Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä tehdä kun seksitön parisuhde vie itsetunnon?
02.04.2017 |
Joo siis otsikossahan se ongelma tulikin.Olen ollut avomieheni kanssa yhdessä 2 vuotta ja yli vuoden on ollut jo sellaista että seksiä on harvoin, jos sitä on 2 krt/kk niin sitä on paljon! Itse haluaisin vaikka kerran tai kaksi viikossa, en koe olevani sen määrän kanssa epänormaalikaan.Olen yrittänyt keskustella asiasta mutta en saa mitään irti, aina on joko väsynyt tai milloin mitäkin.Kuulema tätä on ollut myös edellisissä suhteissa että kun meno vakiintunut, niin ei enää kiinnosta. Tmää on ruvennut vaikuttamaan minun itsetuntoon, tunnen itseni rumaksi ja epäviehättäväksi.Vaikka olen ihan hoikka ja kai nättikin.Onko ainoa vaihtoehto erota, pääni ei kestä tätä touhua.
Kommentit (94)
Kai ne vaihtoehdot ovat hyväksyä ja sopeutua tai erota.
Itse olen jo vuosia yrittänyt miettiä, vaivaako tämä asia todella mua itseäni sisältäpäin vai paineiden ja odotusten kautta, niin kuin että meillä "kuuluisi" olla seksiä. Niin kauan kun en osaa sanoa mistä on kyse, en halua oikeasti erota ihmisestä jonka kanssa voin kuvitella vanhenevani yhdessä, joka saa mut hymyilemään ja nauramaan ja joka tuntuu perheenjäseneltä.
Ollaan oltu yhdessä 18-vuotiaasta asti, 12 vuotta ja tänä aikana seksiä on ollut yhteensä noin 70 kertaa. Monta vuotta on jäänyt kokonaan välistä, välillä on ollut jonkun aikaa jopa kerran tai pari kuukaudessa. Mies on sanonut että läheisyys on hänelle tärkeämpää kuin seksi, muuten ei olla koskaan tästä osattu keskustella. Sitä läheisyyttä meillä onkin aina ollut, nukutaan lusikassa tai muuten kiinni toisissamme, halaillaan ja kuljetaan käsi kädessä. Meillä fyysinen kosketus ja hellyys ei vaan johda eikä liity seksiin, se ei kai ole sillä lailla latautunutta.
En varmaan itsekään ole mikään kovin seksuaalinen tyyppi, mutta haluaisin kuitenkin huomattavasti enemmän tai ainakin säännöllisesti. Se hiljainen toivominen, odottaminen, yrittäminen ja pettyminen on kuluttavaa. Naisellinen ja seksuaalinen itsetuntoni on ajat sitten laimentunut olemattomiin, en kyllä tiedä oliko sitä juurikaan alun perin ehtinyt vielä muodostuakaan. Tunnen olevani ikään kuin ikäistäni reilusti nuorempi, neutraali ja vähän epäsukupuolinen. Voin ajatella olevani kaunis tai hyvännäköinen, mutta en milloinkaan seksikäs tai haluttava nainen. Saan osakseni katseita ja kiinnostusta, mutta en ns. "tee sillä yhtään mitään". Mun on tosi vaikea kuvitella että pettäisin tai että eron jälkeen olisin intiimisti enää kenenkään muun kanssa, kun ei ole itsetuntoa ja sitä kautta intoa sellaiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen suoraan ehdottanut eroakin, että voisi etsiä itselleen naisen kenen kanssa seksi kiinnostaa.Ei halua erota, eikä hänen mielestään seksittömyys ole syy erota.Itse olen aivan palasina tämän asian takia.AP
Eroa! Nyt se on vielä helppoa. Näin kymmenen vuoden, parin lapsen ja talolainan jälkeen se on huomattavasti vaikeampaa. Olisi itsekin pitänyt erota ajoissa, vuosi vuodelta haluttomammaksi tuo mies menee. Itselleni on kyllä alusta asti ollut selvää, että vika ei ole minussa, joten itsetuntoni on edelleen kohdillaan.
