Kumpi ensin: OMA-AIKA vai PARISUHDEAIKA lapsiperheessä?

Tietysti oma aika ensin. Tervettä itsekyyttä.

Pystytkö perustelemaan mielipidettäsi jollain tavalla? Elätkö lapsiperhe arkea ja tämä malli on todettu toimivaksi teillä? Jääkö myös yhteistä aikaa puolison kanssa? Sopiiko järjestely molemmille osapuolille?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Tietysti oma aika ensin. Tervettä itsekyyttä.

Meillä tehdään perheenä niin paljon kivoja asioita, että sitä " omaa- aikaa" ihan käytännön syistä tarvii joskus. Esim. nyt liikunta ja sienestys ja vaikka auton korjaus tai polttopuut tai kaupassa käynti. Firman pikkujouluihinkaan ei olla viitsitty muksuja tai puolisoa viedä...;)

Enää ikinä ei kaksin päästä mihinkään kun ei kehtaa pyytää ketään hoitamaan. Mummut ja vaarit on sitä mieltä, että itsepä ollaan kakaramme tehty, että koittakaapa pärjätä.

Näin meillä.

Oma aika ensin ilman muuta. Ilman sitä ei arkea jaksa, työn, lasten, kodin, rempan, pakkojuoksun ohessa.   

Oma aika tietenkin. Akkujen lataaminen itsekseen on minulle yhtä tärkeää kuin lepo ja ravinto. Parisuhdeajasta ei ole mitään iloa, jos ei jaksa olla kenenkään seurassa.

Kiitos jo vastauksista, mutta toivoisin, että kertoisitte tosiaan, että onko molemmat osapuolet sitä mieltä, että elämään riittää perhearki ja oma-aika? Että yhteistä aikaa ei tarvita?

Ap

Riippuu päivästä. Kun on kotona lapsen kanssa, niin oma aika on tärkeää, pitää välillä saada olla yksin. Sosiaalinen kanssakäyminen väsyttää.

Välillä oma aika ja parisuhdeaika voi olla samassa. Riippuu, mitä tehdään. Puolisolle on meillä hankala välillä ymmärtää, että en jaksa huomioida koko ajan jonkun toisen ihmisen tunteita, vaan haluan tehdä itsekkäästi jotain vain oman mielihaluni mukaan.

Eli huomaan meillä ainakin eron, koska puoliso saa töissä olla välillä yksin.

Toisaalta, oikeanlainen parisuhdeaika toimii rentouttajana myös, jos molemmilla on samanlainen mielentila, tai jos toinen huomioi ilman, että tuntee tarvetta "vastapalvelukselle".

Vierailija kirjoitti:

Meillä tehdään perheenä niin paljon kivoja asioita, että sitä " omaa- aikaa" ihan käytännön syistä tarvii joskus. Esim. nyt liikunta ja sienestys ja vaikka auton korjaus tai polttopuut tai kaupassa käynti. Firman pikkujouluihinkaan ei olla viitsitty muksuja tai puolisoa viedä...;)

Enää ikinä ei kaksin päästä mihinkään kun ei kehtaa pyytää ketään hoitamaan. Mummut ja vaarit on sitä mieltä, että itsepä ollaan kakaramme tehty, että koittakaapa pärjätä.

Näin meillä.

No viimeisimpään kysymykseesi...

Tottakai olisi miehen kanssa kiva käydä syömässä tai vaikka kalassa tai saunassa, mutta ei se vaan ole mahdollista. Kumpikin kaipaa edes kerran vuodessa, mutta tyhjästä on paha nyhjäistä.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu päivästä. Kun on kotona lapsen kanssa, niin oma aika on tärkeää, pitää välillä saada olla yksin. Sosiaalinen kanssakäyminen väsyttää.

Välillä oma aika ja parisuhdeaika voi olla samassa. Riippuu, mitä tehdään. Puolisolle on meillä hankala välillä ymmärtää, että en jaksa huomioida koko ajan jonkun toisen ihmisen tunteita, vaan haluan tehdä itsekkäästi jotain vain oman mielihaluni mukaan.

Eli huomaan meillä ainakin eron, koska puoliso saa töissä olla välillä yksin.

Toisaalta, oikeanlainen parisuhdeaika toimii rentouttajana myös, jos molemmilla on samanlainen mielentila, tai jos toinen huomioi ilman, että tuntee tarvetta "vastapalvelukselle".

Jännää miten eri tavalla ihmiset voi asiat kokea!  Kun itse olin lasten kanssa kotona, mulle oli tosi tärkeää viettää aikaa nimenomaan puolison = aikuisen ihmisen kanssa  kun tämä tuli kotiin.

Oon nyt selkeästi vähemmistöä mutta musta parisuhdeaika on ihan valtavan tärkeää. Toki omaakin aikaa tarvii mutta ilman parisuhdeaikaa koen että parisuhde, semmoinen läheinen yhteys kärsii ihan liikaa. Vastaan siis että parisuhdeaika on tärkeämpää. Musta olisi kamalaa jos puoliso ei koskaan haluaisi olla mun kanssa kahdestaan vaan oma aika menisi aina kahdenkeskisen ajan ohi.

Me pystyttiin pikkulapsiaikana onneksi järjestämään aina pari kertaa vuodessa yhden yön "hotellilomia" kun mummo vahti lapsia yön yli. Ne oli tärkeitä hetkiä kun käytiin ihan kahdestaan ravintolassa syömässä, käveltiin käsi kädessä kaupungilla ilman että kukaan "roikkui lahkeessa" jne. Samoin tärkeitä olivat ja ovat arkipäiväiset pienet hetket sohvalla kahdestaan lasten nukahdettua. 

