Miten te luonnostaan "auktoriteettiongelmaiset" pärjäätte?
Olen hankala työntekijä, liian fiksu ja omapäinen. Asiat pitäisi saada tehdä mielellään omalla tavalla. Kunnioitan pomoa jos se on fiksu ja muuten en. Nöyremmät menevät koko ajan takavasemmalta ohi, mutta mulle lykätään tylsimmät hommat kun pomo kokee, että pompin silmille.
Mä en vain näe miksi mun kuuluisi totella jotain idioottia kun asiat voisi tehdä fiksummin. Pitääkö tässä etsiä joku yksin tehtävä työ vai alkaa yrittäjäksi?
Kommentit (43)
Varmaan sun pitää alkaa yksinyrittäjåksi. Vikahan on sit tietty siinä, että koska et voi kunnioittaa tyhmiä ihmisiä ja kovin monet ovat tyhmiä, et voi kunnioittaa asiakkaitasikaan. He ovat ihan yhtä tyhmiä. Ja jos asiakasta ei voi kunnioittaa, ei tule kovin hyvää bisnestä.
Toinen vaihtoehto is, että opettelet näkemään fiksuuden myös siellä missä se on erilaista kuin omasi.
Vierailija kirjoitti:
Olen hankala työntekijä, liian fiksu ja omapäinen. Asiat pitäisi saada tehdä mielellään omalla tavalla. Kunnioitan pomoa jos se on fiksu ja muuten en. Nöyremmät menevät koko ajan takavasemmalta ohi, mutta mulle lykätään tylsimmät hommat kun pomo kokee, että pompin silmille.
Mä en vain näe miksi mun kuuluisi totella jotain idioottia kun asiat voisi tehdä fiksummin. Pitääkö tässä etsiä joku yksin tehtävä työ vai alkaa yrittäjäksi?
Olen myös sellainen, että en kunnioita kuin fiksua pomoa. Osaan kuitenkin käyttäytyä enkä perheille töissä. Olen saanut koko ajan haastavampia työtehtäviä.
Ap:n ongelma kuulostaa vain epäammatilliselta käytökseltä. Ystävällinen ja asiallinen ihminen ei ole mikään synonyymi lampaalle.
No eihän nyt herttinen tuollainen ihminen voi yrittäjäksi ruveta, joka ei pysty itseään hillitsemään. Siinä menee hetkessä maine, kun kaikki tietää sen olevan räyhääjä öyhöttäjä. Ei kukaan sellaisista tykkää. Ja paskan fiksu, nää peittää osamattomuutensa ja tietämättömyytensä räyhäämisen taakse, ettei kukaan vaan uskalla tulla neuvomaan, kun tää tulee silmille.
Arvaa kuinka monta asiaa sulla on jäänyt oppimatta, kun kukaan ei uskalla sanoa sulle mitään, kun nää oikeasti fiksut välttää konfliktia?
Mä ainakin ajattelen just tolleen, vaikka pidänkin turpani kiinni, koska se on ihan turhaa sanoa mitään parannusehdotuksia, nehän otetaan vain leuhkana yrityksenä kohota muiden yläpuolelle.
Toi oli hyvä pointti että asiakkaatkaan eivät saisi kohota mun yläpuolelle tai haluan välittömästi palauttaa ne maanpinnalle, ei ne varmaan siitä tykkäisi, eli siksi en sopisi yrittäjäksikään.
Vaikutat pikemminkin omahyväiseltä tai itsekeskeiseltä, mutta kuulostaahan "auktoriteettiongelmainen" hienommalta, kun siinä on sivistyssana + ongelma. Se on melkein diagnoosi ja silloin sinun ei tarvitse tehdä itsellesi mitään.
En usko että ne "muut" ovat nöyrempiä, vaan vain yhteistyökykyisempiä. Yhteistyöllä saa yleensä enemmän aikaan kuin aasimaisella itsepäisyydellä. Jos oma tapasi hoitaa joku asia on parempi, kerro siitä pomolle ja työtovereille, ehkä saat aikaan muutoksen.
Yksinyrittäjyys on yleensä se ratkaisu. Joten anna mennä vaan!
Vierailija kirjoitti:
Mä ainakin ajattelen just tolleen, vaikka pidänkin turpani kiinni, koska se on ihan turhaa sanoa mitään parannusehdotuksia, nehän otetaan vain leuhkana yrityksenä kohota muiden yläpuolelle.
