En uskalla antaa lapsia hoitoon isovanhemmille, mutten voi kertoa heille miksi

Minusta voit aivan hyvin kertoa todellisen syyn, muuten joudut vuosia keksimään tekosyitä.

Nyt menet heti kertomaan, että jos seksipuheet jatkuvat, eivät lapset enää mene mummolaan.

Olen nuorempana kertonut mielipiteeni tästä "keskustelukulttuurista" ja minua haukuttiin tiukkapipoksi ja tunnekylmäksi yms. Periaatteesta en jaksaisi kuunnella miksi olen huono äiti ja tytär ja ihminen, koska minusta aikuisen ihmisen yksityisasiat ovat yksityisasioita. ap

Vaikka ne sun aikana puhuu seksistä, niin tuskin ne siitä puhuu jos muksut on siellä hoidossa:)

No sinäpä se aikuinen oletkin jos et kehtaa tuollaisesta sanoa! Ei herttinen... Sanot nyt vain suoraan heille, että et halua lapsiesi kuulevan tällaisia juttuja ja siksi lapset eivät heille tule. Piste.

Jos äitisi ei yskää ymmärrä, niin se on hänen ongelmansa, mutta jos sanot asian kiertelemättä, niin hölmökin sen ymmärtää. Nyt sinä olet tämän asian lukko, eivät vanhempasi.

Miksi et voi kertoa todellista syytä? Turha kai loukkaantumista on pelätä kun loukkaantuvat joka tapauksessa siitä ettet anna lapsia sinne hoitoon.

Vierailija kirjoitti:

Olen nuorempana kertonut mielipiteeni tästä "keskustelukulttuurista" ja minua haukuttiin tiukkapipoksi ja tunnekylmäksi yms. Periaatteesta en jaksaisi kuunnella miksi olen huono äiti ja tytär ja ihminen, koska minusta aikuisen ihmisen yksityisasiat ovat yksityisasioita. ap

Siitä huolimatta kerrot asian todellisen laidan, eli oman mielipiteesi. Jos he kritisoivat sinua, tee sinä samoin, sulla on hyvät perusteet siihen.

Sanot, että mielestäsi he eivät ole soveliaita hoitajia. Entä puhuvatko he tuollaisia muutoin lasten kuullen, kun esim. tekin olette paikalla? Rohkaisisin sinua myös ottamaan asian rohkeasti esiin uudelleen, ihan asioiden oikeilla nimillä. Ymmärrän kuitenkin, että se tuntuu vaikeata. Mutta tavallaan sekin on osa vanhemmuutta, että oppii sanomaan omille vanhemmillensa vastaan (sanot aiheesta!) ja pitämään lastensa puolta/huolehtimaan heidän parhaastaan. Kuulostaa siltä, että vanhemmillasi ei ole kaikki ihan kotona, kun puhuvat tuollaisia ja sitten vielä syyllistävät sinua. Minulla oli samankaltainen juttu oman äitini kanssa. Omasta mielestään hän olisi oikein hyvä hoitaja lapsenlapselleen. Mitä nyt saattaa juoda liikaa, riitelee kovaan ääneen ja usein miehensä kanssa, uhkailee poikaansa (veljeäni) itsemurhalla, ei välitä mistään meidän säännöistä... Ja kun näistä sanoo, niin saa kuulla olevansa itse ylihuolehtiva ja lapseensa liikaa takertuva äiti.

Minulle tuli vielä sellainen olo, että on pakko kysyä: onko he muutoinkin lytänneet sinua ja mielipiteitäsi tai tunteitasi lapsena ja nuorena? Niin että et enää luota itseesi ja siihen, mikä on normaalia ja mikä ei? He on saaneet sinut kokemaan, että olet muka jotenkin huono ja vääränlainen? Siinä on toinen syy, miksei heille pidä antaa lapsia hoitoon (etteivät siis tee lapsillesi samaa)!

8

Puhuivatko he siis seksistä silloin, kun olit lapsi/nuori? Eivätkä välittäneet, jos sanoit asiasta? Jos näin on, niin en minäkään antaisi hoitoon lapsiani.

Puhuvatko nyttenkin lasten kuullen, jos olette vaikkapa heillä kylässä? Jos kyllä, niin lopettaisin kyläilytkin, jos ei mene sana perille...

Olet ap täysin oikealla asialla. Ei tuollaiset jutut kuulu lasten korville. Ne ovat aikuisten asioita. Ja sinun tehtäväsi on suojella lapsiasi, kuten nyt haluat tehdäkin.

Niin ikävää kuin se onkin, niin minäkin olen sitä mieltä, että suora puhe on oikea tie. Sinun pitää perustella asia itsellesi niin hyvin, ettei vanhempiesi lyttääminen hetkauta sinua. Vaikka he syyttävät sinua tiukkapipoisuudesta, niin sinun pitää itse tietää, että juuri tätä sinä haluat, vaikka he yrittävät saada sinut ajattelemaan muuta.

