**MAALISKUISET KE-TO**

Tällä kaverilla ei kuitenkaan tunnu olevan mikään kiire!

Minulla on ollut vain muutama satunnainen supistus, jos niitä nyt edes semmoisiksi voi sanoa... Lähinnä kuitenkin vaan sitä massun kovettumista.



Täällä ollaan siis edelleen!



Nonna 40+0

Hohhoijaa... ei siis ollut eilisestä saunasta apua. Tänään taas uusi yritys.

Hassua kun kaikki sukulaiset ja ystävät kyselee tilannetta ja aina mainihtee että ilmoita sitten :-) Ne taitaa olla huolissaan että sitä ollaan menossa niin sekaisin vauvasta että muu maailma unohtuu :-) Äitinikin on nyt kahtena peräkkäisenä päivänä käynyt kylässä, muka seurana kun mies on illat töissä. :-) Taitaa mummu olla nii täpinöissään, että jos vaikka jotain alkais tapahtua kun hän on paikalla... mä olen jo heittänyt kirveen kaivoon... vaik on mull silti tunne et ennen la:ta syntyy. Joka on siis ens lauantaina. Mieskin näki viimeyönä unen että tänään lähdetään synnyttään... alkaa nuo tunnit vaan käydä vähiin, että sellainen " enne" uni. Ja taustalla kuitenkin pieni haikeus että tää odotus loppuu ja kokeeko tätä koskaan enää uudelleen? Nyyh :' -( Kerrankin voi olla ylpeä kun joku tuijottaa masua! Ja kyllä tän turvotuksen ja lonkkakipujen yms, yms... kans ihan hyvin pystyy elämään. Silloin kun selkäkivut oli pahimmillaan (unta yössä alle ½tuntia) ni ajatukset oli hieman toisenlaiset.

Aika valitusta jokaisella odottajalla... onneksi meitä tsemppaa ja tasapainottaa nuo jo vauvansa saaneet.

Eli siis ei tässäkään nyt mitään viisasta tekstiä, mutta sainpahan oloani selviteltyä.



Paukku BIG-Mama rv.39+4

Vali, vali... Mitähän miulle seuraavaksi tulee. Nyt nimittäin reagoin siihen pahuksen antibioottikuuriin karmealla kutiavalla ihottumalla. Koko kroppa täynnä punaisia pisteitä. Onneksi " vaan" jalat ja kädet kutiaa, tulisin muuten varmaan hulluks.



Kaveri myllertää välillä tosi kipeästi, mutta mielestäni ei silti ole vielä supistellut. Lähinnä välillä vihlaisee, kun tökkii tuonne alas.



Huomenna olis avolla vapaapäivä koulusta, niin että ens yönä vois vallan mainiosti lähteä....



-jossara rv40+1-

Joka aamu sitä herää ja toivoo, että josko tänään...

No, pahimmassakin tapauksessa on kyse enää muutamasta viikosta!



Jossaralle terkkuja ja tsemppiä, saattaapi olla että laitoksella nähdään ;) Missäpäin Kotkaa muuten asustelet, jos saapi kysyä?



Onnittelut vielä kaikille uusille synnyttäneille!



Nonna 40+1

Flunssaa pukkaa sekä mulle että miehelle. Nyt alko pelottaan, kun muistan lukeneeni jostain, et mies ei pääse synnytykseen, jos se on kipeä?! Tietääkö kukaan, et jos on flunssa, niin pääseekö mukaan? Nyt alko oikeesti ahdistaan. Sille tulee tosi helposti vielä korkea kuume...

Osaako joku vastata? Oon imenyt siitä voiman, että se tulee mun mukaan, eikä suureks osaks oo siks jännittänyt. Pliis, vastatkaa joku!!!!



Maarge 40 +5

[color=blue]

Olishan se torstai ihan hyvä päivä synnyttää eikös juu??



Toissapäiväinen lupaava supistelushow on siis vain menneen talven lunta, sillä sen jälkeen on ollut vain kivutonta kovistelua ja niitä perhanan liitoskipuja, jotka on melkein pahempia kuin supistukset. Sohvallakin istuessa, pitää vähän ja väliä oikein jännittää lantionpohjalihakset, kun ei tiedä, että tuleeko pissi seuraavalla potku+liitoskipusetillä. Tosi napakoita on kyllä nuo kivut!!



