Lue keskustelun säännöt.
Olisitko sinä terapeutin unelmapotilas komplekseineen ja kokemuksineen?
27.03.2017 |
Luulen, että jos menisin psykologille tai terapeutille puhumaan elämäni vaiheista, ajatuksista ja komplekseista niin ihmeteltävää riittäisi. Miten sinulla olisi?
Kommentit (7)
Kyllä olisin.Olen monesti sanonut,että jos kirjoittaisin oma elämänkerran niin kukaan ei uskoisi sitä todeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen pari kertaa käynytkin, ja terapeutti ihmetteli, miten on mahdollista, etten ole tämän hullumpi. Nyt olisi taas yksi käynti, eri terapeutti. Saa nähdä, mitä mieltä hän on. Aion puhua ihan eri asioista kuin viimeksi.
Te, joilla on rankkoja kokemuksia takananne, mutta olette "pärjänneet" ilman terapiaa: Mikä teidät on pitänyt järjissänne?
Omalta kohdaltani olen tullut siihen tulokseen, että se on tämä minun peruspositiivinen luonteeni ja ajattelutapani. Kaikesta pitää etsiä aina jotain positiivista, vaikka tikulla kaivaen.
Luulen että minun tarinani kuultuaan terapeutilla syyhyäisi sormet päästä eksäni kimppuun.
Varmasti löytyisi ihmeteltävää, jos kertoisin rehellisesti kaiken. Luultavasti myös ihmettelisi, etten minäkään ole hullumman oloinen, vaan ihan työelämässä.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajattelin, että onpas mielenkintoinen aihe, kerrankin pohditaan terapeutin komplekseja ja kokemuksia!
No ei vais, toki arvasin, että suomea ei taaskaan osata. Opetellanpas:
"Olisitko sinä terapeutin unelmapotilas komplekseineen ja kokemuksineen?" > kokemukset ja kompleksit ovat hänen, siis terapeutin.
"Olisitko sinä terapeutin unelmapotilas komplekseinesi ja kokemuksinesi?" > kokemukset ja komleksit ovat sinun.
Possessiivisuffiksi, nääs.
Unelma tai painajainen. On tunnelukkoja, vaikea fobia, ripaus epävakautta. Traumoja, ahdistusta ja masennusta, joista kaksi viimeksi mainittua on selittämättömiä. Ehkä tunnelukkoja ronkkimalla paljastuisi niidenkin syitä. Olisipa varaa mennä, menisin vaikka heti.