Kuinka usein tapaat kavereitasi ilman lasta, alle 3-vuotiaan äiti?

Kerran kuussa. Useammin lasten kanssa. Mulla on siis kaksi lasta, 2v ja 5v. Teen vielä vuorotöitä. Kyllä kavereita on ikävä mutta enempään ei pysty.

Kerran kuussa, mutta olen aina yötä jonkun luona tai ollaan jonkun mökillä.

No en kyllä juuri koskaan. Lapsi 2v. Muutaman kerran käynyt juhlimassa ilman lasta ja muutaman kerran nähnyt kaveria muuten vaan. Voi apua. Yleensä nähdään perheiden kanssa.

Mua ärsyttää "vaatimus" että kavereita pitäisi tavata säännöllisesti myös pikkulapsiaikana. Jos ei vaan helvetti jaksa. Onneksi ne ystävät pysyvät jotka ovat sen arvoisia. Hyvän ystävän kanssa voi jatkaa samasta mihin jäätiin ja on kuin aikaa ei olisi kulunut, vaikka olisi mennyt puolikin vuotta. Vastauksena ap:n kysymykseen: juu, tapaan just niin usein kuin haluan (harvoin).

Aika harvoin - mutta tällä ei ole liiemmin tekemistä kaksivuotiaan lapseni kanssa. Kas kun myös ystäväni ovat työssäkäyviä ja opiskelijoita, ja minulla vuorotyö. Kyllä aikaa pitää järjestämällä järjestää, esim. jos minä juhlistan syntymäpäiviä kavereiden kanssa niin päivämäärä pitää ilmoittaa ainakin kaksi kuukautta etukäteen, eikä se silti kaikille sovi.

Vierailija kirjoitti:

Mua ärsyttää "vaatimus" että kavereita pitäisi tavata säännöllisesti myös pikkulapsiaikana. Jos ei vaan helvetti jaksa. Onneksi ne ystävät pysyvät jotka ovat sen arvoisia. Hyvän ystävän kanssa voi jatkaa samasta mihin jäätiin ja on kuin aikaa ei olisi kulunut, vaikka olisi mennyt puolikin vuotta. Vastauksena ap:n kysymykseen: juu, tapaan just niin usein kuin haluan (harvoin).

Tapaisitko useammin, jos lapsen isä suostuisi hoitamaan lasta enemmän? Ap

En koskaan. Kuukauden huippukohta on, jos joskus pääsee pikaisesti ilman lapsia lähi-Siwaan.

Lapsi nyt tasan 3.

-Talvella kävin kerran lounaalla vanhan tutun kanssa (en tiedä voiko laskea varsinaisesti kaveriksi)

-työmatkoilla olen osunut yhden tutun kanssa samaan bussiin parin kuukauden välein

-viime kesänä kävin yhden oikeasti kaveriksi luokiteltava kanssa oluella ja syömässä

-kaksi vuotta sitten opiskelukaverin kanssa sama olut ja syöminen.

- yhdellä kaverilla olen käynyt kylässä,kun oli työmatka samaan suuntaan pari vuotta sitten.

Siinäpä ne taisivat olla viimeiseltä kolmelta vuodelta. Kaikki tapaamiset on liittyneet töissä käyntiin tavalla tai toisella. Eli kavereita on tavattu sillä perusteella, että oken sattunut olemaan samalla suunnalla ja vähän ylimääräistä aikaa tms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua ärsyttää "vaatimus" että kavereita pitäisi tavata säännöllisesti myös pikkulapsiaikana. Jos ei vaan helvetti jaksa. Onneksi ne ystävät pysyvät jotka ovat sen arvoisia. Hyvän ystävän kanssa voi jatkaa samasta mihin jäätiin ja on kuin aikaa ei olisi kulunut, vaikka olisi mennyt puolikin vuotta. Vastauksena ap:n kysymykseen: juu, tapaan just niin usein kuin haluan (harvoin).

