yli 35-vuotiaat VELAt! Millainen elämä teillä on?
En pidä lapsista mutta pelottaa että sitten kun olen "vanhempi" (ei siihen ole enää kauaa aikaa) harmittaa koska olen jäänyt jostain paitsi ja arki tuntuu tyhjältä ja tylsältä ilman lapsia. Haluaisinkin siis kuulla millaista teidän yli 35-vuotiaiden lapsettomien arki on? Onko se yksinäistä?
Kommentit (44)
Vierailija kirjoitti:
Mä sain lapset 20- ja 23-vuotiaana,nyt olen kahden pian kotoa muuttavan lapsen äiti. Omaa aikaa on ollut jo useiden vuosien ajan,joskin se pikkulapsiaika oli rankkaa -ja ihanaa- mutta se on lyhyt aika
Jos en olisi sitä kokenut,olisin kyllä eri ihminen. Täytyy sanoa että sanonta että lapset kasvattavat vanhempiaan on täyttä totta. Joten jos en olisi tätä käynyt läpi,en pystyisi tällä päällä myöskään näkemään niitä hyviä/huonoja puolia vanhemmiudessa/lapsettomuudessakaan.
Ei se pikkulapsiaika edes ole rankinta mielestäni, enemmänkin se on se huoli ja pelko,jos lapsella ei kaikki mene toivotusti,mikä taas puolestaan on näin,koska se rakkaus toiseen on niin täydellistä ja pyyteetöntä,mikä puolestaan on sen vanhemmuuden paras puoli. Nämä ovat vain valintoja.
Miksi sä tulet tähän ketjuun kirjoittamaan? Ei tunnu mammat tajuavan mitä se vela tarkoittaa :/
En ymmärrä miten tähän kiireiseen ja elämäntäyteiseen elämään saisi lapsia ja lasten hoitoa mitenkän mahtumaan. Melkein kaikesta mukavasta joutuisi luopumaan, jotta lapsille jäisi aikaa.
Vela 40v.
Olen 37 ja ollut vähän aikaa sinkku. Aika tavallista elämäni varmaan on: töitä, harrastuksia, ystäviä, koira, matkustelua jne. Välillä kaipaan parisuhdetta ja tunnen siinä mielessä yksinäisyyttä. Lapsia en edelleenkään kaipaa arkeeni, vaikka niistä kovasti pidänkin. Olen ollut lähes koko aikuisikäni parisuhteessa, jossa toinenkaan osapuoli ei ole halunnut lapsia. Olen kokenut niin paljon juttuja, että en olisi joskus nuorena osannut edes haaveilla, kuinka hyvää ja onnellista elämä voi ollakaan. Tämän takia en osaa miettiä katuvani sitä, ettei lapsia silloin tehty. Nyt alkaa olemaan viimeiset hetket edes yrittää, ja oikeastaan on vain vahvistunut, etten lapsia halua. Nuorempana olin avoin sille, ettö ajatukset saattavat hyvinkin muuttua - näköjään ei muuttuneet.
Seurustelin miehen kanssa, jolla oli lapsia. Suhde toimi ihan hyvin siltä osin. Jos tapaisin miehen, jolla on lapsia, niin kaiken muun toimiessa, olisin valmis kyllä panostamaan myös heihin ja elämään rinnalla lapsiperhearkea. Kunhan saisin riittävästi myös omaa tilaa.
Olen 50-vuotias vela. Elän avioliitossa mieheni kanssa. Elämä on mukavaa, olen onnellinen.
Jos et ole varma "veluudestasi" niin älä ainakaan epävarmuuden ja pelon takia tee lasta.