Muuten ei olossa ihmeempiä...olen pari yötä nukkunutkin taas paremmin ja jotenkin on mieli aika levollinen. Mies odottaa jo ihan kärsimättömänä, eikä mun parane soittaa sille muissa asioissa, kun on ihan sydärin partaalla puhelimen soidessa, että joko nyt lähdetään....:)



ONNEA VIELÄ KERTAALLEEN UUSILLE NYYTTINSÄ NOUTANEILLE JA MEILLE " JÄMILLE" VAAN MALTTIA JA MIELENRAUHAA!! :)



Urkki 39+2

[color=crimson]Tämä torstai sopisi oikein hyvin synnytyspäiväksi, kuten mikä tahansa päivä tämän jälkeenkin! Mieluiten tällä tai ensi viikolla... Tänään olis pikkuveljen syntymäpäivä, niin olishan se hassua, jos sattus samalle päivälle synttärit.



Eilen oli tosiaan neuvolassa alapaine nousussa ja tänään mittasin kotimittarilla herättyäni ja oli korkeampi kuin ennen. Toivotaan, ettei kamalasti ala nousta ja olis merkki vaan lähenevästä synnytyksestä! Muutenpa ei mitään uutta, rauhallisesti kai pitäs sitten ottaa...



Alkaa porukka pienentyä, kun nyyttejä putkahtelee maailmaan. Hyvä niin, ehkäpä se omakin vuoro pian tulee :)



Toivotaan, että tänäänkin joku pääsee synnyttämään!

~cadavera&muru~ rv39+4

Sunnuntaina vielä kirjoittelin, ettei mikään tunnu missään, mutta myöhään illalla alkoi säännölliset supistukset ilman ennakkovaroituksia ja siitä kahden tunnin päästä oltiin jo synnärillä.



Poika syntyi maanataiaamuna 20.3. rv 41+0, painoa oli 3995g, pituus 54 cm ja pipo 38 cm. Aika äijä siis!



Kotiin päästiin eilen ja nyt totutellaan arkeen kahden pojan kanssa.



Laitan synnytyskertomuksen myöhemmin omaan pinoonsa. Onnittelut kaikille muillekin tällä välin vauvansa saaneille ja tsemppiä vielä odottaville!



AliisaS ja " Edvard"

Mukava kuulla, että tilanne voi oireettomastakin edetä noin nopeasti :) Sitä yritin just miehellekin sanoa, että eipä noista oireista kai suuntaan eikä toiseen voi mitään päätellä, kun se on ihan vakuuttunut, että ei tässä montaa päivää enää voi mennä, kun on muutaman kerran sattunut mahaa kokeilemaan supparin aikana ja todennut kuinka kova se on. Mutta täällä ei tosiaan mitään muutosta, liitoskivuista eilen totesin, että tuntuu siltä kuin olisi joutunut vähintäänkin joukkoraiskauksen kohteeksi - mies katteli vähän hitaasti mutta päätti sitten olla viisaasti hiljaa ;) Joo, kieltämättä ei ehkä mikään osuvin vertaus, mutta kuitenkin... Huomenna ois neuvola, kiinnostaisi tietää kohdunsuun tilanne, mutta en tiedä, katselevatko sitä ihan vaan mun mielenkiinnon takia. Meillä on tällä viikolla tullut muutama joko-puhelu, miehen isäkin soitti eilen mulle kun sillä oli ollut kuulemma vähän aikaa akku loppu kännykästä, niin piti varmistaa :) Vielä niitä kestää, mutta sitten jos vielä 41+ on vastassa, niin en tiedä jaksaako siinä vaiheessa kovin puhelimeen ilmoitella että ei vieläkään mitään. Nyt päivän pyykkien kimppuun, jaksuja mahojen ja nyyttien kanssa!!

-Aranja, 39+1-

Huomenta vaan täältäkin.

Taas hyvin nukuttu yö takana ja melkein harmittaa. Kyllä sitä illalla käy nukkumaan ja aina toivoo että josko yöllä rupeais jotain tapahtumaan. Mutta ei niin ei. Ainakaan vielä.



