Raskaudenkeskeytys viikko 13-14
oudun keskeyttämään raskauden sikiön rakennepoikkeavuuden takia. Olo on kamala. Onko kellään kokemusta. Jos on jaksaisiko joku kertoa mitä tapahtuu ja miltä tuntuu. Tätä on typerää kysyä ja selviää varmaan parin päivän päästä lääkäriltä itseltään mutta onhan sikiö kuollut ulostullessaan? En halua kuulla mitään ilkeää, tämä on tarpeeksi vaikeaa minulle jo nyt.
Kommentit (16)
Noilla viikoilla voi käydä niin että lapsi räpiköi kaarimaljassa pienen hetken ennen kuin kuolee. Sitä tapahtuu suhteellisen harvoin mutta kyllä se täysin mahdollista on.
Oletko harkinnut sitä mahdollisuutta että jatkaisit raskautta siihen asti että lapsi kuolee itsekseen? Et joutuisi kantamaan sitä abortista seuraavaa syyllisyyden ja häpeän taakkaa koko loppuelämääsi ja voisit käsitellä lapsesi kuolemaa nimenomaan lapsen kuolemana eikä aborttina.
Sikiö on niin pieni ettei kykene kohdun ulkopuoliseen elämään. Ei elä. Lääkkeet jotka saat käynnistää synnytyksen.
Vierailija kirjoitti:
Oletko harkinnut sitä mahdollisuutta että jatkaisit raskautta siihen asti että lapsi kuolee itsekseen? Et joutuisi kantamaan sitä abortista seuraavaa syyllisyyden ja häpeän taakkaa koko loppuelämääsi ja voisit käsitellä lapsesi kuolemaa nimenomaan lapsen kuolemana eikä aborttina.
Olet ilkeä ja julma ihminen. Toivot, että joku synnyttää tänne vakavasti sairaan lapsen kärsimään?
Miksi aborttia pitäisi hävetä?
Te pro-life fanaatikot olette ällöttäviä itsenne korostajia. Teille on ihan sama, onko jonkun elämässä mitään järkeä tai onko elämä laadukasta, tärkeintä on vain että pidetään hengissä viimeiseen asti.
Kuolema ei ole mikään kirous.
Noin pienillä viikoilla "syntyvä" sikiö ei millään muotoa ole elinkelpoinen. Se kyllä muistuttaa jo ihmistä, mutta sen hermosto ja hengityselimet ovat niin kehittymättömät että tuskin edes on hengissä maailmaan putkahtaessaan.
Toivon sinulle voimia AP ja kaikkea hyvää. Olet joutunut tekemään raskaan ratkaisun, mutta uskon että se on oikein. Lapselle on parempi kuolla kärsimättä nyt. Se on armon ja rakkauden teko.
Älä välitä ilkeistä sanoista ja itsekkäistä mielipiteistä AP.
Olet tehnyt ratkaisun varmasti parhaan harkintasi mukaan.
Mielestäni on oikein, ettei ketään synnytetä tähän maailmaan vain koska on pakko. Ja että jos ylimääräinen kärsimys voidaan välttää, niin toimitaan sen mukaisesti.
Keskeytys tapahtuu sairaalan vuodeosastolla. Kätilö laittaa emättimeen lääkkeet, jotka lopettavat istukan toiminnan ja käynnistävät supistukset. Supistukset voivat voimistua nopeastikin, ja homma voi olla ohi parissa tunnissa. Lapsivedet voi mennä. Pahimmillaan sikiön syntyminen voi kestää jopa seuraavaan päivään. Kipulääkettä saat ja sitä tarjotaan, ensin esim. Panadolia, sitten mietoa opitaattia. Sikiö tulee ulos yleensä portatiiville. Kätilö tarkastaa sikiön ja jälkivuodon. Myös lääkäri tekee jälkitarkastuksen.
Saat ensin pillerin, joka keskeyttää istukan toiminnan. Sen myötä sikiö kuolee, ja synnytys käynnistetään myöhemmin. Osanottoni. Itse olen myös synnyttänyt 14-15 vko ikäisen sikiön.
