Olenko kamala ihminen kun inhoan kaikkia kissanristiäisiä?

Ja järjestättekö te muut innokkaasti noita juhlia? Suututteko, jos joku ei tule paikalle?

Mitään ei tarvitse tehdä pakosta! Ilmoitat olevasi estynyt tulemasta, syytä ei tarvi selitellä.

Ap täällä. Olisi kiva kuulla ajatteleeko kukaan samoin kuin minä. Ilmeisesti suurin osa tykkää noista juhlista, ei kai niitä muuten järjestettäisi.

Ajattelee. Keksi jotain tekosyitä miksi et pääse.

Ymmärrän aloittajaa niin hyvin. On kiva nähdä ystäviä ja perheenjäseniä kahden kesken tai pienellä joukolla, mutta sukulaisten, puolituttujen ja tuntemattomien ympäröimänä... hyi.

En jaksa small-talkia, se saa oloni epämukavaksi, koska ainakin oman suvun kekkereissä tuntuu etten voi olla rennosti oma itseni. Pönöttäminen ja muodollisuus ovat sukulaisteni kirous. Elämää voi elää vain yhdellä isovanhempien mieleisellä tavalla ja siitä poikkeaminen on kauhistus. Itse poikkean heidän muotistaan, mistä puolestaan johtuu epämukavuuteni sukutilaisuuksissa.

Olen myös siinä mielessä introvertti, että minulla on läheinen pieni ystäväpiiri ja suuret ihmisjoukot ja vieraammat ihmiset kuluttavat voimavarojani. Sosiaalisuuteni mittari kun tulee täyteen, menetän kiinnostukseni seurusteluun ja höpinöintiin. Silloin vain haluaa kotiin karkuun ihmisiltä.

N24

En tykkää, olen 24 ja tekisin mitä vaan ettei tarvitsisi mennä. Olen aina onnellinen jos kipeä tällaisten aikaan, saa jäädä hyvällä omatunnolla pois.

Riippuu toki ihmisistä, kaikista rasittavinta on jos ei ole mitään yhteistä ja kaikki on niin teennäistä..

Tuskin olet ainoa laatuasi. En minäkään käy siskoni lasten syntymäpäivillä. Mikään pakko ei ole ja ihmettelijöille voi vain sanoa, että ei pidä väenpaljoudesta tai jotain muuta vastaavaa.

Et ole yksin. Meillä oli isän hautajaiset kesällä ja että se oli raskasta, kun siinä kaiken hässäkän keskellä vielä kaikki vanhat tutut olisivat halunneet jutella mun kanssa. Olin ihan poikki sen jälkeen. Isä olisi halunnut pienet, mutta veli kutsui kaikki isän vanhat tutut. Tai sitten juhlissa ei ehdi kuitenkaan jutella sen kanssa, jota olisi kiva nähdä ja tunne ehkä molemminpuolinen, mutta joku viisi vuotta sitten nähty täti varaa minut ja kymmenen vuotta sitten nähty isotäti sen toisen. 

Viiskymppiset, rippijuhlat ja lasten synttäripäivät ei mielestäni ole kissanristiäisiä. Tottakai ne meillä järjestetään ja osallistutaan jos kutsu käy. Joskus lähteminen tuntuu raskaalta, mutta lopulta juhlien loputtua toteaa että oli mukavaa. Se on vaan tätä suomalaista jännittämistä ja jäyhyyttä luulen ettei aina huvittaisi mennä. 

Kannattaa myös ajatella siltä kantilta, että miltä susta tuntuisi, jos kaikki teidän tutut pitäisi sun lapsen syntymäpäiviä typerinä kissanristiäisinä? 

Vierailija kirjoitti:

En tykkää, olen 24 ja tekisin mitä vaan ettei tarvitsisi mennä. Olen aina onnellinen jos kipeä tällaisten aikaan, saa jäädä hyvällä omatunnolla pois.

Riippuu toki ihmisistä, kaikista rasittavinta on jos ei ole mitään yhteistä ja kaikki on niin teennäistä..

Minäkin inhoan, ja kerran olinkin kipeä, joten en päässyt kaverin lapsen synttärijuhliin. Kaveri kuitenkin loukkaantui pahasti etten päässyt. Luuli kai että valehtelin olevani kipeä tms, vaikkakin en kylläkään valehdellut vaan olin oikeasti kipeä (en muutenkaan valehtele, mutta kai minusta oli aistittavissa että en kilju riemusta kun juhlia on).

Hyvä, jos tunnistat itsestäsi, että nuo tilanteet ovat sinulle vaikeita. On ok jäädä niistä pois, mutta ehkä kannattaa ainakin lähimmille kertoa, ettei se siitä johdu, että väheksyisit heidän juhlansa aihetta.

Mutta ei sen takia, että asia on sinulle vaikea, tarvitse halveksua muiden halua juhlia.

Nuorempana uli ravattua kekkerit kiinnosti tai ei.

Nykyisin en todellakaan osallistu mihinkään, mihin en halua.

Syntymäpäivät, häät ja hautajaiset eivät ole kissanristiäisiä. Niitä ovat (nimensä mukaisesti) juhlat missä eläin nimetään, naamiaiset, halloweenit tai muut höpsöt juhlat.

Itse tykkään kyllä kissanristiäisistäkin. Mulla on kaveri, joka on tosi taitava keksimään kaikenlaisia mukavia juhlia kaveripiirille.

Vierailija kirjoitti:

Viiskymppiset, rippijuhlat ja lasten synttäripäivät ei mielestäni ole kissanristiäisiä. Tottakai ne meillä järjestetään ja osallistutaan jos kutsu käy. Joskus lähteminen tuntuu raskaalta, mutta lopulta juhlien loputtua toteaa että oli mukavaa. Se on vaan tätä suomalaista jännittämistä ja jäyhyyttä luulen ettei aina huvittaisi mennä. 

