Vauvakuume tai oikeastaan lapsikuume vaivaa, mutta uskaltaisiko sitä?
Meillä on jo kaksi poikaa, 11-vuotias ja kesällä kolme vuotta täyttävä. Toinen ikioma, toinen lainassa ja nyt hinkuisin kolmatta lasta. Järki vain sanoo ei. Mieheni on jo yli 45-vuotias ja minäkin lähestyn 35. Meinasin tulla hulluksi raskausaikana, en todellakaan nauttinut vauva-ajasta ja sairastin vielä synnytyksenjälkeisen masennuksenkin. Elämä alkoi oikeastaan hymyillä uudestaan vasta palattuani töihin puolitoista vuotta sitten. Leikki-ikäisen ja koululaisen äitinä viihdyn erinomaisesti, vaikka vanhempi poikamme onkin hieman vaativampi lapsi. Mitkään järkisyyt eivät kuitenkaan tunnu tukahduttavan tätä kolmannen lapsen kaipuuta, mutta kun niitä lapsia ei tosiaa saa valmiiksi taaperoina ja en ole varma jaksaisinko käydä uudestaan tuon kaiken läpi.
Kommentit (4)
itellä myös 6 ja 1 vuotiaat lapset itellä ikää 32 ja vauviskuume on vähän ruvennut tulemaan en kehtaa edes miehelle mainita sehän sais halvauksen että joko taas.must ois niin ihanaa saada pikkunen kolmonen
Mulla on vähän samat mielessä. Meillä on 3v poika (itsellä ikää 30) ja olen niin iloinen reippaasta nuoresta miehestä joka pärjää jo ilman vaippoja ja on kerrassaan hurmaava seuralainen paikassa kun paikassa (matkustelu ja muu liikkuminen yms sujuu niin mukavasti).
Vauva-aika ei ollut mitenkään ihanaa vaan yksinäistä ja väsyttävää. Mies kovasti toista lasta kaipaisi, mutta minä pistän vastaan. Järki sanoo, että en jaksa uudestaan ottaa " takapakkia" kun muksu on nyt kivassa iässä. Mutta sydän saattaisi taipua miehen puheiden puolelle että kivaa jos lapsella olisi kaveri kotonakin.
Pelottaa ensinnäkin se, että toinenkin lapsi olisi keskonen (esikoinen syntyi vko 33) mutta toisaalta pelottaa, että se olisikin täysiaikainen ja synnytys olisi isommaan koon vuoksi kamala. Pelottaa etten kestä taas yöheräämisiä. Entä sitten jos esikoinen heittäytyy mustasukkaiseksi? Miehen työn vuoksi jouduin olemaan tosi paljon itsekseni vauvan kanssa ja se söi suhdettakin. Hänen työtilanteensa ei ole juurikaan muuttunut ja se menetteleekin isomman muksun kanssa, mutta sama olisi edessä taas uudenkin vauvan kanssa.
Paljon on pohdittavaa.
Pähkäilen siis ihan jatkuvasti samoja juttuja! Meidän lapset on 6 ja 3 ja elämä on aikas helppoa, nukkuvat yönsä ja muutenkin olemme selvästi siirtyneet " eteenpäin" siitä vauvavaiheesta tällaiseen alle kouluikäisten lasten vaiheeseen.
Mutta kun vauvakuume vaivaa... Olin tuossa jo raskaana ja tavallaan sillä tavalla ratkaissut asian, mutta se meni sitten kesken ja nyt olen taas tässä samassa pähkäilyvaiheessa. Ei siinä muuta mutta mieheltä meinaa mennä hermot, kun aina ennen rakastelua pitää käydä kauheat neuvottelut että käytetäänkö tällä kertaa ehkäisyä vai ei ;-)
Ja vaikuttaahan tämä työorientaatioonkin tietysti. Olen vähän sellaisessa vaiheessa että pitäisi päättää rupeaako tekemään uraa, ottamaan töissä uusia vastuita jne. vai vaihtaako perhevaihteelle ja alkaako hissukseen katselemaan muita töitä. Vaikealta tuntuu luopua kummastakaan, mutta kun ei se työn ja perheen yhdistäminen (varsinkaan tällaisessa työssä) ole niin helppoa.
Äh. En oikeasti tiedä miten tässä käy.
aurinkomaa
itellä myös 6 ja 1 vuotiaat lapset itellä ikää 32 ja vauviskuume on vähän ruvennut tulemaan en kehtaa edes miehelle mainita sehän sais halvauksen että joko taas.must ois niin ihanaa saada pikkunen kolmonen