Suosittelen eroamaan. Itse olin seitsemän vuotta suhteessa haluttoman miehen kanssa. Ensimmäinen vuosi meni hyvin, mutta yhteenmuuttaminen rupesi vähentämään miehen haluja. Lopulta seksiä oli kerran kuussa. Mies ei runkannut, ei katsonut pornoa, ei kertonut kaksimielisiä vitsejä, ei reagoinut kavereittensa rasvaisiin vitseihin. Halaili, pussaili ja tykkäsi läheisyydestä.... kunhan vaan vehkeeseen ei kosketa. Erektio-ongelmia ei ollut, päinvastoin.
Mies oli ensimmäinen seksikumppanini ja hänen kanssaan tajusin että seksin on todella kivaa ja ns. minun juttuni. Sitten alkoi se miehen halujen väheneminen. Erottiin 2,5 vuotta sitten ja olen yhä jumissa omassa vastenmielisyydessäni. Kun ihminen josta pitää ja jota haluaa torjuu jatkuvasti se todella ajaa naiseuden alas. En voi uskoa että kukaan haluaisi seksiä kanssani. Kaduttaa ettei erottu aiemmin, ennen kuin tämä muuttui osaksi minua.
Meillä yhteisiä vuosia takana on jo 10, niistä 3,5 viimeisintä vuotta täysin selibaatissa. Mies on alusta asti ollut paljon minua haluttomampi, aiemmin n. kerran pari kuussa oli seksiä (silloin ajattelin, että pystyn tottumaan ja tyytymään siihen määrään), kunnes sitten nyt viime vuodet ei enää ollenkaan. Muilta osin suhteemme on hyvä, halaillaan ja silitellään toisiamme, kuljetaan käsikädessä, pidetään huolta toisistamme, meillä on hyvä arki ja kivaa yhdessä. Tämä seksielämän täydellinen puuttuminen kuitenkin on itselleni iso ongelma. Tuntuu, ettei siitä enää voi oikein keskustellakaan, koska kaikki aiemmat keskusteluyritykset ovat olleet tuloksettomia. Minulle olisi tärkeää saada kokea olevani mieheni mielestä haluttu ja seksikäs. Olen aina pitänyt hyvää huolta ulkonäöstäni ja näytän ja tuoksun hyvältä, joten siitä ongelma ei voi johtua. Muilta miehiltä kerään kyllä katseita ja minulle flirttaillaan. Seksittömyyttä on jatkunut jo niin kauan, että pelkään, että pian en itsekään enää pysty haluamaan miestäni, että alan nähdä hänet vain kämppiksenä. En toisaalta ollenkaan haluaisi erotakaan. Välillä mietin, olenko sitten kenties vain tosi huono sängyssä, ettei mies siksi halua minua. Pari kertaa olen kuullut, kun mies on ollut eri huoneessa, että hän selkeästi hoitelee siellä itse itseään. Tämä loukkaa minua, jotain seksihaluja hänellä näköjään joskus on, mutta ne vain eivät kohdistu minuun.
Vierailija kirjoitti:
Meillä yhteisiä vuosia takana on jo 10, niistä 3,5 viimeisintä vuotta täysin selibaatissa. Mies on alusta asti ollut paljon minua haluttomampi, aiemmin n. kerran pari kuussa oli seksiä (silloin ajattelin, että pystyn tottumaan ja tyytymään siihen määrään), kunnes sitten nyt viime vuodet ei enää ollenkaan.
