Raastava Yksinäisyys..

Olen 20v nuori nainen ja olen kamalan yksinäinen :(

Mulla on yksi paras ystävä joka asuu 40km päässä, näemme n 2vk välein tai harvemmin. Hänellä on paljon töitä ja ystäviä ja uusi "säätö" eikä hänellä ole juurikaan aikaa minulle..

Minulla on myös yksi mies jonka kanssa on ollut jo pidemmän aikaa säätöä. Vietämme melko paljon aikaa yhdessä.. Mutta en koe olevani valmis suhteeseen mutta tykkään viettää aikaa hänen kanssaan.

Olen tällä hetkellä työtön mutta etsin koko ajan töitä.
Joka aamu kun mietin että mitähän tänään tekisin alan melkein itkeä kun tajuan ettei vaihtoehtoja juurikaan ole. Joko käyn vanhempieni luona kahvilla tai menen säätöni luo.. Joinain päivinä ainoa ihmiskontakti on se kun kaupan kassatäti tervehtii...

Olen yrittänyt keksiä miten tutustua uusin ihmisiin ja saada ystäviä mutta täällä pikkukylässä ei voi mitään harrastaakkaan niin en tiedä miten niitä kavereita saa..

Joka ilta itken miten yksinäinen olen.. Ahdistaa jo valmiiksi vappu, juhannus yms yms koska olen silloinkin yksin ja kateellisena katselen Facebookista kun ihmiset ovat juhlimassa kaveriporukalla ja minä olen yksin kotona..
En ole koskaan kertonut kenellekään tästä, en vain kehtaa.. Koen olevani huono ihminen ja seurani ei kelpaa kenellekään..

En tiedä miksi tänne kirjoitin, ehkä halusin vain purkaa näitä ajatuksia jonnekkin..