Kun äiti voi hyvin, voi koko perhe hyvin. Siksi oma aika!

Toisaalta en oikein ymmärrä termiä parisuhdeaika: sitähän on sen puolison kanssa kutakuinkin kaiken sen ajan, jota ei nuku tai ole töissä. Välillä paikalla on lapsia, välillä ei.

Tosi hyviä mielipiteitä!

Itse olen kotona ja tunnistan tuon tunteen, että aina ei enää illalla jaksa ihan jopa sitä, että joku tulee iholle. Siis tavallaan sitä omaa tilaa viedään koko ajan, että iho aivan kyllästyy liiaksi kosketuksista.

Mutta silti se yhteinen aika menisi itsellä oman ajan ohi. Koska aikuisen huomio ja ajatukset kiinnostaa päivän taaperoiden kanssa.

Ap

Niin ja tässä on sellanenkin ajatus taustalla, kun eräs lapseton tuttava pariskuntamme erosi hiljakkoin. Miehellä on aikaa vievä harrastus, jonka parista löysi uuden naisen. Pidin aina uhkana sitä, että heillä ei ollut yhteistä aikaa eikä harrastusta. Sitten tapahtui mitä tapahtui.

Ap

Vastaan, että oma aika, koska parisuhdeaikaa meillä on melkein päivittäin lasten mentyä nukkumaan. Lisäksi meillä on isovanhemmat tarjoamassa hoitoapuaan innokkaasti, jolloin tulee välillä hyödynnettyä "yhteistä"  omaa aikaa, esim. menemme yhdessä kuntosalille, mutta kumpikin keskittyy omaan treeniinsä, tai menemme kumpikin omien kavereidemme kanssa viettämään iltaa, tai minä käyn kampaajalla ja mies sillä aikaa käy keilaamassa, tms.

Tulee paha-olo kun viettää oma-aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos jo vastauksista, mutta toivoisin, että kertoisitte tosiaan, että onko molemmat osapuolet sitä mieltä, että elämään riittää perhearki ja oma-aika? Että yhteistä aikaa ei tarvita?

Ap

Nythän sinä muunnat kysymystä. Eihän siitä ollut kysymys, etteikö "yhteistä aikaa" tai "parisuhdeaikaa" tarvitsisi ikinä. Tosin tuokin pitäisi määritellä, mikä siihen lasketaan. Voihan esim. arki-illassa olla sitä vaikka yhteinen teekupillinen uutisten ohessa samalla kun jutellaan omista asioista.  Mutta jos ajatellaan että se on joku pariskunnan getaway-päivä kylpylässä tai minilomanen jossain, niin joku kerran vuodessa on ihan riittavästi.  Arjesta selviämiseen kiirevuosien aikana sen sijaan tarvitsee sitä oman pään nollausta, oli se sitten koiranpissityslenkki illalla, joku oma harrastus, hetki vessassa lukollisen oven takana naistenlehden ääressä tai jotain muuta.

Vierailija kirjoitti:

Niin ja tässä on sellanenkin ajatus taustalla, kun eräs lapseton tuttava pariskuntamme erosi hiljakkoin. Miehellä on aikaa vievä harrastus, jonka parista löysi uuden naisen. Pidin aina uhkana sitä, että heillä ei ollut yhteistä aikaa eikä harrastusta. Sitten tapahtui mitä tapahtui.

Ap

Omassa tuttavapiirissä tuo tuntuu olevan sääntö eikä poikkeus. Päätetään, että ei haluta lapsia. Molemmilla mukava työ, kivoja harrastuksia, ollaan onnellisia yhdessä, koska kumpikaan ei riipu toisessa. Sitten (yleensä mies) kohtaa naisen, joka tuntuu ihanan erilaiselta. Ja tämä nainen haluaa perheen. Niin mies jättää edellisen suhteen ja pariutuu, parisuhteen yhteinen aika on se harrastus, jos enää sekään lasten tultua.

Ei kyse ole yhteisestä ajasta tai harrastuksesta, kyse on muutoksesta.

Tässä tapauksessa kyse oli tahattomasta lapsettomuudesta eli varmaan saattoi käydä niin, että tuo asia jätti ikuisen syvän railon parin välille ja pikku hiljaa asiaa ruvettiin paikkailemaan, mutta molemmat omilla tahoillaan.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin ja tässä on sellanenkin ajatus taustalla, kun eräs lapseton tuttava pariskuntamme erosi hiljakkoin. Miehellä on aikaa vievä harrastus, jonka parista löysi uuden naisen. Pidin aina uhkana sitä, että heillä ei ollut yhteistä aikaa eikä harrastusta. Sitten tapahtui mitä tapahtui.

Ap

Omassa tuttavapiirissä tuo tuntuu olevan sääntö eikä poikkeus. Päätetään, että ei haluta lapsia. Molemmilla mukava työ, kivoja harrastuksia, ollaan onnellisia yhdessä, koska kumpikaan ei riipu toisessa. Sitten (yleensä mies) kohtaa naisen, joka tuntuu ihanan erilaiselta. Ja tämä nainen haluaa perheen. Niin mies jättää edellisen suhteen ja pariutuu, parisuhteen yhteinen aika on se harrastus, jos enää sekään lasten tultua.

Ei kyse ole yhteisestä ajasta tai harrastuksesta, kyse on muutoksesta.