Toi oli hyvä pointti että asiakkaatkaan eivät saisi kohota mun yläpuolelle tai haluan välittömästi palauttaa ne maanpinnalle, ei ne varmaan siitä tykkäisi, eli siksi en sopisi yrittäjäksikään.
Näin, katoppa sieltä se sun fiksuus oikein pullahti taas esiin.
Yrittäjä joutuu olemaan tekemisissä ja hoitamaan kymmenittäin asioita ihan muidenkin, kuin asiakkaiden kanssa.
Sulla menisi heti sukset ristiin kaikkien kanssa.
Et vaan tuu ikinä pärjäämään, se siitä.
Käyttäjä2079 kirjoitti:
Vaikutat pikemminkin omahyväiseltä tai itsekeskeiseltä, mutta kuulostaahan "auktoriteettiongelmainen" hienommalta, kun siinä on sivistyssana + ongelma. Se on melkein diagnoosi ja silloin sinun eri tarvitse tehdä itsellesi mitään.
En usko että ne "muut" ovat nöyrempiä, vaan vain yhteistyökykyisempiä. Yhteistyöllä saa yleensä enemmän aikaan kuin aasimaisella itsepäisyydellä. Jos oma tapasi hoitaa joku asia on parempi, kerro siitä pomolle ja työtovereille, ehkä saat aikaan muutoksen.
Niin, peräti ehkä saat aikaan muutoksen! Onpa palkitsevaa....not.
Yrittäjäksi vaan. Sun asenne kohdistuu kuitenkin myös työkavereihin, ja olet paskaa seuraa ylemmyydentuntoinesi. Toivottavasti sulla on siis jotain erityisosaamista jota käyttää hyödyksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ainakin ajattelen just tolleen, vaikka pidänkin turpani kiinni, koska se on ihan turhaa sanoa mitään parannusehdotuksia, nehän otetaan vain leuhkana yrityksenä kohota muiden yläpuolelle.
Toi oli hyvä pointti että asiakkaatkaan eivät saisi kohota mun yläpuolelle tai haluan välittömästi palauttaa ne maanpinnalle, ei ne varmaan siitä tykkäisi, eli siksi en sopisi yrittäjäksikään.Näin, katoppa sieltä se sun fiksuus oikein pullahti taas esiin.
Yrittäjä joutuu olemaan tekemisissä ja hoitamaan kymmenittäin asioita ihan muidenkin, kuin asiakkaiden kanssa.
Sulla menisi heti sukset ristiin kaikkien kanssa.
Et vaan tuu ikinä pärjäämään, se siitä.
No ne muut, kuin asiakkaat tuskin olisivat ongelma, heidäthän voi myös jossain määrin valita :D
Mutta asiakkaat on tosiaan sellaisia pässinpäitä useimmiten, että. Tai riippuu jonkinverran alasta. Meediona tms. kokisin, että he hakisivat apua minulta ja heidän kanssaan täytyisi olla nöyrä, mutta jos asetelma ei olisi sellainen auttaja-asetelma, niin äkkiä rupeais vituttaamaan takuulla. Tosin minulla ei satu olemaan meedion kykyjä (eikä rakkautta) joten meedioyrittäjyys ei ole mahdollista.
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä2079 kirjoitti:
Vaikutat pikemminkin omahyväiseltä tai itsekeskeiseltä, mutta kuulostaahan "auktoriteettiongelmainen" hienommalta, kun siinä on sivistyssana + ongelma. Se on melkein diagnoosi ja silloin sinun eri tarvitse tehdä itsellesi mitään.
En usko että ne "muut" ovat nöyrempiä, vaan vain yhteistyökykyisempiä. Yhteistyöllä saa yleensä enemmän aikaan kuin aasimaisella itsepäisyydellä. Jos oma tapasi hoitaa joku asia on parempi, kerro siitä pomolle ja työtovereille, ehkä saat aikaan muutoksen.
Niin, peräti ehkä saat aikaan muutoksen! Onpa palkitsevaa....not.
Kylläpäs sinua nyt lapsettaa :)
Jos olet kaikkia muita fiksumpi siitä seuraa, että osaat ja tiedät kaikki asiat paremmin kuin muut. Luulisi sinua tyydyttävän, että saat fiksuudellasi jotain aikaan (esim. jonkun paremman systeemin työssä). Sillä voisi olla se sivuvaikutus, että muutkin huomaisit miten fiksu sinä olet. Eikö se tuntuisi hivelevältä, palkitsevalta?
