden vuoden aikana ohjannut 4 työtöntä, jotka ovat tulleet meille harjoittelijoiksi (en tiedä millä rahalla, mutta palkatta kuitenkin työkkärin kautta). 2 näistä on ollut tosi päteviä tyyppejä (toinen sai meiltä kesätyöpaikan ja on nyt tulossa täksikin kesäksi ja toinen työllistyi nyt ainakin vuodeksi meidän kilpilijalle). 3 oli aivan epätoivoinen tyyppi. kädet tärisi, niin että mitään kynähommia ei voinut tehdä, tietokonetta ei osannut käyttää/ei halunnut edes opetella, puhe oli yksittäisiä murahduksia. Pystyi siis tekemään yksittäisiä siivoushommia ja muuta ihan alkeishommaa. Kuitenkin hänen oman ja hänen ohjaajansa mukaan selviytyi hyvin meillä. 4 on taas "ihan ok tyyppi", ollut koti-isänä monta vuotta, mutta fyysinen kunto on ihan nolla, puuskuttaa jo kun kävelee kahvihuoneesta työpisteelle, pienikin fyysinen työ ja menee lepäämään. Seisoa ei oikein jaksa. Sosiaaliset taidot myös ns. ruosteessa eli välillä täytyy ihan sanoa ääneen, että nyt ei puhuta koripallosta, nyt tehdään töitä ja asiakkaalta ei voi kysyä ihan mitä tahansa. Paljon kiinniotettavaa myös ATK taidoissa. Positiivistä kuitenkin, että edistyy koko ajan.
Ja kun ajattelee, että työtoimintaa ohjataan ne, joiden pitäisi olla niin "huonossa kunnossa", että eivät selviydy edes näistä harjoitteluista, niin varmasti on monella ihan tarpeen harjoitella perustaitoja, vaikka eivät itse sitä myönnäkkään.