Mitä ajatuksia teissä herättää sarja "Hengenvaarallisesti lihava"?

Ihmetyttää miksi omaiset kantavat noille roskaruokaa valtavia määriä, päivittäin.

Hyvin usein kiroan noiden potilaiden läheiset, jotka ylläpitävät nykyistä kierrettä. Lapsia en syytä, mutta jos esim. potilaan puoliso kantaa syliin Mäkkäristä kassia toisensa perään ja iltaruoka on jättimäinen pitsa, niin... käyttäisivät hyväkseen puolison kyvyttömyyttä liikkua, eivätkä tarjoaisi kuin suht terveellistä kotiruokaa!

Olen itse reilu satakiloinen, kiloni ovat seurausta ahmimishäiriöstä yhdistettynä mielenterveysongelmiin. Vanhempani opettivat minut tunnesyöjäksi jo nuorella iällä. Uskon etten koskaan pääse tästä ongelmasta täysin eroon, mutta välillä on parempia jaksoja.

Minua hämmästyttää tuossa ohjelmassa enite kaksi asiaa: 1) onko noutoruoka tietyissä maissa tosiaan niin halpaa? Minä menisin konkurssiin jos tilaisin joka päivä kolmea erilaista annosta kiinalaista/texmexiä/pizzaa... 2) mikseivät noiden sairaalloisten lihavien perheenjäsenet pistä stoppia asialle? Tosi monesti näkee, kuinka se käytännössä vuoteen oma puoliso kiusaa, uhkailee ja kiukuttelee kunnes hänelle tehdään/tuodaan juuri sitä epäterveellistä mässyä mitä hän haluaa. Toki muutoksen on lähdettävä itsestä ja toinen voi tosiaan vaikka tilata sitä pizzaa jos läheiset eivät enää passaa, mutta miten ei tule niille omaisille itselle kestämätön olo kun katselee tuollaista ja vielä auttaa siinä?

Jotta painongelma pääsisi tuollaisiin mittasuhteisiin, ainakin seuraavien kahden ehdon tulee täyttyä: lihavan oma, vaikea syömishäiriö sekä perheenjäsenten läheisriippuvuus, jonka vuoksi he mahdollistavat jatkuvan ahmimisen.

Lisäksi vaikuttavat yhteiskuntaan ja kulttuuriin liittyvät asiat, esim. se, että USA:ssa lihottavimmat ruuat ovat halvimpia ja annoskoot huikeita ja ruokaa on jatkuvasti saatavilla ja se, että ihmiset liikkuvat vain autoilla, kun kävelemällä ja pyörällä ei monessa kaupungissa pääse mihinkään.

Monen syömishäiriön pahenemisen taustalla vaikuttaa olevan jokin käsittelemätön trauma, kuten lapsen tai puolison kuolema tai muu vaikea kokemus.

En ole kyseistä sarjaa katsonut, mutta joskus aiemmin dokumentin sairalloisen lihavista ja lihavuudesta USAssa. Aika järkyttävää, siellä ei monilla tosiaan ollut mitään käsitystä annoskoosta tai järkevästä ruokavaliosta ylipäänsä. Yksi lihava (ei vielä sairalloisella tasolla) seisoi jonkun KFC:n tms. jonossa ja kertoi syövänsä vähintään 2 kertaa päivässä kanaa, kun se on terveellistä ja samalla mainitsi muutaman pikaruokaketjun joista haki sitä terveellistä kanaa useamman kerran viikossa. Yksi sairalloisen lihava äijä joka kävi jossain vatsalaukunpienennysleikkauksessa makoili leikkauksen jälkeen sohvalla ja söi juustonaksuja "proteiinivälipalana". Jossain vaiheessa näytettiin kun vaimo laittoi (taas sen leikkauksen jälkeen) aamiaista ja paistoi joku 8 kananmunaa ja 2 pakettia pekonia heille kahdelle aamiaiseksi, samalla valitti että on vaikea arvioida mikä määrä olisi tarpeeksi. Äijä vaahtosi kameran edessä että he syövät ihan normaalisti,ei hänen 300+ kg painonsa johtunut siitä että olisivat syöneet pelkkää pizzaa, vaan jostain sairaudesta joka tarkoittaa että hän vaan paisuu kuin pullataikina tavallisella ruualla.