Se, että aloitteesi parantaisi asioita työpaikallasi, on sinulle tietysti sivuseikka.
7
Huonosti. Ei kiinnosta mennä töihin, koska en vain pysty olemaan jonkun alainen. Muutenhan tilanteessa ei olisi mitään ongelmaa, mutta olen myös niin laiska, ettei oman yrityksen perustaminen tai esimerkiksi taiteilijana tai tutkijana toimiminen ole realistinen suunnitelma. Olen päätynyt pitkäaikaistyöttömäksi.
Käyttäjä2079 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä2079 kirjoitti:
Vaikutat pikemminkin omahyväiseltä tai itsekeskeiseltä, mutta kuulostaahan "auktoriteettiongelmainen" hienommalta, kun siinä on sivistyssana + ongelma. Se on melkein diagnoosi ja silloin sinun eri tarvitse tehdä itsellesi mitään.
En usko että ne "muut" ovat nöyrempiä, vaan vain yhteistyökykyisempiä. Yhteistyöllä saa yleensä enemmän aikaan kuin aasimaisella itsepäisyydellä. Jos oma tapasi hoitaa joku asia on parempi, kerro siitä pomolle ja työtovereille, ehkä saat aikaan muutoksen.
Niin, peräti ehkä saat aikaan muutoksen! Onpa palkitsevaa....not.
Kylläpäs sinua nyt lapsettaa :)
Jos olet kaikkia muita fiksumpi siitä seuraa, että osaat ja tiedät kaikki asiat paremmin kuin muut. Luulisi sinua tyydyttävän, että saat fiksuudellasi jotain aikaan (esim. jonkun paremman systeemin työssä). Sillä voisi olla se sivuvaikutus, että muutkin huomaisit miten fiksu sinä olet. Eikö se tuntuisi hivelevältä, palkitsevalta?
Se, että aloitteesi parantaisi asioita työpaikallasi, on sinulle tietysti sivuseikka.
7
Taisit paljastaa nyt kyllä itsesi, kun tuon noin tulkitsit.... Totta kai jos tapa otetaan käyttöön ja se muuttaa asioita, se olisi just se palkitseva juttu, mutta tarkoitin ihan sitä, että eihän niitä kukaan ota kuuleviin korviinsa. Mitään ei tapahdu. Eli: ehkä saat aikaan muutoksen, todella palkitsevaa, kun EHKÄ saat aikaan muutoksen. Tai sitten ehkä et. Ehkä ehdotit asiaa aivan turhaan. Tajuatko?
Rupesin yrittäjäksi, ei ne asiakkaat ole ongelma, niin kauan kun kunnioitus on molemminpuolista, eli useimmiten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ainakin ajattelen just tolleen, vaikka pidänkin turpani kiinni, koska se on ihan turhaa sanoa mitään parannusehdotuksia, nehän otetaan vain leuhkana yrityksenä kohota muiden yläpuolelle.
Toi oli hyvä pointti että asiakkaatkaan eivät saisi kohota mun yläpuolelle tai haluan välittömästi palauttaa ne maanpinnalle, ei ne varmaan siitä tykkäisi, eli siksi en sopisi yrittäjäksikään.Näin, katoppa sieltä se sun fiksuus oikein pullahti taas esiin.
Yrittäjä joutuu olemaan tekemisissä ja hoitamaan kymmenittäin asioita ihan muidenkin, kuin asiakkaiden kanssa.
Sulla menisi heti sukset ristiin kaikkien kanssa.
Et vaan tuu ikinä pärjäämään, se siitä.No ne muut, kuin asiakkaat tuskin olisivat ongelma, heidäthän voi myös jossain määrin valita :D
Mutta asiakkaat on tosiaan sellaisia pässinpäitä useimmiten, että. Tai riippuu jonkinverran alasta. Meediona tms. kokisin, että he hakisivat apua minulta ja heidän kanssaan täytyisi olla nöyrä, mutta jos asetelma ei olisi sellainen auttaja-asetelma, niin äkkiä rupeais vituttaamaan takuulla. Tosin minulla ei satu olemaan meedion kykyjä (eikä rakkautta) joten meedioyrittäjyys ei ole mahdollista.