Kun sinä itse olet varma kannastasi, niin silloin pystyt sanomaan sen myös vanhemmillesi. Tietysti mietit valmiiksi mitä vastaat heidän syytöksiinsä. Et ala selittelemään vaan ilmoitat, että sinä pysyt kannassasi ja he ovat väärässä. Vanhempasi syyttävät asiassa sinua, koska he pelkäävät, etteivät näe lapsenlapsiaan enää. Ja eiväthän he ansaitsekaan nähdä. Nyt joutuvat sitten kantamaan oman toimintansa seuraukset.

Muistaakseni jossain on joskus sanottu, että tuollainen seksistä puhuminen lapselle on lapsen henkistä pahoinpitelyä.

Kannattaa sanoa suoraan, mutta kyllä minä ymmärrän että tuollaisesta asiasta keskustelu oman vanhemman kanssa on äärimmäisen ahdistavaa. Olet varmasti itse kärsinyt kuitenkin tuosta käytöksestä.

Toisaalta et sinä ole mitenkään velvollinen selittämään yhtään kenellekään miksi hän ei saa hoitaa teidän lapsia. Ei lastenlasten hoitaminen nyt niin itsestäänselvyys ole. Voitte tavata ihan vain perheenä ja jos itse alkavat kyselemään, niin sitten sanot suoraan tai kuittaat vain, että me tykätään tavata teitä koko perheenä. Sinun ja miehesi asia se on otatteko asian kunnolla puheeksi vai ette, ei tässä ole mitään universaalia vastausta, kun jokainen vanhempi kuitenkin määrittää alkuun ketkä lapsen kanssa viettävät aikaa ilman vanhempia.

Minä kuitenkin epäilen, että sinulla ei taida joka tapauksessa olla kovin suurta luottoa vanhempiisi? Vaikka vannoisivatkin etteivät tällaisia asioita puhuisi? Tavallaan jos teillä olisi jonkinlainen luottanus, niin silloin kannattaisi yrittää selvittää asia kunnolla. Mutta jos ei ole luottoa paljoa ollenkaan (mikä voi johtua monestakin asiasta), niin silloin ei usein halua että isovanhemmilla välit lapsiin on erityisen läheiset, ja voi olla helpompaa vain vältellä asian ottamista esille.

Muista: mitä enemmän he vastustavat aiheesta sanomista ja sinua, sitä enemmän olet koko ajan oikeassa. Minulle tuli sama mieleen kuin kirjoittajalla 12, että tuollainen liikaa seksistä puhuminen ei todellakaan enää ole ok. Toki lapsen/nuoren pitää saada tietää perustiedot seksistä ikätasoon kuuluvalla tasolla ja asiallisesti & riittävästi, mutta rajansa kaikella ja liika on liikaa. Tuollaiset vanhempien väliset seksijutut ei todellakaan kuulu lapsille eikä lapsenlapsille ja ne on heille haitaksi.

Luota vain rohkeasti itseesi!

Miten avoimesti perheissä yleensä puhutaan seksistä? Kokeeko muut sen ongelmallisena? Tuntuu idioottimaiselta että joutuisi omalle vanhemmalle huomauttamaan tuollaisesta asiasta, jos ei noin itsestäänselvää asiaa itse ymmärrä niin voi olla muutakin päässä vialla

Kun olin yli 10 v niin meillä kyllä isä saattoi vaikka sanoa äitienpäivälahjasta puhuttaessa että vaimo saa saunapuhdasta illalla sängyssä lahjaksi. Muutenkin puolituhmia heittoja ja hurttia huumoria oli paljon kun talossa oli 3 isoveljeäni jotka jo täysi-ikäisiä tai melkein ja kaikilla tyttökaverit ja oleilevat paljon meillä kaikki. Eli hurttia huumoria lensi paljon. Itse en noista jutuista mielestäni mitenkään vahingoittunut tai kiusaantunut.

Jutut on vanhempien luona paljon siistimpiä nyt mutta kyllä omat lapseni saattavat joskus kuulla siellä rankempaa kieltä kun kotona ainakin jos useampia veljeäni sattuu yhtäaikaa vanhemmilleni kylään. En ole huolestunut mutta ei jutut mitään suoria panemisjuttuja ym ole. No annan minä lasten katsoa Simpsoneitakin (tosin vain ikärajojen mukaan eli eivät saa katsoa kaikkia jaksoja) ja siellä kieli ja jutut on aika roisia. Joskus itseä ärsyttää mutta ei niin paljoa että viitsin ohjelmaa kieltää ym.

Eli 16 koetti kertoa että lapsuuden perheessä tosiaan kaksimielisiä vitsejä kuului usein ym. Ehkä joskus Veli vihjasi humoristisesti aika suoraan tyttökaverille että mentäiskös kamariin... Nuoriso saattoi istua olkkarissa sylikkäin ja pussailla. No ehkä joskus vähän nolostutti tai ärsytti mutta sen kummemmin en piitannut noista.