Eilen käytiin vielä helsingissä pyörähtämässä ihan hetken mielijohteesta. Tai no samalla haettiin äitini sieltä töistä. Ja tulihan sitä sit Itiksessä ja Ikeassakin käytyä samalla. Saatiin ikeasta vihdoin eteiseen hylly jota ollaan metsästetty viikolta 3 lähtien. Oli sairaalakassi ihan varmuuden vuoks paksissa jos olis vaikka lillukka päättäny syntyäkin hesassa. Mutta ei ollu siis Kotka-Hki-Kotka reissusta mitään hyötyä.



Tällä viikolla sais kyllä pikkuinen syntyä kun 9.4. on tiedossa ensimmäiset juhlta joissa pitäisi olla paikalla. On muuten tuo kaks viikkoa kotosalla- aika tiukalla. Ja kuitenkin Leivonmäelle saakka pitäisi jaksaa. Siellä pitäisi sitten ottaa kuva 5-sukupolvesta... vauva, minä, äitini, äidin äiti ja äidin äidin äiti. Ja samalla olis äidin tädin yllätyssynttärit kun ei muuten olis järjestäny mitään niin sitten meidän vauvan verukkeella järjestävät juhlta ja sitten juhlitaan äidin tätiä samalla.



On tässä ruvennut tekemään pullaa mieli kun muut on sitä mupeltaneet viimepäivinä. Jos vaikka tekis omenapiirakan pullataikinaan (niin saa hillot pois jääkaapista) ja sit lisäks vaikka korvapuusteja. Jep siinä on tälle päivälle suunnitelmia. Ja anoppipuolen auton vois siivota kun se on ollut meillä lainassa ja tänään pitäis palauttaa kun tulevat reissusta. Josko sitten vaikka niitä suppareita sais aikaiseksi.



No vaikenen taas tällä erää.. Jaksamista kaikille ja etenkin räjähtämispisteessä oleville mahoille... :)



Anskiksi ja " Lilli" 40+5

Mä oon yrittäny muistella ketä siel Porvoossa silloin ekana päivänä ruokailussa oli, mut en kuollaksenikaan saa päähäni. Mutta siellähän me ollaan oltu.



Varasin just ekan neuvola-ajan. Täti tulee ens viikon tiistaina kotiin käymään. Ihan kiva ettei tarvii heti lähteä kahden kanssa neuvolaan.



Vauva on kova syömään, eilen ei muuta tehnyt kun nukkui ja söi. Varmaan puolen tunnin välein oli rinnalla ja sitten taas nukkui. Illalla jaksoi hetken seurustella. Yökin meni mukavasti ja heräs vaan kolme kertaa, toissa yönä varmaan tunnin välein. Nyt kattelee tossa vieressä sitterissä ja suu käy siihen malliin et taas olis nälkä.



Nyt on vauva syötetty ja vaippa vaihdettu, tyytyväisenä nukkuu ja tuhisee taas. On se kyllä niin suloinen...



Taidanpa lähteä laittamaan itsellenikin aamupalaa ennen kun taas joku on nälkäinen! Onnea taas uusille vauvakkaille! Ja todella suuresti jaksuja ja voimia kaikille vielä jakutumattomille!



Kati ja tytöt 3v ja 4vrk

... tätäkö tämä nyt on sitten loppuun asti? Selkä on ihan jumissa, ja Toukka vaan jumppaa eikä yhtään tajua kuinka kipiää se tekee... Eikä supistuksen supistusta ole tullut. Tässä pitää nyt alkaa keksimään jotain tosi kivaa tekemistä ettei mene aivan kauheaksi kärvistelyksi. Huonoimmassa tapauksessa kun odotusta on vielä kolmisen viikkoa jäljellä...



MAARGE huolehti pääseekö isä mukaan synnytykseen flunssaisena. Meille sanottiin perhevalmennuksessa että niin pitkään kun mies vaan pysyy tolpillaan ja itse haluaa, hän pääsee mukaan. Kuulemma vauvan puolustuskyky on syntyessä melko korkealla ja tippuu vasta noin kuukauden iässä, että sikäli isän flunssasta ei pitäisi olla vaaraa. Mutta tietty jos isä on niin kipeä ettei jaksa sinua tsempata (tai on vaan kuumehuuruissaan tiellä), kannattaa varmaan miettiä onko hänestä sittenkään kaivattua apua... Olisi kyllä tosi kurjaa jos oma mies ei pääsisi synnytykseen mukaan - toivottavasti paranette molemmat pian!



