Lue keskustelun säännöt.
Asperger-nuori, olisitko halunnut peruskoulussa tehdä...
01.04.2017 |
vaikka esitelmän aspergerista omalle luokallesi? Oliko sinusta hankalaa se, että luokkakaverisi eivät tienneet, miksi olet erilainen kuin muut? Vai olisitko halunnut olla ilman erityistä huomiota? Kysyn siksi, että oma lapseni on peruskoulussa. Hän tekee koulutehtävänsä huolella ja tarkasti, keskittyy kotona omiin harrastuksiinsa ja mielenkiinnonkohteisiinsa. Koulussa hän osallistuu tunneilla, mutta hänellä on vaikeuksia luoda ystävyyssuhteita. Hänen on vaikea tunkea mukaan ryhmätöissä, koska puhuu harvoin ja silloinkin hiljaa. Kotonakaan hänestä ei saa irti mitään mielipiteitä tai ajatuksia.
Toivoisin apua nuorilta ja aikuisilta, kerro jotain mitä silloin ajattelit ja miten olisit toivonut itseäsi kohdeltavan.
Kommentit (5)
No ei todeellakaan mitään esitelmiä! Ei voi olla mitään nolompaa ja erilaisuuden selittelyn sosiaalinen tulos ei taatusti olisi omalta kannalta edullinen. Se vaan vetäisi lisää huomiota siihen erilaisuuteen. Kaikkein pars olisi ollut, jos joku olisi pystynyt luomaan sellaisen luokkahengen, että erilaisuutta olisi siedetty itsestään selvästi ja sitäkautta mäkin olisin saanut opetella tavallisuutta vertaisryhmässä. Kun tähän ei kenenkään ammattitaito tai kiinnostunus riittänyt, ehdottomasti seuraavaksi paras vaihtoehto oli saada olla ihan rauhassa omissa oloiss.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna hänelle vaikka t-paita jossa lukee 'Asperger-nuori'
Kävin ala-asteella jonkin aikaa koulukuraattorin luona keskustelemassa. Hän kysyi haluaisinko että aspergeriudestani kerrottaisiin luokalleni. Kieltäydyin jyrkästi. Kyllähän sen tietää mitä siitä olisi seurannut, erittäin todennäköisesti vain rajumpaa kiusaamista. Ja mitäs hittoa se kenellekään edes kuuluu. Naurettavaa edes ehdottaa tuollaista. Olen todella helpottunut ettei luokkatoverit saaneet ikinä tietää, hävettäisi näin aikuisiällä varmasti vieläkin. Minä haluan olla minä enkä mikään kävelevä diagnoosi.
aspergernainen kirjoitti:
Kävin ala-asteella jonkin aikaa koulukuraattorin luona keskustelemassa. Hän kysyi haluaisinko että aspergeriudestani kerrottaisiin luokalleni. Kieltäydyin jyrkästi. Kyllähän sen tietää mitä siitä olisi seurannut, erittäin todennäköisesti vain rajumpaa kiusaamista. Ja mitäs hittoa se kenellekään edes kuuluu. Naurettavaa edes ehdottaa tuollaista. Olen todella helpottunut ettei luokkatoverit saaneet ikinä tietää, hävettäisi näin aikuisiällä varmasti vieläkin. Minä haluan olla minä enkä mikään kävelevä diagnoosi.
Kiitos kommentistasi. Lapseni ei osaa ilmaista mielipiteitään noin hyvin kuin sinä kouluaikanasi, siksi olen kiitollinen avusta. Häntä ei kiusata, muuten kuin jättämällä yksin tilanteissa, joissa muut oppilaat pitävät melua itsestään ja esimerkiksi ryhmistä, joita tehtäviä varten muodostetaan. Hän on kuitenkin fiksu ja huolellinen oppilas.
Kyllä he tiesivät sehän paistaa läpi joka tilanteessa.