Kumman tässä pitäisi joustaa? (Liittyen ruokaan)
Kala on sellainen ruoka, jonka haju käy mulle niin pahasti päähän, että oksennan aina kun haistan kalan.
Mieheni haluaisi kuitenkin paistaa kalaa joka ikinen päivä! Hänen mielestään ei kuulemma haise niin ongelmaa ei ole.
Kommentit (33)
Onko kaikki kalat yhtä pahoja? Minulle tulee hauen hajusta kauhea migreeni, mutta lohen, siian, tms. hajun kestän.
Eikö miehesi voisi ostaa jotain savukalaa, tai graavata sen kalan niin ei haise se pannulla paistaminen?
Joku sen ehti sanomaankin, että eikö miehesi voisi ostaa valmiiksi tehtyä kalaa? Ja säilyttää jossain tiiviissä rasiassa mistä ei hajut tule?
1. tuore kala ei haise
2. pakkoko sitä kalaa on pannulla käristää (pl silakkapihvit)
3. tekee keitto tai uunissa niin ei pitäisi haista
4. pitäisikö ap:n hakea ongelmaansa ratkaisua psykologilta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kalaa paistetaan yleensä muutama minuutti. Mitä jos vaikka menisit av-palstailun sijasta siksi ajaksi lenkille?
Miehesikin voisi olla tyytyväisempi, jos perus-av-mammana hiukan laihtuisit.
Se kalan haju jää leijumaan jos et sitä tiennyt.
Asunnossanne ei ole tuuletusikkunoita tai parvekkeen ovea? Kalan voi kypsentää myös uunissa ja pannulla paistaessa voi kypsennyksen jälkeen pyyhkiä lieden ja sen ympäristön puhtaaksi roiskeista, joista suurin osa hajusta johtuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli vähän sama ongelma pekonin kanssa, en voi sietää sitä oksettavaa hajua mikä sen paistamisesta tulee. Meillä mies on vähentänyt ja tekee sitä ennemmin silloin kun en ole kotona.
Pekoni kannattaa kypsentää aina uunissa leivinpaperin päällä pellillä. Ei tule käryä eikä rasvaroiskeita.
Kuka tätäkin oikein viitsii alapeukuttaa?
Minkä ihmeen takia sitä kalaa pitää paistaa joka päivä?? Kyllä tuossa molempien pitäisi joustaa, mutta jos kalan haju aiheuttaa sinulle noin voimakkaan reaktion, niin pitäisihän miehesi nyt tajuta vähentää kalan paistamista. Jos nyt vaikka kerran viikossa.
Itsekäs mies.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli vähän sama ongelma pekonin kanssa, en voi sietää sitä oksettavaa hajua mikä sen paistamisesta tulee. Meillä mies on vähentänyt ja tekee sitä ennemmin silloin kun en ole kotona.
Pekoni kannattaa kypsentää aina uunissa leivinpaperin päällä pellillä. Ei tule käryä eikä rasvaroiskeita.
Kuka tätäkin oikein viitsii alapeukuttaa?
Ainakin minä, koska kyllä se pekoni haisee uunistakin.
Mulle tuo olis kyllä aika paha paikka, jos puolisolle olisi mun ruokailutottumusteni kanssa eläminen noin vaikeaa. Itse haluan syödä kalaa tosi usein, lihaa en juuri koskaan. Olen aika pitkälti kala-kasvissyöjä. Kalasta saan urheilijana juuri niitä ravinteita, joita tarvitsen, ja se on HYVÄÄ.
n40
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli vähän sama ongelma pekonin kanssa, en voi sietää sitä oksettavaa hajua mikä sen paistamisesta tulee. Meillä mies on vähentänyt ja tekee sitä ennemmin silloin kun en ole kotona.
Pekoni kannattaa kypsentää aina uunissa leivinpaperin päällä pellillä. Ei tule käryä eikä rasvaroiskeita.
Kuka tätäkin oikein viitsii alapeukuttaa?
Ainakin minä, koska kyllä se pekoni haisee uunistakin.
No ei todellakaan haise ainakaan siinä määrin kuin pannulla käryttäessä. Mutta te hermoheikot nillittäjät valitatte toki kaikesta.
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli vähän sama ongelma pekonin kanssa, en voi sietää sitä oksettavaa hajua mikä sen paistamisesta tulee. Meillä mies on vähentänyt ja tekee sitä ennemmin silloin kun en ole kotona.
Ota musu mies, niin ei ongelmia. Niitä on runsaasti saatavilla.
Vierailija kirjoitti:
Minkä ihmeen takia sitä kalaa pitää paistaa joka päivä?? Kyllä tuossa molempien pitäisi joustaa, mutta jos kalan haju aiheuttaa sinulle noin voimakkaan reaktion, niin pitäisihän miehesi nyt tajuta vähentää kalan paistamista. Jos nyt vaikka kerran viikossa.
Itsekäs mies.
Suomessa rannikolla vielä 80 luvulla oli perheitä, joissa kalaa syötiin joka päivä jos niitä verkkoihin tuli. Koulukaverini isä oli vain talkkari, mutta aina verkoilla vapaa ajalla.
Äitini ei etenkään pitänyt kaveruttani talkkarin lapseen missään arvossa. Mutta pieni paikka oli kyseessä.
Aina kaverin luona jos olin niin kutsuttiin ruokapöytään. Hyvää kalaa sain.
Oma äiti ei ikinä olisi pyytänyt minun kavereita ruokapöytään, ei kun valehtelen osuuspankin johtajan lapselle jotain tarjosi mutta kaveria ei kiinnostanut.
Mutta ei sitä kalaa pitä aina vain paistaa, kuten britit.
Pekoni kannattaa kypsentää aina uunissa leivinpaperin päällä pellillä. Ei tule käryä eikä rasvaroiskeita.