Mikä on syrjäisin Perähikiä, missä olette koskaan olleet?

Inarin Nellim kesäaikaan. Se rautatiesepelistä tehty kymmenien kilometrien tieosuus sai autolla matkailevankin tuntemaan olevansa eristyksissä. Seurueen toisesta autosta hajosi rengas ja toisesta ajovaloumpio samalla reissulla.

Tuli tehtyä samalla ne kuuluisat elämän kaksi reissua kerralla.

helsinki

Panelia.

Anaali

Jostain syystä mieleeni tuli yksi kesälomamatka, kun pysähdyimme jossain kuntakeskuksessa. Siellä oli ihan palveluita ja ihmisiä, mutta paikan perähikiämäisyys tuli ilmi lounaspaikassa. Ensinnäkin, se oli yhdistetty hautaustoimisto-lounaskahvila. Sisustus oli suoraan vuodelta 1983 ja ruokalista ehkä vähän uudempi,1986.  Söin hernemaissipaprikani täydellisen ällistyksen vallassa! Muistaakseni menimme siinä samassa kylässä vielä kirpputorille,jonka pihassa oli mieslauma tölläämässä kaikki ohikulkevat päästä varpaisiin. Varmaan sarkahousut oli jalassa ja heinänkorsi suussa. Paikan nimi oli joku kaksiosainen Kesäniemi, Kesälahtien ole enää varma. Junttius oli paksuna peittona paikan yllä. Siellä oikea hikiäläinen on kulkiessaan cityihminen ja kulttuurieliittiä!

Slavyanka, pieni kaupunki Venäjän ja Pohjois-Korean rajalla. Olin siellä töissä pari kuukautta.

Jan mayhem saari. Toinen oli karhusaari.

Kylmää kolkkoa ja tuulista.

pantai muara sikabaluan:sta tunti jokiveneellä ja siitä puoli päivää kävellen metsään.

Seinäjoki

Kuuban Cardenas.

Viera kirjoitti:

Kirkkonummi. Ankea pikkukylä, jossa on rikkaita mulkkuja, kiihkeitä uskonlahkolaisia ja nykyinen vaimo, joka on ok että erakoituu tällaisessa paskaläjässä. Minnekään ei pääse järkevässä ajassa ja mökkihöperyys uhkaa. Eukko lisäksi torppaa kaikki menoni sillä perusteella että olisin liian pitkään kotoota poissa. Ja pitäisi liittyä heidän lahkoonsa ja pyöriä piirissä laulaen hoosiannaa enkelikellon ympärillä.

Ero tulossa...

Asuimme keskilapsuudessa  Gangsterbyssä.

Viera kirjoitti:

Viinijärvi.Sisäänpäin  lämpiävä kylä.Talvella kuollut paikka. Viinijärvi on Liperiä.

Helsinki luulin tulleeni viidakkoon,odotin hämilläni ja peloissani koska kuuluu Tarzanin mahtava huuto.

Kyllä se on paikka, jossa kasvoin. Pohjalainen pikkukunta keskellä ei mitään. Positiivinen puoli asiassa oli, että luovuus kukki ja kehittyi. Koska mitään tekemistä ei ollut, piti kehittää kaikki inspiroiva luomalla uutta ja käyttämällä mielikuvitusta. Nyt asun isommassa kaupungissa, mutta edelleen, en pitkästy koskaan. Viihdyn lähes missä tahansa ja keksin tekemistä. Minulla ei ole koskaan tylsää.

Ikävintä perähikiässä, jossa kasvoin, oli paikoilleen jämähtänyt ja tyrmäävä uskonnollisuus. Olisin kaivannut nuorena konsertteja, keikkoja ja esim. tanssiharrastusmahdollisuutta. Koska kaikki edellä mainitut olivat suurinta ja raskainta syntiä, joutui kulttuuriharrastuksetkin kehittää lähinnä itse. 

Positiivista paikassa oli villi ja puhdas luonto. Siellä oli kaunista. Lisäksi kasvaminen oli turvallista. Ei tarvinnut huumeukkeleita - tai akkeleita pelätä. Juopot olivat harmittomia. 

Käyn nykyään kotosalla kylässä. Takaisin en muuttaisi. 

Vierailija kirjoitti:

Siellä kaukana jossain, missä maa loppuu ja edessä on enää Jäämeri. Monta paikkaa on koluttu, pienimpänä varmaan Hamningberg Varangin niemimaan pohjoisreunalla. Ensi kesänä taas. 

Minäkin oon nähnyt monta pikkukylää Norjan rannikolla, ja jotenkin tuo Hamningberg on ihan ainutlaatuinen. Tie Vardöstä eteenpäin on ikimuistoinen maisemineen. Varmasti menen vielä uudestaan joskus, aivan ihana paikka.

Hesanen,oikea pärseräikä.

Lauttasaari Helsingissä

Helsinki eli tsadi joka on niin kaukana kaikesta että siellä asuvat ei muualla edes käy

ukkohalla, olin talvella. ei enää ikinä!

Äteritsiputeritsipuolilautatsijänkä Savukoskella.