Olen itse entinen sairaalloisen ylipainoinen (ja nykyään lievästi ylipainoinen) ja sarja herättää minussa todella paljon ajatuksia ja tunteita. Koen että sisälläni asuu samanlainen ihminen, vaikka pystyin itse lihavimmillanikin kävelemään ja peseytymään itse ja vaikka liikakiloja on nykyään vain kymmenkunta.

Tiedän miltä tuntuu, kun ei pysty käsittelemään tunteitaan muuten kuin syömällä ja tietää, että syömisestä tulee vain entistä pahempi olo, mutta siitä ei vain välitä. Sitä kyllä ihmettelen, että kaikilla noilla sarjassa esiintyneillä ihmisillä on sosiaalista elämää, yleensä laaja joukko ystäviä, sukulaisia, naapureita jne. Ei minulla vain ole. Ja sitäkin ihmettelen, mistä he saavat rahaa siihen valtavaan ruokamäärään ja yleensäkin elämiseen.

Mietin tuota noutoruoan hintaa. Kuvittelin joskus itsekin sen olevan tosi halpaa tuolla rapakon takana, mutta mitä nyt olen asiasta ottanut selvää, niin eipä esim. pitsan hinta kamalasti poikkea Suomen vastaavasta. Samaten sanotaan aina että karkit ym. ovat Jenkeissä halpoja, mutta mitä olen nähnyt eri ohjelmissa hintoja hyllyssä, eivät ne nyt niiiiiiin halpoja ole. Eli nämä perheet ohjelmassa käyttävät jäätäviä summia ruokaan ja herkkuihin.

Vierailija kirjoitti:

En ole kyseistä sarjaa katsonut, mutta joskus aiemmin dokumentin sairalloisen lihavista ja lihavuudesta USAssa. Aika järkyttävää, siellä ei monilla tosiaan ollut mitään käsitystä annoskoosta tai järkevästä ruokavaliosta ylipäänsä. Yksi lihava (ei vielä sairalloisella tasolla) seisoi jonkun KFC:n tms. jonossa ja kertoi syövänsä vähintään 2 kertaa päivässä kanaa, kun se on terveellistä ja samalla mainitsi muutaman pikaruokaketjun joista haki sitä terveellistä kanaa useamman kerran viikossa. Yksi sairalloisen lihava äijä joka kävi jossain vatsalaukunpienennysleikkauksessa makoili leikkauksen jälkeen sohvalla ja söi juustonaksuja "proteiinivälipalana". Jossain vaiheessa näytettiin kun vaimo laittoi (taas sen leikkauksen jälkeen) aamiaista ja paistoi joku 8 kananmunaa ja 2 pakettia pekonia heille kahdelle aamiaiseksi, samalla valitti että on vaikea arvioida mikä määrä olisi tarpeeksi. Äijä vaahtosi kameran edessä että he syövät ihan normaalisti,ei hänen 300+ kg painonsa johtunut siitä että olisivat syöneet pelkkää pizzaa, vaan jostain sairaudesta joka tarkoittaa että hän vaan paisuu kuin pullataikina tavallisella ruualla.

Kyllä taitavat nuo selitykset olla pikemminkin psykologisia defenssejä kuin väärinkäsityksiä. Itse kukin meistä selittelee asiat mielessään parhain päin. Eräässä tv-ohjelmassa satoja kiloja painanut mies selitti lihomistaan sillä, että ilman kosteusprosentti on niin korkea.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse entinen sairaalloisen ylipainoinen (ja nykyään lievästi ylipainoinen) ja sarja herättää minussa todella paljon ajatuksia ja tunteita. Koen että sisälläni asuu samanlainen ihminen, vaikka pystyin itse lihavimmillanikin kävelemään ja peseytymään itse ja vaikka liikakiloja on nykyään vain kymmenkunta.

