Meidän kaveripiirissä ei ole muita uskollisia pareja kuin me.

Eivät ne kaveripariskuntannekaan varmaan ole eläneet vuosia TIETÄEN toisen pettäneen eli heistäkin se petetty osapuoli on luullut, että puoliso ei petä.



Toisin sanoen syrjähyppyihin kuuluu olennaisena osana se petoksen eli huijauksen elementti.



Ja vaikka juuri nyt liitto olisikin uskollinen, niin tulevaisuudesta ei voi olla ikinä täysin varma - muuta kuin omalta osaltaan.



Sitä tosin en allekirjoita, että jokainen muka voisi joskus pettää. Ei se niin vain ole, koska useimmilla meistä kyse ei ole tilaisuudesta tai sen puutteesta - vaan omasta moraalista. Parisuhteessa pitää olla reilu ja rehti. Jos suhde ei toimi, eikä ala ponnisteluillakaan toimia, niin aina voi erota ennen kuin pettää.

JA varmaan 20 paria joilla ei ole ollut. Ja itsekin ollaan uskollisia. Jos jompi kumpi meistä pettäisi, se olisin varmaan minä. Uskon, että miehen minäkuva ei sellaista kestäisi (että hän pettäisi), ainakaan ihan hevillä.

on se että jos on tarve pettää, ei voi rakastaa kumppaniaan... asiahan ei ole näin. Parisuhde voi olla aivan hyvä ja täynnä rakkautta, ja silti voi tehdä mieli kokeilla muita. Puhtaasta vaihtelunhalusta pitkässä suhteessa. Eri asia on sitten toteuttaako nämä halunsa ja millä tavalla. Mutta sanon vaan, että se mieliteko ei vielä kerro mitään suhteen onnellisuudesta.

Jos ihminen on lapsen moraalilla varustettu minä-minä-ja-mun-jalkovälini -tyyppi, niin pettäähän se, vaikka kotona olisi hyvä puoliso ja perheen hajoamisen vaara olisi olemassa.

-5-

Vierailija:

Mutta sanon vaan, että se mieliteko ei vielä kerro mitään suhteen onnellisuudesta.