Ei voi, siellä on seassa vaikka ketä joiden kanssa joudut säveltämään. Tavarantoimittajaa, suunnittelijaa, korjaajaa, asentajaa... Ja kun sun räyhä maine leviää, rupee hommat pitkittymään ja kukaan ei oikein enää kerkee. Sua ruvetaan kiusaamaan.
Et vaan pystyisi siihen.
No ainakin mulle yrittäjyys on ainoa vaihtoehto, en kestä olla typerien ihmisten parissa. Kun olin "vieraan työssä" käyttäydyin ihan asiallisesti, joskus kerroin jotain omia ideoitani ja kyllä ne menivät usein läpikin, kunhan sain pomon tajuamaan ne. Työkaverit marisivat kaikesta, mutta silti tekivät kiltisti kaiken kuten ennenkin, olivat jatkuvasti stressaantuneita ja tympääntyneitä työhönsä, selän takana juoruttiin ja haukuttiin pomoa. Kahvipöytäkeskustelut olivat tyyliä "mitä eilen tapahtui Salkkareissa" tai mitä joku roskalehti kirjoitti jostain tyhjänpäiväisestä julkkiksesta. Tunsin olevani totaalisen ulkopuolinen, mutta se on mulle tuttua jo ihan lapsuudesta. Mun on aina ollut vaikea löytää ystäviä, koska mikään tyhjä hölötys ei kiinnosta, en halua valittaa, vaan tehdä elämässäni mielekkäitä asioita. Tuntuu, että ihmiset luulevat, että on vaan pakko elää harmaata ja ikävää elämää, vaikka itsehän voi vaikuttaa elämäänsä todella paljon.
En väitä olevani superälykäs tai fiksu, mutta tuntuu, että useimmat ihmiset eivät ajattele yhtään mitään, toistavat vain mitä mediasta tai toisilta yhtä hölmöiltä kuulevat tai mitä joku asiantuntija on selittänyt. Minä tykkään ajatella ja pohtia, suunnitella, tehdä asiat paremmin ja nauttia työni tuloksista. Nykyään olen yrittäjä, mutta meillä on kiva pieni porukka, jonka kanssa teemme yhteistyötä, esim. lähdemme porukalla messuille, ideoimme yhdessä, järjestämme pieniä tapahtumia. Jokaisella on oma työhuone ja lisäksi yhteisiä tiloja. On siis kuitenkin työyhteisö, mutta kukin tekee töitä omassa yrityksessään. Asiakkaita ei hirveästi mun alalla tarvitse tavata ja osaan olla kohtelias tarvittaessa ihan kaikille.
Ikävä totuus on se, että ainakin 80 % ihmisistä on tyhmää massaa, joilla ei ole omia ajatuksia eikä oikeastaan mitään annettavaa ihmiskunnalle. He ovat ikäänkuin unessa, josta heillä ei ole haluakaan herätä ja juuri sen takia tämäkin maa makaa kuten makaa. Toki heistä on joillekin hyötyäkin, kun ovat valmiita aina nöyrästi tekemään mitä käsketään ja tyytyvät esim. kertakäyttökulttuuriin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ainakin ajattelen just tolleen, vaikka pidänkin turpani kiinni, koska se on ihan turhaa sanoa mitään parannusehdotuksia, nehän otetaan vain leuhkana yrityksenä kohota muiden yläpuolelle.
Toi oli hyvä pointti että asiakkaatkaan eivät saisi kohota mun yläpuolelle tai haluan välittömästi palauttaa ne maanpinnalle, ei ne varmaan siitä tykkäisi, eli siksi en sopisi yrittäjäksikään.Näin, katoppa sieltä se sun fiksuus oikein pullahti taas esiin.
Yrittäjä joutuu olemaan tekemisissä ja hoitamaan kymmenittäin asioita ihan muidenkin, kuin asiakkaiden kanssa.
Sulla menisi heti sukset ristiin kaikkien kanssa.
