Minkä lemmikkieläimen pitoa et ymmärrä?

Käärmeiden, ne ovat matelijoita ja petoja jotka ovat vaarallisia ruokkijalleenkin.

Mulla oli teininä 40 cm mittainen monni 1200l akvaariossa, ja se työnsi aina jonkun tullessa altaan ääreen kuononsa pinnan päälle, koska tykkäsi kuonon rapsuttamisesta. Kaikki kalat ym eivät siis ole persoonattomia, mutta niitä pieniä parvikaloja jossain levääntyvässä ja muovikoristeilla täytetyssä purkissa en itsekään ymmärrä.

Useimmiten kummastelen lemmikkien pitotapaa, en lemmikkiä. Joku haiseva, siivoamaton ötökkäterraario yöpöydällä alkaa jo olla aika vastenmielinen, vaikka ötököissä lemmikkinä ei vikaa olisikaan. Ja onhan se aika vastuutonta ottaa juuri jotain ekologisesti kannattamattomia lemmikkejä kuten uhanalaisia lajeja.

Täällä on useampi vastannut miten ei ymmärrä terraario-tai akvaarioeläimiä lemmikkeinä. Onko käynyt mielessäkään että harvoille ne lemmikkejä ovatkaan. Ne ovat vastuulliselle ihmiselle harrastus, johon pistetään kiinni paljon rahaa, joka kompensoi suoraan eläimen hyvinvointiin. Matelijat ja kalat eivät ole samallalailla kiintymyssuhdetta muodostavia tai tiedostavia. Niille on tärkeintä vain se, että saavat tarvittavan ruuan, suojan ja lämmön.

Myönnän kyllä että itsellä omiin käärmeisiin ja liskoihini on alkanut muodostumaan vahva kiintymyssuhde vuosien varrella, koska tuppaavat olemaan hyvällä hoidolla hyvin pitkäikäisiä. Ja tarpeeksi pitkään kun näiden kanssa viettää aikaa, eläimet myös alkaa tottumaan omistajaansa ja omistaja alkaa tuntemaan eläimen tavat, jolloin yhteiselo on sopuisaa molempien kannalta.

On tietysti totta että moni ottaa matelijoita yms. vain pelkästään keulimisen ilosta. Itsellä ne taas ovat oman elämän ainoa ilo ja mielenkiinto. Itselläni introverttinä ihmisenä ei riittäisi mitenkään oma jaksaminen koiran tai kissan hoitamiseen. Matelijat sopii minunlaiselleni ihmiselle siis enemmän kuin hyvin. + Myös oma rakkaus/kiinnostus käärmeisiin ja liskoihin lapsesta saakka, saa minut pysymään herppeilyn parissa hautaan asti. :>

Veljelläni on akaattikotiloita ja minä en sitä ymmärrä lainkaan. En todellakaan ymmärrä, että mitä iloa hän niistä saa, kun ne vain ovat siellä terraariossaan, makaavat sen pohjalla tai riippuvat kiinni sen lasiseinillä. Veljeni on sanonut, että ne kotilot eivät oikein pidä siitä, että niitä ottaa käteen eli hän vain voi katsoa kuinka ne makaavat siellä terraariossaan ja sitten joutuu vaihtamaan niille ruokaa, poistamaan niiden kakkaa terraariosta, vaihtamaan sinne turvetta, sumuttamaan sitä vedellä ja muutenkin hoitamaan niitä eikä niistä sitten ole mitään vastaavaa iloa.

Ison koiran pitäminen jossain kerrostaloluukussa on sairasta. Ymmärrän, jos on aiemmin asunut isossa talossa ja jostain syystä pitää muuttaa. Mutta jos joku hankkii sen koiran alunperinkin johonkin kerrostalokaksioon, niin on se surullista,

Lihaa syövien lemmikkien. Etenkin suuriruokaisten. Etenkin useamman.

Joskus uutisoitiin "superekologisesti" elävästä naisesta, joka omisti lähes sata koiraa. Koirien ruokkimiseen tarvittiin lihaa neljällätuhannella eurolla kuukaudessa. Melkoinen hiilijalanjälki.

Syötä syömäkelpoista ruokaa tuotantoeläimelle ja syötä sitten tuotantoeläin lemmikkieläimelle. Melko röyhkeää toimintaa maailmassa, jossa ilmastonmuutos kiihtyy ja 852 miljoonaa ihmistä kärsii nälänhädästä.

Meillä on ollut hamsteri nyt muutaman kuukauden ja en todellakaan olisi voinut uskoa, että sellainen pieni kananmunan kokoinen lemmikki tuottaisi niin paljon iloa koko perheelle! Perheessämme on kolme 11-16 vuotiasta lasta ja me vanhemmat, ja olisin halunnut meille kissan, mutta kahden perheenjäsenen allergian takia ei voinut. Minulla on kyllä ollut ennen perhettä kissoja ja koiria.

Hamsterillemme hankimme reilun kokoisen kahdessa tasossa olevan terraarion, sinne kaikkea puuhattavaa, pesät, ruoat ja muut tarpeelliset ennen kuin haimme kääpiöhamsteripojan kotiin. Hamsteripoju tottui meihin hyvin nopeasti ja se tulee itse kädelle ja viihtyy siinä hyvän tovin silitettävänä. Jos tulen ensimmäisenä kotiin iltapäivällä, niin minun ei tarvitse kuin avata terraarion yläverkko, niin nenänpää alkaa jo näkymään pesästä ja hamsteri tulee moikkaamaan. Olemme laittaneet sille vaikka mitä kivaa erilaista tekemistä ja annamme sille hyvin monipuolista tuoreruokaa, esim. nyt sillä on lasten kasvattamaa ohraa.

Joka ikinen näkee, että tällä hamsterilla on hyvä elämä ja siitä huolehditaan todella hyvin, joten nyt ymmärrän tämänlaisten jyrsijöiden ystäviä hyvin. Tämä pieni kaveri ei varmaan jää ensimmäiseksi ja viimeiseksi pieneksi lemmikiksemme.