Onko ala-aste ikäiset isoja vai pieniä lapsia,

Miten sen lapsen koko/ ikä siihen vanhemmuden tiiviyteen vaikuttaa? Nimim. 15v ikäisen äiti, jonka kanssa vanhemmuus on ihan yhtä tiivistä kuin vauvana, ilmaisutapa on vaan erilainen.

On tiivistä vanhemmuutta. Miksi kysyt?

Mietin, että onko ne tosiaan vielä pieniä kun itse pidän niitä jo isoina. 

Vierailija kirjoitti:

Mietin, että onko ne tosiaan vielä pieniä kun itse pidän niitä jo isoina. 

Onko väliä ovatko isoja vai pieniä? Kasvavia lapsia kuitenkin. Vähän yhtä vaikeeta päättää, kuka on vanha ja kuka ei.

Pienä tottakai. Isoja ne on 25 veenä, koska aikuisiksi omat lapset ei koskaan muutu vaan isoiksi lapsiksi.

Mutta on ehkä mukava ajatella ala asteelaisia isoina lapsina ja pitää kiinni illuusiosta että "ei ne ole lapsia enää kauaa". Koska kyllä ne on. Lapsia. Sinulle. Aina.

Kaikella ystävyydellä tämä! <3

Multa usein kysytään, että onko mulla pieniä lapsia, niinn onko ala-asteelaiset niitä vai ei ole. 

Mielestäni iso lapsi on oksymoroni. Paitsi tietenkin silloin, kun puhutaan, että joku on aikuinen on jonkun lapsi.

Ei oikein kumpiakaan. Minä miellän pienet lapset alle kouluikäisiksi ja isot yläkouluikäisiksi ja vanhemmiksi.

Kyllä ne on isoja lapsia. Leikki-ikäiset ja vauvat on pieniä lapsia. Yli 12-vuotiaat taas ei ole enää oikein lapsia vaan teinejä.

No ei kai sillee nyt ihan pieniä, mutta itsellä tokaluokkalainen ja kyllä meidän oleminen yhä tiivistä on. Läksyjä tehdään yhdessä tai ainakin tarkistetaan päivittäin, luetaan kokeisiin, kuskataan harkkoihin ja ulkoillaan yhdessä. Leikkii toki jo kavereidenkin kanssa omatoimisesti, mutta niistäkin sovitaan yhdessä ja me vanhemaat keskenämme vähän väliä palaveroimme jostain pelisäännösitä jne.

Ei kyllä mä koen että oon vielä aika täyspäiväisesti "työllistetty" tuon lapsukaisen kanssa. Isompi sisarus on sitten lukiossa ja on jo ihan eritavalla tietysti itsenäinen, tosin hänenkin kanssaan ostetaan kirjat yhdessä, päivittäin käydään kuulumisia koulun suhteen läpi ja haetaan viikonloppuna vaikka leffasta kotiin. Mutta harrastuksissa hän toki jo itsenäisesti käy.

Minusta ala-asteikäiset eivät ole pieniä. Tosin ikähaarukkakin on aika iso (7 v. vs 12 v.). Osaavat toimia jo aika itsenäisesti. Aikaa ja läsnäoloa tuon ikäinen tarvitsee, mutta ei enää paljoakaan hoivaa siinä mielessä missä pienempi. Tuo on oikein useimmiten aika mukava ja leppoisa elämänvaihe, ellei perhe itse tee siitä helvetillistä esim. haalimalla lapselle liikaa harrastuksia ja kuljetusrumbaa.

Jos joku kysyy, onko sinulla pieniä lapsia, kuvittelisin hänen olevan kiinnostunut siitä, kuinka joustavaa elämäsi on. Voitko lähteä kahville ilman viikkojen varoitusaikaa, onko haitallista jos joku meno joskus venyy jne. Onko sinulla siis kotona lapsia, jotka eivät pärjää yksin hetkeäkään ja joiden joustamattomilla ehdoilla elämäsi on aikataulutettu.

No, mun ekaluokkalainen ei halua olla yksin kotona. Joten siinä on pieni lapsi kyllä. Vaatii huolenpitoa.

No on ne pieniä! Teini-ikäiset on sitten jo vähän isompia lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Multa usein kysytään, että onko mulla pieniä lapsia, niinn onko ala-asteelaiset niitä vai ei ole. 

No mitä jos vaikka vastaisit kertomalla lapsien iän niin kysyjä voi ihan itse päätellä ovatko ne pieniä vai ei. Tarvitse taas monimutkaistaa asioita.

Omasta mielestä ala-asteella lapset on vielä pieniä, mutta yläasteella lapsista kasvaa teinejä ja ovat niin sanotusti jo isompia lapsia.

Tarvitseeko tuon ikäisten vanhemmat vielä omaa aikaa? Vai järjestyykö se niin, että lapset ovat vain omilla teillään, ei tarvita lapsenhoitajaa?

No, ei varsinaisesti tarvitse.

Ainakin mulla on jatkuvasti jotain pientä säätöä tuon ikäisten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ne on isoja lapsia. Leikki-ikäiset ja vauvat on pieniä lapsia. Yli 12-vuotiaat taas ei ole enää oikein lapsia vaan teinejä.

Siis "alakoululainen" on myös ekaluokkalainen. Heistä moni on syksyllä 6-vuotias (ja samoin moni eskarilainen on jo 7-vuotias).

Kyllä alakoululainen on todella pieni. Ehkä siinä viidennellä-kuudennella alkaa olla jo ns. iso lapsi.

No, ainakin mun ekaluokkalainen halusi juuri, että vein hänet ihan lähialueelle kaverin synttäreille saattaen ovelle asti. Vaikka tuttu paikka, niin nyt kun oli juhlat ja ei tiennyt ketä muita sinne tulee niin halusi mut mukaan. Aika pieni vielä.