Itsekin seurustelin miehen kanssa, joka oli huomattavasti haluttomampi kuin minä. Alussa seksiä oli kyllä paljon, mikä tuuditti mut ihanaan mutta valheelliseen käsitykseen, että tätä on luvassa jatkossakin (sanoinkin heti alussa, että seksi on mulle niin tärkeä osa-alue elämässä että ilman sitä en aio elää). Sitten se alkoi vähentyä. Ja edelleen vähentyä. Muistan sen vaiheen, kun itsekin ajattelin, että ehkä minä pystyn tottumaan tähän. Koitettiin rakentavasti seksimme vähäisestä määrästä jutella vielä kun olin palavasti rakastunut mieheen, enkä tiedä yritinkö vakuuttaa ennemmin itseäni vai häntä, kun sanoin huomanneeni seksin vähentyneen, mutta eihän sen tarvitse mitään tarkoittaa, meidän seksielämämme nyt vain hakee omaa muotoaan, kunnes se päätyy molempia tyydyttävään määrään ja laatuun... Hah, no loppujen lopuksi niin ei käynyt, kertojen vain harvetessa minä halusin paljon enemmän ja hän vielä vähemmän...
Kyllä tuo seksistä pidättäytyminen oman kumppanin kanssa on eräänlaista henkistä väkivaltaa sekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En varmaan itsekään ole mikään kovin seksuaalinen tyyppi, mutta haluaisin kuitenkin huomattavasti enemmän tai ainakin säännöllisesti. Se hiljainen toivominen, odottaminen, yrittäminen ja pettyminen on kuluttavaa. Naisellinen ja seksuaalinen itsetuntoni on ajat sitten laimentunut olemattomiin, en kyllä tiedä oliko sitä juurikaan alun perin ehtinyt vielä muodostuakaan. Tunnen olevani ikään kuin ikäistäni reilusti nuorempi, neutraali ja vähän epäsukupuolinen. Voin ajatella olevani kaunis tai hyvännäköinen, mutta en milloinkaan seksikäs tai haluttava nainen. Saan osakseni katseita ja kiinnostusta, mutta en ns. "tee sillä yhtään mitään". Mun on tosi vaikea kuvitella että pettäisin tai että eron jälkeen olisin intiimisti enää kenenkään muun kanssa, kun ei ole itsetuntoa ja sitä kautta intoa sellaiseen.
Voi apua kuinka surulliselta tämä kuulostaa... :( Toivon, että vielä osaisit nauttia upeudestasi, naiseudestasi ja seksuaalisuudestasi. Toki jos se ei tunnu kovin tärkeältä ja hyvä kumppanuus riittää, niin ei se väärin ole. Minusta tuo kuulostaa vain siltä, että joudut tukahduttamaan hyvin suuren osan itsestäsi, tai siitä kuka/mikä voisit parhaimmillasi olla.
Vierailija kirjoitti:
Kai ne vaihtoehdot ovat hyväksyä ja sopeutua tai erota.
Itse olen jo vuosia yrittänyt miettiä, vaivaako tämä asia todella mua itseäni sisältäpäin vai paineiden ja odotusten kautta, niin kuin että meillä "kuuluisi" olla seksiä. Niin kauan kun en osaa sanoa mistä on kyse, en halua oikeasti erota ihmisestä jonka kanssa voin kuvitella vanhenevani yhdessä, joka saa mut hymyilemään ja nauramaan ja joka tuntuu perheenjäseneltä.
Ollaan oltu yhdessä 18-vuotiaasta asti, 12 vuotta ja tänä aikana seksiä on ollut yhteensä noin 70 kertaa. Monta vuotta on jäänyt kokonaan välistä, välillä on ollut jonkun aikaa jopa kerran tai pari kuukaudessa. Mies on sanonut että läheisyys on hänelle tärkeämpää kuin seksi, muuten ei olla koskaan tästä osattu keskustella. Sitä läheisyyttä meillä onkin aina ollut, nukutaan lusikassa tai muuten kiinni toisissamme, halaillaan ja kuljetaan käsi kädessä. Meillä fyysinen kosketus ja hellyys ei vaan johda eikä liity seksiin, se ei kai ole sillä lailla latautunutta.