Kannattaa myös ajatella siltä kantilta, että miltä susta tuntuisi, jos kaikki teidän tutut pitäisi sun lapsen syntymäpäiviä typerinä kissanristiäisinä? 

En tarkoittanut loukata ketään kutsumalla juhlia kissanristiäisiksi, vaikka kylläkin mielestäni se on vähän kissanristiäismäistä, että 8-vuotiaan lapsen synttäreille kutsutaan äidin kaikki ystävät, myös kaikki äidin lapsettomat ystävät (lasten kaverisynttärit ei ole kissanristiäisiä todellakaan, ne on lapselle tosi tärkeä juttu). Minusta vaan ei tunnu koskaan mukavalta että menin, vaan tosi uupuneelta ja jopa ärsyyntyneeltä. Vaikka tosiaan pienessä porukassa tapaan näitä ihmisiä todella mielelläni. Minä en myöskään jännitä sosiaalisia tilanteita tai esillä olemista ja osaan smalltalkin taidon, olen vain lopen uupunut sellaiseen väkinäisyyteen ja teennäisyyteen joina nuo juhlat koen. Voi olla, että joidenkin muiden suku on sitten ihan erilainen ja kivempi kuin minun. Mutta siis, en järjestä itsekään omia synttäreitäni ja lapseni saa kaverisynttärit kyllä, mutta ei mitään sukusynttäreitä. Sukulaiset saa tulla onnittelukahville jos haluavat koska vain. Rippijuhlia lapselleni ei luultavasti tule, koska olemme ateistikoti, ellei hän nyt niitä ehdottomasti itse halua.

Juhlat ja kissanristiäiset on mulle kauhun paikka. Hirveän väsyttäviä tapahtumia, en jaksa edes tuttujen kanssa seurustella, saati puolituttujen tai vieraitten kanssa. Sherlockia lainaten "vastustan uusia ihmisiä".

Vierailija kirjoitti:

Hyvä, jos tunnistat itsestäsi, että nuo tilanteet ovat sinulle vaikeita. On ok jäädä niistä pois, mutta ehkä kannattaa ainakin lähimmille kertoa, ettei se siitä johdu, että väheksyisit heidän juhlansa aihetta.

Mutta ei sen takia, että asia on sinulle vaikea, tarvitse halveksua muiden halua juhlia.

En minä livenä mitään halveksu, vaan olen kohtelias. En koskaan ole sanonut etten haluaisi tulla tai ihmetellyt ääneen miksi joku järjestää juhlia. Avauduin nyt vain tänne palstalle, koska sen voi tehdä anonyymisti. Tarkoitus ei ole halveksua täälläkään muiden juhlia silti.

Ei me olla lasten synttäreille kutsuttu koskaan kuin kummit ja isovanhemmat. Kutsuuko joku muita sukulaisia? Lahjojen toivossa kai? Poika ei halunnut edes yo-juhliinsa niitä sukulaisia, jotka eivät ole vuosiin pitäneet mitään yhteyttä, hän teki päätöksen itse. 

Mä inhoon kanssa juhlia. Jos vaan mahdollista jätän menemättä.

Mieheni kanssa olemme käyneet muutamiakin riitoja siitä, että en halua lähteä hänen kanssaan hänen sisarustensa lasten synttäreille. En halua lähteä, koska ne ovat minusta meluisia ja ahdistavia tilaisuuksia: paljon väkeä (mieheni suku on hyvin osallistuvaa, missä on yksi, siellä on kaikki) ja kaikki puhuvat yhteen ääneen ja huutelevat toisilleen huoneen poikki. Ja siihen päälle sitten vielä lasten melu. Oman sukuni seurustelukulttuuri on hyvin erilainen, paljon rauhallisempi ja hillitympi, samassa tilassa olevat ihmiset puhuvat samasta aiheesta ja yksi kerrallaan. Sellaiseen tottuneena kaikenlainen "synttärisirkus" on minulle sitäkin vaikeampaa.

Mun siskolla on kolme lasta ja kaikkien synttärit ja nimpparit juhlitaan kakkukahvien kera, myös hänen omansa ja miehensä. Eli jo siinä on 10 kakkukahvit vuodessa. Kaikkiin kutsutaan koko suku+kavereita, en muista koska olisi nimipäiväjuhlia ollut jossa ei vieraslistalla olisi ollut 30 nimeä. Tähän päälle muutamat tupperware/nosh/me&i/mary kay kutsut niin saisihan siellä olla alvariinsa ravaamassa. Ilmeisesti suurimpana motiivina noille on lahjojen/rahan kerjääminen sukulaisilta,kun nimipäivälahjatkin ovat tasoa "jotain uudesta minirodinin mallistosta leikki-ikäiselle pojalle", joku kerta kuulin että tuparilshjarahaa oli tullut 700€, eikä kyseessä ollut mikään ensiasunto...

Itse ahdistun juhlista ja väenpaljoudesta, enkä siksi noissa kekkereissä käy. Mielestäni on myös naurettavaa juhlia aikuisten ihmisten nimipäiviä kuin kyseessä olisi jokin suurikin juhla, saatikka sillä verukkeella kerjätä rahaa. Se on vain yksinkertaisesti mautonta. Boikotoin myös 4v lapselle lahjaksi merkkivaatteiden ostamista, sillä tuon ikäiset todennäköisesti itse toivoisivat ennemmin leluja tai pelejä. Äidit voivat itse kustantaa överikalliit vaatteet lapsille, mikäli heidän kulissinsa ei edullisempia kestä.