Vierailija kirjoitti:
Keskeytys tapahtuu sairaalan vuodeosastolla. Kätilö laittaa emättimeen lääkkeet, jotka lopettavat istukan toiminnan ja käynnistävät supistukset. Supistukset voivat voimistua nopeastikin, ja homma voi olla ohi parissa tunnissa. Lapsivedet voi mennä. Pahimmillaan sikiön syntyminen voi kestää jopa seuraavaan päivään. Kipulääkettä saat ja sitä tarjotaan, ensin esim. Panadolia, sitten mietoa opitaattia. Sikiö tulee ulos yleensä portatiiville. Kätilö tarkastaa sikiön ja jälkivuodon. Myös lääkäri tekee jälkitarkastuksen.
Lisään vielä, saat myös lääkkeen, joka estää maidon nousun rintoihin.
Kiitos kaikille asiallisista vastauksista sekä myötätunnosta. Jo yhden lapsen äitinä tuntuu kamalalta joutua tähän tilanteeseen enkä usko voivani katsoa sikiötä kun tekee henkisesti niin pahaa.
- ap
En mä ole mitenkään omaa keskeytystäni hävennyt tai tuntenut omantunnon tuskaa. Parempi hälle, parempi meille. Kokemuksena ihan hirveä emotanioolisesti. Itsellä sikiö vielä jäi roikkumaan napanuorastaan jalkoväliin, se oli kamalaa. Hyvästelin jälkeenpäin ja otin pari kuvaa, joita en ole kenellekään näyttänyt. Verta tuli niin paljon että jäin osastolle yöksi. Istukka jouduttiin irrottamaan leikkurissa, muuten kaikki meni ok. Mene Enkelinkosketus-foorumille, siellä annetaan henkistä tukea. T:RV 18
Oliko sulla jo np-ultrassa siis hämminkiä kun nyt jo tiedetään että on vikaa?
Vierailija kirjoitti:
Keskeytys tapahtuu sairaalan vuodeosastolla. Kätilö laittaa emättimeen lääkkeet, jotka lopettavat istukan toiminnan ja käynnistävät supistukset. Supistukset voivat voimistua nopeastikin, ja homma voi olla ohi parissa tunnissa. Lapsivedet voi mennä. Pahimmillaan sikiön syntyminen voi kestää jopa seuraavaan päivään. Kipulääkettä saat ja sitä tarjotaan, ensin esim. Panadolia, sitten mietoa opitaattia. Sikiö tulee ulos yleensä portatiiville. Kätilö tarkastaa sikiön ja jälkivuodon. Myös lääkäri tekee jälkitarkastuksen.
Korjaan tätä sen verran että sikiön toiminnan lopettavan lääkityksen saat suun kautta pari päivää ennen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko harkinnut sitä mahdollisuutta että jatkaisit raskautta siihen asti että lapsi kuolee itsekseen? Et joutuisi kantamaan sitä abortista seuraavaa syyllisyyden ja häpeän taakkaa koko loppuelämääsi ja voisit käsitellä lapsesi kuolemaa nimenomaan lapsen kuolemana eikä aborttina.
Olet ilkeä ja julma ihminen. Toivot, että joku synnyttää tänne vakavasti sairaan lapsen kärsimään?
Miksi aborttia pitäisi hävetä?
Te pro-life fanaatikot olette ällöttäviä itsenne korostajia. Teille on ihan sama, onko jonkun elämässä mitään järkeä tai onko elämä laadukasta, tärkeintä on vain että pidetään hengissä viimeiseen asti.
Kuolema ei ole mikään kirous.
Te abortinkannatajat vasta fanaatikkoja olettekin, sinäkin haukuit minua julmaksi ja ilkeäksi vaikka et edes tunne minua.
Minulle ei ole ihan sama onko jonkun elämä "laadukasta" (mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan) vaan toivoisin totta kai että kaikki olisivat onnellisia, terveitä ja rakastettuja. Ikävä kyllä joidenkin ihmisten elämä on vaikeaa eikä täytä teidän abortinkannattajien kriteerejä elämisen arvoisesta elämästä mutta en voi siltikään hyväksyä heidän tappamistaan.
Sairaudet ja vammat eivät ole mikään kirous. Itsekin olen alle 30v mutta joudun juuri nyt murehtimaan että tulenkohan kärsimään lamauttavasta kroonisesta kivusta koko loppuelämäni. En siltikään haluaisi tulla tapetuksi.
En kyllä voi varmaksi sanoa mutta uskoisin, että on jo poissa.