Tapaisitko useammin, jos lapsen isä suostuisi hoitamaan lasta enemmän? Ap

Mistään tuollaisesta ei ole kyse :) lapsia on 3 ja isä hoitaa sekä lapsia että kotia hyvin. Voi olla että olen muutenkin introvertti, mutta varsinkin kun lapset on ollut n.alle 1,5v iässä niin on vaan se olo että en tarvitse sosiaalista elämää, se on tuntunut "väkinäiseltä".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua ärsyttää "vaatimus" että kavereita pitäisi tavata säännöllisesti myös pikkulapsiaikana. Jos ei vaan helvetti jaksa. Onneksi ne ystävät pysyvät jotka ovat sen arvoisia. Hyvän ystävän kanssa voi jatkaa samasta mihin jäätiin ja on kuin aikaa ei olisi kulunut, vaikka olisi mennyt puolikin vuotta. Vastauksena ap:n kysymykseen: juu, tapaan just niin usein kuin haluan (harvoin).

Tapaisitko useammin, jos lapsen isä suostuisi hoitamaan lasta enemmän? Ap

Minkälaisten idioottien kanssa naiset lisääntyvät jos mietitään, suostuuko lapsen isä hoitamaan omaa lastaan...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua ärsyttää "vaatimus" että kavereita pitäisi tavata säännöllisesti myös pikkulapsiaikana. Jos ei vaan helvetti jaksa. Onneksi ne ystävät pysyvät jotka ovat sen arvoisia. Hyvän ystävän kanssa voi jatkaa samasta mihin jäätiin ja on kuin aikaa ei olisi kulunut, vaikka olisi mennyt puolikin vuotta. Vastauksena ap:n kysymykseen: juu, tapaan just niin usein kuin haluan (harvoin).

Tapaisitko useammin, jos lapsen isä suostuisi hoitamaan lasta enemmän? Ap

Mistään tuollaisesta ei ole kyse :) lapsia on 3 ja isä hoitaa sekä lapsia että kotia hyvin. Voi olla että olen muutenkin introvertti, mutta varsinkin kun lapset on ollut n.alle 1,5v iässä niin on vaan se olo että en tarvitse sosiaalista elämää, se on tuntunut "väkinäiseltä".

Jatkan vielä... Tuossa joku kirjoitti että siwareissu ilman lapsia on luksusta, niin sen kyllä allekirjoitan, ja omaa aikaa onneksi saankin ihan silloin kun haluan.

Siinä vaiheessa kun olin viimeisimmilläni odottamassa kaverit jättivät kuin nallin kalliolle. En ole tavannut ystäviä nyt vuoteen ja neljään kuukauteen.

Ehkä kerran /2kk, lapsia mulla kaksi ja useimmat ystävät lapsettomia.

En tapaa. Entinen paras ystäväni pisti välit poikki kun olin raskaana koska suuttui siitä että käytin vartaloa myötäileviä vaatteita, sillä "raskausmahat on ihan vitun rumia." Not kidding. :DDD

Vauva nyt 4 kk enkä ole kertaakaan tavannut ystäviä ilman lasta. En koe tarvetta.

Ehkä pari kertaa vuodessa. Lapset 1v ja 4v.

Lähes kaikilla kavereilla on lapsia niin tulee sitten nähtyä aina lasten kera. Ja lapsettomat monesti haluaa nähdä iltaisin, jolloin mies on töissä ja joudun ottamaan lapset mukaan.

Ehkä kuulostaa hurjalta, minulle tämä on vain elämänvaihe. Ei ne kauaa pieniä ole. Omaa aikaa saan halutessa pari kertaa viikossa, silloin käyn esim rauhassa kirpputoreilla pyörimässä.

En koskaan. Olen liian väsynyt siihen.

Pari kertaa vuodessa, eli aina kun haluan.

Lapsi nyt 2v, näen kavereita 2-3 kertaa kuussa. Sisältää useimmiten 1-2 päivätapaamista ja yhden illanvieton. Ekana vuonna vähän harvemmin, olin poissa koko vuonna kai kaksi iltaa ja niistäkin toisen vähän velvollisuudesta. Voin mennä aina kun haluan, mutta koska lapsi on nyt päiväkodissa arkisin niin en kauhean mielelläni ole pois kotoa enää sitten iltaisin. Tuo kerran kuussa on ehdoton oma maksimi.

Melkein joka päivä käyn lenkillä tai salilla kaverin kanssa. Muita kavereita ehkä kerran kahdessa viikossa. Työkaverin kanssa kävellään usein samaa matkaa koteihimme. Olen sosiaalinen, mies ei :D Koska vaan saan mennä ja tulla, miestäkin yritän patistaa, mutta hän on mieluiten vaan kotona töiden jälkeen. Lapset eivät halua kanssani ulos päiväkodin jälkeen, joten lenkkeilen kavereiden kanssa.