Täällä vaan mammat jakaantuvat ja vauvoja syntyy kuin sieniä sateella! ONNEA tuhannesti kaikille vauvansa saaneille! On se sentään lohdullista huomata ettei kenenkään vauva ole syntymättä jäänyt... ;) Että kyllä se omakin vuoro vielä koittaa.



No niin, edessä tärkeä operaatio " kynsien lakkaus" . Varpaankynnet saa mies kyllä lakata kotiin tullessaan, siitä ei itse tule enää muuta kuin huitomista. Mutta lakata ne täytyy, sillä vauva-lehdessä kerrottiin eräänkin ranskattaren terävästä havainnosta: mitä vauva näkee ensimmäisenä maailmaan tullessaan? Äitinsä jalat tietty... Että mitähän mahtaisi Toukkakin miettiä jos mamman jalat ei oli huolella hoidettu... ;)



Suhni & Toukka (38+6)

Moi vähästä aikaa!



Täällä on ollut ihan sama juttu mielessä kuin Maargellakin: mies on ollut pikkukipeänä jo viime viikosta saakka ja on vähän pelottanut, että jos häntä ei sitten päästettäisikään mukaan. Mutta kysäisin tämän viikon neuvolassa ja ainakin siellä oltiin sitä mieltä, että ei isää ihan hevillä jätetä ulkopuolelle. Että kuulemma jos tolpillaan pysyy, niin eiköhän se mukaan pääse... Toivottavasti teillä Maarge on samoin! Tai vielä mieluummin niin, että pöpötaudit ymmärtävät väistyä. Itsellänikin on kyllä poskiontelot jotenkin ihan tukkoiset eikä tällä kertaa sarvikuonolla huuhtelukaan auttanut.



Oma napani ja nappulani ovat ennallaan. Olikohan Aranja, joka kirjoitti ettei oikein ota supistuksista selvää. No en minäkään. On vähän hölmö olo, kun kysellään että joko supistelee tai paljonko, enkä tiedä. Toki välillä tuntuu, että vatsa on pinkeänä, mutta mitään kipeää (paitsi sitä riivatun vihlontaa, onkohan lapsi saanut jostain käsiinsä Fiskarsin keittiösarjan tai jotain???) supistelua en ole edelleenkään huomannut.

Pari iltaa takaperin olin huomaavinani sellaista erilaista limaa -just, ihanaa, eritteiden tarkkailu nykyään arkiharrastuksena- vaan kun ei sitäkään sen koommin ole näkynyt, niin ei sitten.



Mies on nyt alkanut ajaa töihin jatkuvasti meidän autolla, käy tavallisesti vuoropäivin yhden tutun kanssa. Näin ainakin varmistaa sen, että pääsee lähtemään heti kun tarvis on, kun työpaikka on vähän pidemmän matkan päässä. Olen kyllä yrittänyt vakuuttaa, että tuskin tää ihan syöksymällä syntyy, mutta ilman muuta on hyvä tietää, että päästään sitten yhdessä sairaalaan kun lähtö tulee. Mutta milloinkahan se sitten tulee....?



Nyt tutkimaan synnytyskertomuksia sekä synnyttäneiden listaa - onnea vain viimeisen viikon aikana syntyneille vauveleille perheineen!



t. Potkis 39+2

...ja sitten lohisopalle ja puolukkakakulle, kun ei sitä pullaa ole :)

Heips..

Tänään oli taas neuvola,sf-mitta huitelee vaan omiaan eli oli 39cm vaikka pitäisi olla jo aikalailla lasku suunnassa :D Kaveri oli niin alhaalla että just ja just sai sormet pään alle..Mitäs vielä,virtsassa oli sokeria joten tänää pitää käydä vielä viemässä uus näyte,tosin saattaa johtua siitä että vetäsin karkkia napaan tossa aamulla vielä ennen neuvolaa :p

Ja paineet olivat nousseet,tiedä sitte johtuuko lähestyvästä synnytyksestä..joten ens ma on taas uus aika.

Tuntuu että maha repeää kohta kun kaveri vaan vetää itseään sikiö asentoon vaikka tilaa ei oikein olekkaan :)

Alavatsa ja muutenkin koko alapää on kipeenä koko ajan,särkee ja vihloo ja kaikkea mahdollista,jos vaikka kohta helpottaisi.

Onnittelut uusille nyyttien noutajille ja voimia muille odottajille.