Tiedän miltä tuntuu, kun ei pysty käsittelemään tunteitaan muuten kuin syömällä ja tietää, että syömisestä tulee vain entistä pahempi olo, mutta siitä ei vain välitä. Sitä kyllä ihmettelen, että kaikilla noilla sarjassa esiintyneillä ihmisillä on sosiaalista elämää, yleensä laaja joukko ystäviä, sukulaisia, naapureita jne. Ei minulla vain ole. Ja sitäkin ihmettelen, mistä he saavat rahaa siihen valtavaan ruokamäärään ja yleensäkin elämiseen.

Tässä köyhyys ja yksinäisyys itse asiassa suojaavat. Kukaan ei maksa ja nouda herkkuja sänkyyn monta kertaa päivässä. Kukaan ei pese, jos ei itse pysty peseytymään. On pakko nousta sohvalta hoitamaan asioita, mennä töihin, tehdä ostokset itse jne. Tuollainen äärisairaalloinen lihavuus on koko perheen ongelma.

Ajatukset: Miten paljon he syövät, jotta paino pysyy noissa lukemissa? Miten he pystyvät syömään niin paljon? Mitä he ovat tehneet (muuta kuin syöneet), että paino on noissa lukemissa?

Pidän itseäni tosi mukavuudenhaluisena ja laiskanakin. Sitä en kuitenkaan ymmärrä, miten tuohon syömiseen ei ole tullut stoppia siinä vaiheessa, kun oma liikkumiskyky menee?? Niin paljon kun nautinkin siitä että mua passataan (+ usein käskytän miestä tuomaan sitä ja tätä jne.), en ikinä luopuisi vapaaehtoisesti omasta liikuntakyvystäni! Sekin on kamala ajatus että makaisi vaan päivä toisensa perään sängyssä ja ulostaisi vaippaan.

Näin kerran jakson, jossa sairaalloisen lihava mies vietiin leikkaukseen ja leikkauksen jälkeen mies vain makasi pitkään sängyssään, ei suostunut väsymykseltään juttelemaan, syömään tai tekemään ylipäätään mitään. Hän oli kiukkuinen vaimolle ja lapsilleen. Hänen elämänsä ei tainnut oikein muuttua paremmaksi leikkauksen jälkeen ):

Vierailija kirjoitti:

Näin kerran jakson, jossa sairaalloisen lihava mies vietiin leikkaukseen ja leikkauksen jälkeen mies vain makasi pitkään sängyssään, ei suostunut väsymykseltään juttelemaan, syömään tai tekemään ylipäätään mitään. Hän oli kiukkuinen vaimolle ja lapsilleen. Hänen elämänsä ei tainnut oikein muuttua paremmaksi leikkauksen jälkeen ):

Muistan vastaavan mutta eikös se ollut vain vaihe? Ja vieläpä ilmeisesti tyypillinen vaihe kunnihminen menettää tärkeimmän keinonsa käsitellä stressiä ja vaikeita tunteita. Jos en väärin muista se meni aikanaan ohi ja kaveri laihtuu varsin mallikkaasti?

Mulla ihan sama kuin ap:eellä, joka kerta mietin että miks ne ei ole aikaisemmin heränneet näkemään omaa tilaansa.

Usein myös ärsyttää niiden lihavien kitinät ja tekosyyt miksi eivät voi esim. liikkua, vaikka laihdutusleikkaus on jo tehty ja pitäisi nousta sängystä.

Lapsia käy sääli!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin kerran jakson, jossa sairaalloisen lihava mies vietiin leikkaukseen ja leikkauksen jälkeen mies vain makasi pitkään sängyssään, ei suostunut väsymykseltään juttelemaan, syömään tai tekemään ylipäätään mitään. Hän oli kiukkuinen vaimolle ja lapsilleen. Hänen elämänsä ei tainnut oikein muuttua paremmaksi leikkauksen jälkeen ):

Muistan vastaavan mutta eikös se ollut vain vaihe? Ja vieläpä ilmeisesti tyypillinen vaihe kunnihminen menettää tärkeimmän keinonsa käsitellä stressiä ja vaikeita tunteita. Jos en väärin muista se meni aikanaan ohi ja kaveri laihtuu varsin mallikkaasti?

