Mikä on syrjäisin Perähikiä, missä olette koskaan olleet?

Vierailija kirjoitti:

Paikkakunta nimeltä Taantumus. Turusta pohjoiseen.

Ei ole paikkakunta, vaan kylä.

Köyhänperä

Pers Reikhä

Pielavesi ja koko Suomi yleensä.

Jos pitää olla oikeasti käynyt eikä vaan läpi ajanut niin sanotaan Puolanka. Ihan kiva käydä mutta en ikinä voisi kyllä asua

Perho. Keski-Pohjanmaalla. 

Kiviapajalla kerran kävin, oli kaikilla kuusi sormea per käsi.

Kyllä Näljänkä aika läheltä liippaa. Terveisiä vaan sinne sillekin mökinkauppaajalle, onnea myyntiin! Oli kesähelteelläkin oneaa seutukuntaa, meinaan...

Vierailija kirjoitti:

Sukeva.

Mutta junat pysähtyvät eli ei ole keskellä metsiä

Jasper, Alberta, Kanada

Tasmania, eteläpuoli saaresta! 

Pukkila 

Levi.

Mitähän noita nyt olisi, Suomesta katsottuna...

- Bahia Drake, Costa Rica. Pari päivää viidakon läpi ryömimistä autolla, Francis Draken piilopaikka aikoinaan. Ara-papukaijoja eikä ihmisiä.

- Palau. Todella nätti paratiisisaari mutta kaukana kaikkialta.

- Ryssistä random pikkukaupunkeja, Velikie Luki nyt tulee ekana mieleen Valko-Venäjän rajan läheltä.

- Ukrainan ja Romanian väliltä löytyy Karpaattien kansallispuiston vuorilta hylättyjä tutka-asemia jne, sinnekin päivän mutapolku-ryömintä autolla.

- Joku sata muuta paikkaa jotka ovat ainakin paikallisesti kaukana sivistyksestä. Islannin jäätiköitä, Georgian vuoret Mestiasta eteenpäin, Sahara nyt tulee ekana mieleen.

- Parin viikon päästä Länsi-Papua, Indonesia. Sillä saarella syödään vielä ihmisiäkin.

Vierailija kirjoitti:

kolmen sepän patsaan seutu 10km säteellä ainakin. ihme hiipparia joka suunnassa ja kivitaloa kivitalon perään. Kaiken kukkuraksi katupöly, melu ja poskettomat hinnat maksetaan kanahäkeistä. Ei kiitos

samaa ihmetellyt miten joku elää niin että ns.kodin ikkunoista näkyy vain naapureiden  ikkunat, karseeta

Toivakka

Hoilola

Metsäkulmantie Peränkylässä on tuo paikka. Itseasiassa paikka on kiva kuuluu Luvian osoitteistoon nykyisin Eurajokea. Mut tolle nimelle on vaikea keksiä yhtä syrjäistä synonyymiä!

Helsinki on varsinainen perähikiä. Olen siellä joutunut silloin tällöin käymään, ja kyllähän se on suomenkieliselle kauhupaikka. Edes ravintolassa tai kahvilassa ei pysty suomeksi tai ruotsiksi tilaamaan syötäviään, kun pakkoenglantia sönkkäävät tarjoilijat ovatainoita. Helsinkiläiset työnantajat ovat aika tolloja, kun eivät edellytä työntekijöiltä asiakkaiden palvelemiseen tarpeellista kielitaitoa. Palvelusanaston oppii viikossa, parissa. Käyttöön tottuu nopeasti. Ja jo yrittäminen on arvostettavaa. 

Suomenlahdella, Suomen aluevesien sisällä viimeisillä kivillä tullut muutama yö nukuttua kalliolla makuupussissa tuulessa ja tuiskussa. End of the world fiilis kun ympärillä ei ole kuin merta.