Mutta apn tilanteessa riippuu paljon millaista tuo puhe on. Jos kovin suoraa tai yleensäkin jos sinun mielipiteesi lykätään niin en kyllä veisi hoitoon. Jos ei hyväksytä sääntöjä lasten hoidossa niin parempi ettei sitten hoideta.

-16

Minulla on vähän samanlaista ongelmaa omien vanhempieni kanssa. He eivät osaa yhtään miettiä, mitä voi missäkin seurassa sanoa vaan kaikki pikkutuhmat jutut sekä naapuruston pettämisjuorut ja kännisekoilut kailotetaan avoimesti röhönaurun kera seurasta välittämättä. Lapsena minua hävetti vanhempieni käytös joskus, mutta en ajattele sen kuitenkaan vahingoittaneen minua.

Nyt kun itse olen vanhempi, ajattelen asian niin, että lapsen on hyvä oppia ymmärtämään, että kaikki eivät ajattele asioista samalla tavalla. Lapsi tietää, että minä ja ystäväni emme puhu tuolla tavalla ja etten pidä vanhempieni puheista. En usko lapsen menevän pilalle siitä, että hän joskus joutuu näkemään muunlaista käytöstä, kuin mitä meillä kotona suositaan. Se, että eristäisin lapsen isovanhemmista, jotka kuitenkin tätä rakastavat, on varmasti vahingollisempaa lapselle kuin satunnainen lapsille sopimattomien juttujen kuuleminen.

Onneksi minulla ei ollut samaa ongelmaa vanhempieni kanssa. Jos olisin edes aavistanut että mummolassa puhutaan asioista jotka eivät sovi pienten lasten korville, silloin olisin saman tien jyrähtänyt ja vaatinut vakuutuksen siitä ettei se tapahdu toiste!

Ap, ne ovat Sinun lapsiasi ja Sinä määräät miten lapsia kasvatetaan. Jos puheet särähtävät Sinun korviin on sinulla korkeampi moraali ja sinä haluat kasvattaa lapsistasi moraalisia.

Kun seksijuttujen aika on niin se tulee luonnollisesti - ja juuri siinä iässä jolloin lapsi on tarpeeksi kypsä ymmärtämään mistä on kyse.

Tässä esimerkki miten normaali lapsi käyttäytyy:

Kun poikani oli toisella luokalla alkoi hän oksentamaan aamuisin, ennen kouluun menoa. Kun sitä oli jatkunut pidemmän aikaa aloin kyselemään häneltä mistä on kyse.

Poika osasi vain sanoa sen, että luokan tytöt piirtelevät "aikuisten likaisia juttuja" hänen kirjoihin, laittavat "likaisia piirustuksia" hänen pulpettiin ja ehdottelevat hänelle "aikuisten juttuja".

Tajusin että luokan tytöt antavat pojalleni "seksuaalivalistusta" ja poika oksentaa koska hän ei kykene käsittelemään kyseisiä asioita, joten hän oksentaa ne pois. Pidin pojan kotona kuukauden verran, yritin parhaani mukaan auttaa häntä suodattamaan pois kyseiset asiat, puhuin suoraan opettajalle - hän taas piti puhuttelun luokan tytöille - ja poika pystyi taas menemään kouluun oksentamatta ennen sitä.

Lapset eivät kykene ymmärtämään näitä asioita, ihan totta. Eikä yhdenkään lapsen pitäisi koskaan kuulla näistä asioista.

- Ap opettaa lapsilleen ettei aikuisten jutuista ole sopivaa puhua.

- Lapset menevät mummollaan.

- Lapset tulevat takaisin ja Ap:n kasvatustyö on tehty tyhjäksi mummolassa.

Pahinta on se että mummolassa ei jäädä katsomaan tekojen tuloksia, vaan lapset lähetetään "uudelleenkasvatettaviksi" takaisin kotiin.

Taitaa mummolassa olla ongelma myöntää että tyttärestä/pojasta tuli parempi painos kuin heistä itsestään. Oma äitini muistaa kehua kuinka hienosti olen pärjännyt lapsen kanssa ja ettei hän olisi koskaan pystynyt samaan.

Ap, pidä pintasi ja pysy lujana. Lapsesi kiittävät sinua vielä tulevaisuudessa xx

Löysinpä vanhan ketjuni ja asia taas mökkeilykaudella ajankohtainen. Olen päättänyt kasvattaa selkärangan ja mielummin kestää vanhempieni vihan kun sen, että lapseni ahdistuvat jutuista ja traumatisoituvat ikiajoiksi. Tuolla oli joku kommentoinut että itseään ei haitannut kun vanhemmat puhuivat suoraan seksin harrastamisesta illalla, mutta haluaisin kysyä sellaiselta joka näitä puhuu lapsen kuullen: tarvitsetko yleisön? Kiihottaako se itseäsi että muut kuulevat mielestäni yksityiset parisuhteeseen kuuluvat asiat? Yritätkö todistella itsellesi jotain? Ap