En varmaan itsekään ole mikään kovin seksuaalinen tyyppi, mutta haluaisin kuitenkin huomattavasti enemmän tai ainakin säännöllisesti. Se hiljainen toivominen, odottaminen, yrittäminen ja pettyminen on kuluttavaa. Naisellinen ja seksuaalinen itsetuntoni on ajat sitten laimentunut olemattomiin, en kyllä tiedä oliko sitä juurikaan alun perin ehtinyt vielä muodostuakaan. Tunnen olevani ikään kuin ikäistäni reilusti nuorempi, neutraali ja vähän epäsukupuolinen. Voin ajatella olevani kaunis tai hyvännäköinen, mutta en milloinkaan seksikäs tai haluttava nainen. Saan osakseni katseita ja kiinnostusta, mutta en ns. "tee sillä yhtään mitään". Mun on tosi vaikea kuvitella että pettäisin tai että eron jälkeen olisin intiimisti enää kenenkään muun kanssa, kun ei ole itsetuntoa ja sitä kautta intoa sellaiseen.
Mä nään teissä toivoa, paljon toivoa. 18 vuotiaana seksistä ollaan pihalla ja itse ainakin tunsin tuolloin jotain häpeän kaltaista tarpeen tunteesta toiseen ihmiseen. Aloittakaa alusta. Tutustukaa itseenne ja toisiinne uudestaan. Olette toistenne kanssa muodostaneet itsestänne seksuaaliset minäkuvanne. Ei miehenikään käsittänyt millaisena itseni näin kunnes kirjoitin sen paperille ja annoin luettavaksi. Sitä lukiessa mies melkein itki ja lähti muutokseen mukaan. Tunteista ja tuntemuksista pitää puhua. Jos jotain toiselta haluaa, pitää antaa itsestään yhtä paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Saat varmaan paljon tukea täältä, mutta minä en kerta kaikkiaan ymmärrä miten oma itsetunto rakennetaan seksin varaan. Eli toisen ihmisen. Varsinkin kun syy seksittömyyteen on lähes aina jossain muualla kuin henkilössä itsessä ellei ole muuttunut radikaalisti lyhyessä ajassa.
Seksi on paljon muutakin kuin pano.
Se on hellyyttä, läheisyyttä, kosketuksia, suudelmia, hymy joka sytyttää, sydän joka sykähtää kun näkee toisen, kumppanuutta, sitoutumista, ilahduttamista, arvostamista, halua ja rakkautta.
Eli rakastava parisuhde ainakin minulle. Ja koska noita ei ole en myöskään tunne itseäni haluttavaksi tai rakastetuksi. Itsetuntoni muissa asioissa on kunnossa mutta toki haluan tuntea noita eikä sitä tunnetta saa kuin toisen ihmisen kanssa. Vai puhutko itse peilin kanssa ja vakuutat olevasi se kaikkein upein ja haluttavin? Ja se riittää sinulle?
En tiedä missä on syy haluttomuuteen mun miehelläni. Hän jäi pornokoukkuun 1,5v sitten. Pornon katselu ei ole ollut koskaan kiellettyä mutta on sovittu ettei se ole toiselta pois. Nyt on, eikä muutosta tapahdu. Olen saman kokoinen kuin tavatessamme ja ihan ok näköinen ikäisekseni, mies kyllä kehuu ulkonäköäni päivittäin. Siitäkään ei ole kyse. hän ei vaan "muista" että pitäisi halailla ja rakastella...
Vierailija kirjoitti:
Netin selaus, somepalstailu, nettiporno, kännykät/iPadit/läppärit makkarissa nukkumaanmennessä... siinä syytä fyysisen kanssakäymisen hiipumiseen. Kaikki sähköiset laitteet kaappiin klo 21. Niiden totaalinen käyttökielto vuoteessa. Pomminvarma tekniikka. Pariskunta vierekkäin vuoteessa vailla mitään tekemistä: ei auta kuin nukahtaa/alkaa tuottaa puhetta / koskettaa...
