Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Rangaistukseton kasvatus
29.03.2017 |
Sekä meidän neuvolan tädin että tarhan tätien mukaan rangaistuksettomuus on se, mitä nykyään lastenkasvatuksessa suositaan. Tutkimusten mukaan lapsen rankaiseminen kun ei kuulemma opeta lapselle mitään hyvästä käytöksestä vaan opettaa tämän vaan tottelemaan sokeasti aikuista aikuisen läsnäollessa. Lisäksi rangaistuksen saaminen on lapselle usein traumaattinen kokemus. Lasta ei nykytutkimuksen valossa tulisi laittaa edes jäähylle.
Sitä vaan tuossa ihmettelen, että miten lapsi on tarkoitus saada tottelemaan silloin, jos lapsi ei pitkistä moraalisaarnoistasi, opetuksistasi ja aneluistasi ym. huolimatta suostu toimimaan niin kuin sanot? Vai kuuluuko myös vanhempien totteleminen niihin käytäntöihin, joista on luovuttu? Tai miten ylläpidät auktoriteettiasi vaikka sellaisen lapsen suhteen, joka vaan lällättää "minä en tottele sinua, minä en tottele sinua"?
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Tästä kirjoittaa Liisa Keltikangas-Järvinen kirjassaan Hyvä itsetunto (?). Maininta on valitettavan lyhyt, mutta erittäin mielenkiintoinen. Tällaisessa kuvaillussa perheessä lapselle tehdään selväksi, mitä häneltä odotetaan eli mistään ihan löysäilystä ei ole kyse ja onnistumisista palkitaan. Siinä sanottiin jotenkin jännästi, että jos aikuinen epäilee, voiko tällainen rangaistuksettomuus olla mahdollista, on mahdollisuus oikeastaan jo menetetty sen aikuisen asenteen takia. Kerrottiin myös, että sitä hyvää kodin ilmapiiriä on vaikea kuvailla ja jos sitä ei ole, sitä ei jotenkin ohjeilla tuosta vaan saa hankittua. En muista tarkkaan, mutta se laittoi silloin joskus ajattelemaan. Ei ollut siis mikään kirjoittajan ihannevisio, vaan kaiketi ihan tutkittu juttu.