Lue keskustelun säännöt.
Olen täysin syrjäytynyt
25.03.2017 |
Minulla ei ole ollut kavereita seitsemään vuoteen. Tuntuu siltä, että en merkitse kenellekään mitään ja minulla ei ole paikkaa tässä maailmassa.
Kommentit (33)
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä, tosin minulla ei ole ollut kavereita 15 vuoteen. Olen vähän päälle 30. En edes koe että olen ihminen enää.
Mikset mene parvekkeellesi huutamaan kovaan ääneen hau-hau?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla ollut kavereita viimeksi v.2008 ja olen 29v.. Mies ja lapsi on mutta ei ketään muuta :'( amiksen jälkeen kaikki ns."kaverit" muuttivat pitkin poikin suomea opiskeluiden ja töiden perässä, siihen se yhteydenpito pikkuhiljaa päättyi.Minun on tosi vaikea tutustua ylipäätänsä kehenkään, peruskoulussa kiusattiin vuosia ja hoettiin miten huono ja paska ihminen olen, eli itseluottamus on aivan nollissa. Huoh. Joo tiedän, onhan mulla se mies ja lapsi kuitenkin eli turha valittaa.
Vierailija kirjoitti:
Mulla ollut kavereita viimeksi v.2008 ja olen 29v.. Mies ja lapsi on mutta ei ketään muuta :'( amiksen jälkeen kaikki ns."kaverit" muuttivat pitkin poikin suomea opiskeluiden ja töiden perässä, siihen se yhteydenpito pikkuhiljaa päättyi.Minun on tosi vaikea tutustua ylipäätänsä kehenkään, peruskoulussa kiusattiin vuosia ja hoettiin miten huono ja paska ihminen olen, eli itseluottamus on aivan nollissa. Huoh. Joo tiedän, onhan mulla se mies ja lapsi kuitenkin eli turha valittaa.
Mistäs se ukkosi sinut kaivoi?
Tunge homeinen leipä rintasi läpi jotta se koskisi sydäntäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ryhtykääpä kaikki jotka olette syrjäytyneitä lukemaan Suurta Kirjaa oikein ajatuksen kanssa, vaikkapa vain yksi sivu päivässä. Tulee auttamaan oloanne ja elämäänne aivan varmasti. Ja menettää ei voi mitään.
Niin koraanista löytyy aina vastaus
Suuria Kirjoja on olemassa vain yksi, Raamattu.
THE BIG BOOK
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa vaan yrittää lähteä mukavuusalueeltaan pois. Mennä johonkin koulutukseen, harrastukseen, vapaaehtoistoimintaan tai vastaavaan mukaan. Sellaiseen, joka itse kiinnostaa aidosti, sitten onkin edes jotain juteltavaa kun tapaa samasta asiasta kiinnostuneita.
Jos on rahaa voi matkustaa ulkomaillekin. Monissa maissa ihmiset ovat ystävällisempiä ja sosiaalisempia. Vaikkei saisi sydänystäviä, niin ainakin voi viettää viikon paikassa, jossa sinua tervehditään, kysytään mistä tulet yms.
Vierailija kirjoitti:
Ryhtykääpä kaikki jotka olette syrjäytyneitä lukemaan Suurta Kirjaa oikein ajatuksen kanssa, vaikkapa vain yksi sivu päivässä. Tulee auttamaan oloanne ja elämäänne aivan varmasti. Ja menettää ei voi mitään.
Haaskalintu haistaa haavoittuneen eläimen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulle ei ole soitettu 18 vuoteen, ei ole ovikellokaan kilahtanut.
M58
Eikö sinulla ole ketään sukulaistakaan?
Vierailija kirjoitti:
Mulle ei ole soitettu 18 vuoteen, ei ole ovikellokaan kilahtanut.
M58
OK, kerro osoitteesi niin mä ehkä tulen rinkuttamaan ovikelloasi. ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kolmiosta tulee se Illuminati silmä "kyl mä vähän kattelin et..." Yksin on just rattoisaa, se vaan et mitä me ollaan?
No, tahdotko olla, siis syrjäytynyt? Jos et, kuten luulisin, teet tietysti asialle jotain. Hakeudut vaikka puheilmaisun kurssille, jos olet ujo ja haluat oppia lisää ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta. Menet harrastuksiin, jotka itseäsi oikeasti kiinnostavat. Ota selvää, missä niitä järjestetään, nyt heti. Pyydä jotain tuttua, naapuria tms., jonka kanssa arvelisit tulevasi toimeen pidemmän päälle, lenkille kanssasi. Harrasta urheilua ja mene porukkaan tai ainakin katsomoon. Käy vaikka yhdellä kahvikupillisella kahvilassa, vaihtelua sekin on. Mene opintoryhmään. Ja ennen kaikkea, älä pidä itseäsi syrjäytyneenä tai kummajaisena vaan elämänsä muuttajana ja aktiivisena toimijana. Liikkeelle, juuri tänään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisiko sinusta vaikka SPR:n ystävätoimintaan, sinähän tiedät mitä ystävättömyys on. Olisiko sinusta luotettavaksi kaveriksi toiselle, joka tarvitsee ystävää ja kuulijaa? Oletko luotettava ja ymmärrät, ettei tällainen ystävä ole terapeutti eikä tuleva parisuhdekumppaani. Ehdottomasti on käytävä sitä varten järjestetty kurssi ja täytettävä edellytykset ja ehdot.
On erinomaista, että tunnustaa yksinäisyytensä, mikä tietysti on eri asia, kuin yksin oleminen tai yksin asuminen. Silloin on mahdollista joko itse tai toisten kanssa tehdä jotain asian eteen. Vaikka perustaa Yksinäiset ry. tai kerho tai opintopiiri aiheeseen liittyen ja juuri näiden yksinäisten ehdoilla. Ei siis näitä supersosiaalisia touhottajia pilaamaan kaiken ja varsinkin ilmapiirin. Ja jaostoja voisi tietysti olla erilaisia, esimerkiksi Ujot Yksinäiset, Seuralliset Yksinäiset, Oppivat Yksinäiset, Urheilijayksinäiset, Matkustavat Yksinäiset jne.
Terveiset ketjussa avautuneille yksinäisille. Ainakin me palstalaiset olemme ajatelleet teitä tänään kun luimme viestinne. Toivon että saatte voimia lähteä ulos ihmisten pariin kaikesta huolimatta ja että joskus löytyy kavereita muuallakin kuin netissä.