Et vaan tuu ikinä pärjäämään, se siitä.No ne muut, kuin asiakkaat tuskin olisivat ongelma, heidäthän voi myös jossain määrin valita :D
Mutta asiakkaat on tosiaan sellaisia pässinpäitä useimmiten, että. Tai riippuu jonkinverran alasta. Meediona tms. kokisin, että he hakisivat apua minulta ja heidän kanssaan täytyisi olla nöyrä, mutta jos asetelma ei olisi sellainen auttaja-asetelma, niin äkkiä rupeais vituttaamaan takuulla. Tosin minulla ei satu olemaan meedion kykyjä (eikä rakkautta) joten meedioyrittäjyys ei ole mahdollista.Ei voi, siellä on seassa vaikka ketä joiden kanssa joudut säveltämään. Tavarantoimittajaa, suunnittelijaa, korjaajaa, asentajaa... Ja kun sun räyhä maine leviää, rupee hommat pitkittymään ja kukaan ei oikein enää kerkee. Sua ruvetaan kiusaamaan.
Et vaan pystyisi siihen.
No, hehän ovat myymässä jotain minulle joten olen heille asiakas . Enkä mä räyhää, mutta raivostuttaa kyllä. Vaikea tehdä yhteistyötä, mutta he näkevät sen vain niin, että yhteistyökuvio katkeaa taholtani, eivät mitään äksyilyä.
Vierailija kirjoitti:
No ainakin mulle yrittäjyys on ainoa vaihtoehto, en kestä olla typerien ihmisten parissa. Kun olin "vieraan työssä" käyttäydyin ihan asiallisesti, joskus kerroin jotain omia ideoitani ja kyllä ne menivät usein läpikin, kunhan sain pomon tajuamaan ne. Työkaverit marisivat kaikesta, mutta silti tekivät kiltisti kaiken kuten ennenkin, olivat jatkuvasti stressaantuneita ja tympääntyneitä työhönsä, selän takana juoruttiin ja haukuttiin pomoa. Kahvipöytäkeskustelut olivat tyyliä "mitä eilen tapahtui Salkkareissa" tai mitä joku roskalehti kirjoitti jostain tyhjänpäiväisestä julkkiksesta. Tunsin olevani totaalisen ulkopuolinen, mutta se on mulle tuttua jo ihan lapsuudesta. Mun on aina ollut vaikea löytää ystäviä, koska mikään tyhjä hölötys ei kiinnosta, en halua valittaa, vaan tehdä elämässäni mielekkäitä asioita. Tuntuu, että ihmiset luulevat, että on vaan pakko elää harmaata ja ikävää elämää, vaikka itsehän voi vaikuttaa elämäänsä todella paljon.
En väitä olevani superälykäs tai fiksu, mutta tuntuu, että useimmat ihmiset eivät ajattele yhtään mitään, toistavat vain mitä mediasta tai toisilta yhtä hölmöiltä kuulevat tai mitä joku asiantuntija on selittänyt. Minä tykkään ajatella ja pohtia, suunnitella, tehdä asiat paremmin ja nauttia työni tuloksista. Nykyään olen yrittäjä, mutta meillä on kiva pieni porukka, jonka kanssa teemme yhteistyötä, esim. lähdemme porukalla messuille, ideoimme yhdessä, järjestämme pieniä tapahtumia. Jokaisella on oma työhuone ja lisäksi yhteisiä tiloja. On siis kuitenkin työyhteisö, mutta kukin tekee töitä omassa yrityksessään. Asiakkaita ei hirveästi mun alalla tarvitse tavata ja osaan olla kohtelias tarvittaessa ihan kaikille.
Ikävä totuus on se, että ainakin 80 % ihmisistä on tyhmää massaa, joilla ei ole omia ajatuksia eikä oikeastaan mitään annettavaa ihmiskunnalle. He ovat ikäänkuin unessa, josta heillä ei ole haluakaan herätä ja juuri sen takia tämäkin maa makaa kuten makaa. Toki heistä on joillekin hyötyäkin, kun ovat valmiita aina nöyrästi tekemään mitä käsketään ja tyytyvät esim. kertakäyttökulttuuriin.
Voisiksä olla mun sparraaja? Herättää minut? Olen jo puoliksi hereillä, eli en tajua, kun ihmiset valittaa pomosta töissä ja silti käyvät siellä, mutta en osaa muuttaa elämääni varsinaisesti. Miten toi tehdään?
t.meedioyrittäjyydestä puhunut
Ei kun lopettaa tuo. Et pääse sillä mihinkään. Kaikki inhoo ja vihaa sua ja niitä ärsyttää sun aiheuttama kaaos. Et ole sen fiksumpi, jos olisit fiksu, pärjäisit tuosta vaan. Ole oikeasti hyvä työssäsi, äläkä paikkaa mokailuasi perseilemällä.