Ulkomailla opiskelun tai töiden vuoksi asuneet

En voi kuin rohkaista lähtemään! Mutta todellakin varaudu siihen, että sille tielle jäät.

Itse lähdin ensimmäisen kerran yo-kirjoitusten jälkeen Sveitsiin hotelliin töihin. Viihdyin hyvin ja palasin kotiin vain katsomaan, vieläkö seurustelen poikaystäväni kanssa. No, kihlat tuli. Mutta palo ulkomailla asumiseen jäi.

Yhdessä muutimme sitten Belgiaan vauvan kanssa. Palasimme kotiin ja aloimme miettiä, koska muutamme seuraavan kerran. Pojat olivat 2-ja 5-vuotiaita, kun muutimme Saksaan. Jälleen kerran palasimme kotiin komennuksen päätyttyä. Mutta Suomen ympyrät vaan tuntuivat liian pieniltä, palkkataso oli heikko ja ihmiset kateellisen ja kyräilevän oloisia. Viimeisen kerran muutimme kolmen lapsen kanssa ja sillä tiellä olemme edelleen, n. 20 vuotta ja pari maata jälkeenpäin.

Minulla ei ole mitään negatiivista sanottavaa. Elämämme on ollut monin verroin parempaa kuin Suomessa, sekä taloudellisesti että henkisesti. Lapset ovat kasvaneet kansainvälisiksi ja kielitaitoisiksi, ovat opiskelleet kahdessa eri maassa ja ovat nyt jo hyvissä työpaikoissa. Itsekin puhun kuutta kieltä ja 7. on opiskelun alla.

Jos ja kun lähdet, opettele maan kieli heti alusta alkaen, vain siten pääset oikeasti sisälle maahan. Ja kun haasteista mainitsit, niin suurin haaste on alussa se, että olet väsynyt, hyvin väsynyt, sillä toimiminen vieraalla kielellä vieraassa ympäristössä on uuvuttavaa. Mutta parin-kolmen kuukauden jälkeen se helpottaa.

Maailmankatsomus on paljon laajempi verrattuna suomalaisiin ystäviini. Elämänlaatu vaikuttaisi myös olevan huomattavasti parempi ja taloudellinen tilanne varsinkin. Käyn  edelleen säännäöllisesti Suomessa tapaamassa sukulaisia ja ystäviä, mutta noin viikossa alkaa ahdistaa pienet ympyrät ja ahdasmielisyys ja joka paikassa vellova maahanmuutto- ja pakolaisvastaisuus, puhumattakaan huonosta taloudellisesta tilanteesta. Kotiin onkin sitten aina ihana palata.

Se oli mahtavaa aikaa. Skippasin edellisen laman ja Suomen ankeuden muutenkin.

Ansaitsin hyvin ja ostin niillä rahoilla ensiasuntoni siinä kun muut ikätoverit asuivat vuokralla.

Nautin elämästäni täysin rinnoin ja se vaihe jäi pysyvästi päälle: en hyväksy holhoavaa sääntö-Suomea ja naurettavaa alkoholipolitiikkaa jne.

Kerroin myös kaikille miten naurettava sakotussysteemi ylinopeuksien suhteen Suomessa on ja kaiki pitivät sitä pähkähulluna että hyvistä tuloista rankaistaan tälläkin tavalla.

Kielitaito ja itsevarmuus kehittyivät ja samalla tuli selväksi että tänne pimeään ja kylmään en jää loppuelämäksi, ehei! Kesällä Suomi on upea paikka -mutta vaan kesällä.

Kannattaa lähteä. Omassa tuttavapiirissä muutama on jäänyt ulkomaille, mutta suurin osa ainakin vaihdossa olleista on kyllä palannut kotimaahan ja jäänyt tänne. En muista, että kukaan olisi katunut lähtöään. Itsekin oli, tosin vain puoli vuotta, vaihdossa, mutta kokemus oli hieno. Kielitaito karttui, oppi tuntemaan toista maata ja kulttuuria ja tutustui mukaviin ihmisiin. Opinnot eivät paljon edenneet, mutta kyllä mä sain tuosta puolesta vuodesta paljon enemmän kuin jos olisin käyttänyt sen pänttäämällä ahkerasti tentteihin soluasunnossa Jyväskylässä.