Kännykän räplääminen - uskon että se on lisännyt seksuaalielämänongelmia
Tämä on NIIN totta!
Olen monta kertaa sanonut miehelle että kunpa hän joskus "näpläisi" minua samalla innolla kuin puhelintaan. Vaihtaisi sudokun tai Candy Crushin edes viideksi minuutiksi minuun. Mutta ei:(
No, maailma on täynnä ihania miehiä jotka vielä mieluummin koskevat naiseen kuin kännykkään;D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyhmää syyttää kännyköitä haluttomuudesta. Jos kännykkä pitäisi pakottaa panemaan kaappiin jotta mies viitsisi uhrata ajatustakaan seksille, niin kylläpä tulisi naiselle haluttu olo. Not. Miestä ei voi pakottaa haluamaan seksiä. Ainoa mitä nainen voi tehdä, on äänestää jaloillaan. Tai tyytyä seksittömyyeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies89 kirjoitti:
Laihduta, kasvata pidemmät hiukset ja pidä niistä huolta, pukeudu kuin nainen äläkä kuin raksamies, opettele meikkaamaan, käytä seksikkäitä alusvaatteita. Valotkin voi pitää päällä ja seksiä ei ole pakko harrastaa siellä peiton alla.
Mitä mies voisi tehdä jotta olisi haluttava ja yleensä pystyisi?
Meillä.ei ole ollut mitään mitä voisi kutsua seksiksi viimeiseen 10 vuoteen. Syy: itsensä tajuttoman lihavaksi syönyt mies joka ei ole moneen vuoteen pystynyt. Eikä auta kenenkään sanominen yhtään mitään ei minun lasten lääkärin tai kavereiden.
Kyvyttömyyden lisäksi diabetes, vetenpainetauti, korkea kolesteroli, uniapea, tyrä, lonkat rasittuneet, miestissit pallomahan lisäksi ja repeillyt iho, hengästyy tosi vähästä...
Ja minä olen 170cm ja 58kg pitkähiuksinen kauniisti pukeutuva nainen ja ollut koko aikuisiän.Niin halusit vaan valittaa? Sinun asia on kertoa mitä miehesi pystyisi tekemään, jos sinä olet se haluton. Ja viestissäsi tuot esille että laihdutus ja liikkuminenhan se, sama mistä tuo mies89 aloitti ohjeensa naisille.
Sinä (mies?) et osaa sitten edes lukeakaan? Kyllä minä ymmärsin naisen viestistä, että max mies pystyy silmiään pitämään auki (jos ei nukahda) ja katselemaan jos nainen runkkaisi itseään - eli max. miehen panos seksiin tässä suhteessa. Eikö tuossa ole, että sillä ei seiso ja hengästyy, jos pikkuisenkin ruhoaan liikuttaa.
olen samaa mieltä noista asioista , haen vikaa itsestäni . En ymmärrä miksi en ole haluttu. Yritän kaiken mitä osaan, kai se on liian vähän. Kukat tuon joka viikko. Yritän olla lähellä , kuuntelen ja olen vielä tehnyt itestäni aika lihaksikkaan tai siis silleen että ulkonäkö ois vartalon puolin kohdallaan, mutta mikään ei auta. Läheisyyteen vastataan ettei saa kiusata tai vetäydytäänpois. En tiedä mitä vois tehdä
Alue: Aihe vapaa
Niin halusit vaan valittaa? Sinun asia on kertoa mitä miehesi pystyisi tekemään, jos sinä olet se haluton. Ja viestissäsi tuot esille että laihdutus ja liikkuminenhan se, sama mistä tuo mies89 aloitti ohjeensa naisille.