Neiti1 rv 39+3

Johan helpotti! Se olis kyllä ihan äärettömän tärkeää, sekä miehelle että mulle, että mies pääsee synnytykseen. Mä kieltäydyn muuten synnyttämästä! ;)

Heräsin tänään kuudelta, kun mies lähti aamuspinnigiin ja töihin. Sitten ei enää uni tullutkaan. Tää päivä alkoi parilla leffalla ja aamusaunalla, ei hullumpaa! Viime yönä supisteli jonkin verran, yhden kerran hiukan kipeestikin. Harmi vaan, että ei jatkunu... Muutama pieni suppari on tullu tänäänkin, mutta that' s it. Vihlontaa on myös, kun vauva liikkuu. Ollaan molemmat henkisesti valmistuttu siihen, että käynnistykseen menee, eli ainakin reilu viikko vielä. Jos vaikka ehtis parantua siihen mennessä! :)



Eipä muuta tälle päivälle! Jaksuja kaikille! Maarge 40+5

Eilen illalla pitkästä aikaa taas suppareita (kivuttomia) ja jokseenkin säännöllisiä, että kyllä tässä synnytystä kohti ollaan menossa. Tänään kans puolilta päivin supisteli vähän voimakkaammin ja sanoinkin miehelle että näinköhän tänään tulee lähtö. Mutta sit lähdettiin ulos vähän käpötteleen ja sille tielle hävis supparitkin... voi hö... aattelin että ne olis äityneet ankaremmiksi. Joo, mut edistystä kuitenkin... en " keskellä päivää" ole saanut supistuksia, tai ainakaan nuin ns. tuntuvia.



Kaverikin kävi, mutta tosi lyhkäsellä visiitillä kun töihin menossa... voi hö siitäkin... olin tässä siinä uskossa että rupatellaan ilta. Nyt rupattelen täällä sit masuasukille :-)



Mitenkäs on te jo kokemusta omaavat. Miten sairaalassa saa yöt nukuttua? Meinaan jos on vauva siinä hoidossa ja huonekaverikin (tai useampi) ja hänellä myös vauva? Syötöt eriaikaan yms?



Mutta kyllä on upea päivä. Onnea uusille äideille :-) ja perheille! Ja jaksuja odottaville!



Paukku rv.39+5

Paukku-mama kyseli sairaalassa nukkumisesta. Mä nukuin 2 ekaa yötä todella huonosti, kun toinen vauva huusi välillä kuin hyeena. Äidillä ei riittänyt oma maito ja hoitajat sitten öisin toivat lisämaitoa. Ja naapuri oli myös kova kuorsaamaan:( Teki mieli heittää tyynyllä, kun ite valvoi ja muut nukkui!



Meillä oli tänään neuvola. Pikku-ukko 2vkoa ja paino nyt 3710g(3385g) ja pituus 50,5cm(49cm). Joten hyvin on herra kasvanut. Nyt heräilee lähes neljän tunnin päikkäreiltä. Itekkin nukuin 2h ja olo tosi pirteä.



Nyt täytyy mennä antamaan pikkuiselle ruokaa!



Sport75 ja pikku-ukko

Nyt kun meitä jakaantuneita alkaa olemaan jo PALJON niin aloitin meille pinon vauva-puolelle, joten olisi kiva jos siellä alettaisiin vaihtamaan kuulumisia.



Tsemppiä vielä kaikille masun kanssa kärvisteleville ja toivottavasti pian kuullaan teistäkin toisella puolella! =)



Tässä linkki vielä sinne:



http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm.asp?m=6785294&p=1&tmode=1&smode…

meille syntyi ihana mustatukkainen peikkopoika varhain laskettuna päivänä 19.3 klo 1.42. Kokoa pojalla oli 4065g ja 52 cm, pipo 37cm. Eilen kotiuduimme Tammisaaresta ja nyt totutellaan elämään kahden ihanan pojan kera :)



Tarkempi synnytyskertomus löytyy synnytys-puolelta maalismussukoiden synnytyskertomuspinosta, jos jotakuta sattuu kiinnostamaan.



Oikein paljon onnea kaikille pienokaisensa saaneille ja voimia viimeisiin päiviin vielä odottaville!



Lumienkeli ja poika 4 pvää

Paljon onnea kokoperheelle!



Paukku rv.39+5