Toivottavasti puhumme samasta jaksosta ja ukkelilla menee paremmin.

Mua on aina kiinnostanut miten se vaippoihin siirtyminen henkisestä menee? Mun on vaikea kuvitella että alkaisin käyttää vaippaa sen takia, että en ehdi päästä vessaan, koska mulla kestäis aikaa kammeta itteni ylös? Ja sit jossain vaiheessa ei ees yritä ehtiä kun on kerta vaipat? Joita sitten jossain vaiheessa mies alkaa vaihtaa?

Vierailija kirjoitti:

Usein myös ärsyttää niiden lihavien kitinät ja tekosyyt miksi eivät voi esim. liikkua, vaikka laihdutusleikkaus on jo tehty ja pitäisi nousta sängystä.

Minä taas ymmärrän hyvin, että jos on ollut monta vuotta vuodepotilaana, niin ei enää itse usko pystyvänsä seisomaan tai kävelemään. Varmaan he pelkäävät että polvinivelet pettävät alta, luut murtuvat yms. Yhdessä osassahan yhtä naista houkuteltiin seisomaan monta kuukautta ja hänellä taisi käydä fysioterapeutti ja psykologikin kotikäynnillä ennen kuin nainen uskalsi nousta seisomaan.

Ihmetyttää ne isot ödeemapussit ja miten makaaminen saa rasvan kertymään sellaisiksi muodostelmiksi, ettei takapuoli enää näytä takapuolelta vaan joltain erillisiltä latuskoilta hetuloilta. Sitäkin ihmettelen, että niillä yleensä on ihan siedettävän näköinen kumppani, joka pyyhkii persukset.

Ei ne traumat yleensä pelkästään selitä tuollaista liikalihavuutta. Aika moni on avioerolapsi eikä siltikään liho 300-kiloiseksi.

Mä luulen, että jonkinlainen riippuvuus siihen roskaruokaan jää, kun sitä aikansa syö, ja toisille se on kuin huumetta lopulta. Amerikassahan yleensä nuo saavat jotain invalidi-korvausta ja se syöttäjä sitten saa jotain rahaa omaishoitajana.

Joillekin näyttäisi tulleen suuri ylipaino jonkinlaiseksi normaaliksi, kun monesti lapsetkin ovat vakavasti ylipainoisia ja tämä laihduttaja ei ole siitä asiasta moksiskaan.

Jotkut noista puolisoista, jotka mahdollistavat tuon ylipainon ylläpidon ovat henkisesti sairaita ja nimenomaan haluavat nähdä sen puolisonsa lihavana, ettei se kykene heitä jättämään.

Ja useimmitenhan nämä ylipainoiset ovat taitavia manipuloimaan ja todella heittäytyvät ikäviksi, jos heille ei toimiteta sitä haluamaansa herkkua. Monet läheiset ovat varmaan sen kokeneet ja toiset sitten lähtevät pois ja joku jää passaamaan.

Ulkopuolisena on tietysti vaikea ymmärtää, että miksi pitää pelätä liikuntakyvytöntä henkilöä niin paljon, ettei voi kieltäytyä tätä ruokkimasta.

Toisaalta tuo lihavuusjuttu on oikeasti paljon monimutkaisempi ongelma. Ei sen ratkaisuksi riitä se tuttu mandra syömisestä vähemmän ja liikkumisesta enemmän. Silloinhan ei enää olisi lihavia lainkaan.

Itsellä pitää olla vakava halua laihtua  eikä sekään vielä riitä.

Ihana käppänä se dr. Now. Mutta miksi kaikille ei automaattisesti tarjota terapiaa vaan vasta sitten, jos laihtumista ei millään meinaa tapahtua? Onhan ilmiselvää, ettei psyykkisesti terve syö itseään tuollaiseen kuntoon ja kaikilla tuntuu olevan taustalla vakavia traumoja, joita yritetään ahmimalla pitää poissa mielestä.