Elämäni nyt

Lähde uuteenkaupunkiin mersuja rakentaan.

Ja sori nyt, varmaan kuulostan ärsyttävältä ihmiseltä. Yleensä pidänkin nämä mölyt mahassani mutta pään sisällä mietin paljon.

ap

Joku palstapsykologi paikalla? Keittiöpsykologikin kävisi.

ap

Ketään? :(

Olipa sekava teksti. Esimerkiksi kuka on "hän"?

Olet siis saanut paljon etkä ole antanut mitään. Vanhempasi panostivat sinuun, mutta sinä käytit alun elämääsi pitääksesi hauskaa.

Nyt olisi aika maksaa velkaa. Olisi kohtuullista, että vanhempasi voisivat kertoa esim. sukulaisille, että meidän Piia-Pauliina valmistuu kohta ja käy töissä. Ihan missä vaan töissä. Toki teet asiat itsellesi, mutta ei näytä nappaavan.

Älä vatkaa noin typerästi. Tällaisissa tapauksissa on tapana sanoa: grow up!

Se, että selität itsellesi pyrkiväsi olemaan hyvä, on vaan tekosyy sille, että olet laiska ja saamaton. Voit viettää seuraavat 20 v. funtsimalla liikaa. Tai sitten vaan ottamalla ohjat omasta elämästäsi. Sinä sen päätät.

M40

Kirjoituksesta tulee mieleen tuttavani tytär. Sillä on elämässään kaikki päällisin puolin hyvin, mutta on kauhea teiniangsti. Ja vika on tietysti aina muissa eikä itsessä.

Minusta sinä olet koko elämäsi miettinyt liikaa ja tehnyt asioiden eteen liian vähän. Ei asiat analysoimalla ole tähänkään saakka näköjään kuntoon tulleet. Lopeta siis turha murehtiminen ja mene elämässäsi rohkeasti eteen päin. Vaikka välillä tulisi epäonnisutumisia, elämä kuitenkin kantaa.

Kiitos kiitos vastauksista! Tää on hyvä kun usein noita asioita ei kehdata sanoa päin naamaa.

ap

Vierailija kirjoitti:

Olipa sekava teksti. Esimerkiksi kuka on "hän"?

Olet siis saanut paljon etkä ole antanut mitään. Vanhempasi panostivat sinuun, mutta sinä käytit alun elämääsi pitääksesi hauskaa.

Nyt olisi aika maksaa velkaa. Olisi kohtuullista, että vanhempasi voisivat kertoa esim. sukulaisille, että meidän Piia-Pauliina valmistuu kohta ja käy töissä. Ihan missä vaan töissä. Toki teet asiat itsellesi, mutta ei näytä nappaavan.

Älä vatkaa noin typerästi. