Lue keskustelun säännöt.
Tajusin että MIKÄÄN mun elämässä ei ole mennyt kuten oon toivonut/suunnitellut
31.03.2017 |
Olen 35-vuotias ja tää ei ole ollenkaan mun näköinen elämä. Ei yhtään. Halusin valtavasti erään miehen, se ei onnistunut. Halusin menestyä töissä, jouduin irtisanotuksi. Kaikki muukin on mennyt tällä periaatteella. Ja mun koko elämä on tapahtunut sillä aikaa kun olen haaveillut jostain muusta kuin TÄSTÄ ja suunnitellut miten minkäkin asian muutan -kykenemättä siihen. En ole osannut nauttia siitä mitä mulla on vaan tavoitellut aina jotain muuta. Saamatta sitä. Vaikka olen kaikkeni yrittänyt, en vaan saa. Elämää ei voi ollenkaan kontrolloida.
Tuntuu helvetin tyhmältä.
Onko muilla tällaista?
Kommentit (30)
Mikäpä sitä elämässä menisi niin kuin suunniteltu. Ihmisiä pitää juuri tuon takia kasvattaa jo pienestä pitäen kestämään pettymyksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mä olen kasvanut kestämään pettymyksiä ihan itsestään, koska niitä on tullut niin paljon, mut silti sinnikkäästi aina olen jatkanut suunnittelua ja tuulimyllyjä vastaan taistelemista. Hah.
t. ap
Ongelma lienee siinä, että olet joko itse luonut itsellesi pakotteita, tai kerännyt niitä ympäriltä, ja näin kehittänyt paineita siitä mitä kaikkea PITÄISI olla ja tehdä. Kun oikeasti elämässä parasta on (ainakin minulla) ollut havahtua siihen, että omanlaiseni keskivertoisuus on itseasiassa ihan mielettömän mukavaa. Joo, en ole järjettömän menestynyt työssäni, mutta minulla kuitenkin on työ, joka on ihan ok. Parisuhdetta ei ole, mutta toisaalta olen onnellinen sinkkunakin. Se oikea tulee jos on tullakseen. Kroppani ei ole mallin vartalo, mutta viihdyn siinä hyvin ja olen sinut itseni kanssa. Minulla ei ole merkittäviä eteenpäin vieviä harrastuksia, mutta nautin vapaa-ajastani paljon. Ja näin etiäppäin.
Ei ole sinullekaan vielä mitenkään myöhäistä herätä siihen, että elämä on tässä ja näillä mennään. Ja pettymysten märehtimisen sijaan alat tarkastella sitä missä nyt olet ja mihin siitä pääsisi, jos haluaa päästä. Menneitä ei voi muuttaa kumminkaan, joten ei pidä antaa ohimenneiden mahdollisuuksien painaa vaakakupissa enemmän kuin tulevat mahdollisuudet.
Mulla oli hirvee määrä kunnianhimoa ja perfektionismia kyllä. Sitten väsähdin ja putosin totaalisesti enkä jaksanut enää yrittää mitään. Ja nyt vaan yritän hyväksyä että tämmöistä tämä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämä ei tottele sinua. Mutta eipä se tottele minuakaan. Eikä ketään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ärsyttää kun kaikissa jenkki leffoissa/sarjoissa/blogeissa yms. kerrotaan, että voit olla mitä vain haluat. Kysymys siis kuuluu miksi kenenkään elämä ei mene täysin suunnitelmien mukaan?!
Mulla melkein sama. En saanut sitä duunia mitä havittelin, mutta en silloin tiennyt, että tulen päätymään tälle alalle millä nyt olen. En edes tiennyt, että tällaista duunia voi olla. Tykkään työstäni ja viihdyn siinä tosi hyvin, olen kuin luotu alalle. Muuten kaikki on mun elämässä mennyt enempivähempi päin v*ttua. Teen ihan vääriä päätöksiä, jotka johtavat aina jonkinlaiseen katastrofiin. Mulla on siis selkeä visio siitä mitä haluan, mutta toteutus ei koskaan mene niinkuin oli käsikirjoitettu. No eipä muuta kuin leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä, pakkohan sitä on joskus onnistua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen saavuttanut kaiken mistä nuorena haaveilin ja nyt nelikymppisenä olotila on, että tässäkö kaikki? Tästä ne extreme-harrastukset ja sivusuhteet lähtee...
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttää kun kaikissa jenkki leffoissa/sarjoissa/blogeissa yms. kerrotaan, että voit olla mitä vain haluat. Kysymys siis kuuluu miksi kenenkään elämä ei mene täysin suunnitelmien mukaan?!
Maailma on liian monimutkainen paikka että mitään voisi suunnitella tarkasti. Jokainen valinta jonka teet voi aiheuttaa mitä tahansa. Jos päätät istua vaikka kahvilassa vielä yhden kahvin ajan, et kenties tapaa ihmistä josta olisi tullut elämäsi suurin rakkaus. Haluaisit opiskella jonkin alan, mutta et saakaan opiskelupaikkaa sinä vuonna, tai alalle tulee mieletön työttömyys kun valmistut. Olet superonnellinen, nyt kaikki menee hyvin ja jäät minuutin kuluttua auton alle ja vietät loppuelämän pyörätuolissa. Mitä tahansa voi sattua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pakko sanoa että työttömyys veisi elämänhalut minultakin. Rahattomana en voisi tehdä niitä asioita joista nautin (ravintolat harrastukset yms). Sitä päivää odotellessa kun kurjuus alkaa, määräaikainen soppari kourassa.
"Ihminen suunnittelee tiensä, mutta Herra ohjaa hänen askelensa." (Snl. 16:9)
"Moni luulee omaa tietään oikeaksi, vaikka se on kuoleman tie." (Snl. 16:25)
"Helmassa arpaa ravistellaan, tuloksen ratkaisee Herra." (Snl. 16:33)
Olen itse saanut huomata, että jos elämäni olisi mennyt kuin joskus halusin, en ehkä olisi tullut uskoon, ja usko on parasta, mitä minulle on tapahtunut.
Kannattaa jokaisen "inventaarion" kohdalla miettiä, miten voi kyseisestä tilanteesta omilla valinnoilla myötävaikuttaa hyvään lopputulokseen. Tämä on varmaan selviö useimmille, mutta on paikallaan aina siitä muistuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Life is what happens when you are busy making other plans. Kliseistä mutta totta. Aina ei voi vaikuttaa siihen elämän kulkuun mutta omaan asenteeseen voi. Nyt kuulostaa siltä, että elämäsi on vain tapahtunut ja itse olet ollut sivustaseuraajana.
Ei mulla niinkään elämänhalu lähtenyt työttömänä - aloin vaan hahmottaa etten ole koskaan juuri elänytkään tässä hetkessä, vaan aina ollut tyytymätön ja suunnitellut ja haaveillut jostain muusta kuin siitä mikä mulla on. Ja nyt kun oon aika pohjalla, joku kahvinkin juominen rauhassa tuntuu kivalta ja saa mut tuntemaan iloa, tarpeet on jotenkin pienentyneet kun huomasin että vittu tästä tuu mitään kumminkaan. t. ap
Se on aika yleistä ettei elämä mene niinkuin on suunnitellut. Siihen pitää vaan yrittää sopeutua. Sama aurinko se loppujenlopuksi paistaa kaikille ja lämpöä kyllä riittää.
Itse en suunnittele elämää. Mietin pääasiassa tätä hetkeä. Mitä haluan nyt tehdä, Ihan yleensä tunteiden pohjalta. Haluanko nyt opiskella, käydä töissä tms. Olin työttömänäkin välillä. Mietin mitä haluan nyt. Menin joskus opiskelemaan, vaihdoin pääainetta, kävin satunnaisissa töissä, ajauduin oman alan töihin, tapasin sattumalta mieheni, sain lapsen, jäin työttömäksi, ajauduin taas töihin jne. En ole pettynyt kertaakaan, olenko saanut aina mitä haluan vai olenko vaan jättänyt visiot tekemättä? En tiedä. Tälläistä pohdintaa tänään. Katsotaan mitä elämä tuo tullessaan :)
Täällä yksi samanlainen kohtalo. En saanut yhtäkään niistä miehistä joihin olin tunteita. Lopoputulos olen lapseton, yksinäinen. Panostin työhön mutta lopulta romahdin ja jäin tyhjän päälle. Silloin kun olin menettänyr kaiken nautin kahvin juonnista minäkin, nautin joka hetkestä jotenkin kummallisesti. Ja vaikea sairaus tehnyt elämästä raskasta. Nyt onneksi työtä josta pidän, mutta siinä kaikki.
Aina ei mene niinkuin elokuvissa. Se on vähän niinkuin "voi voi".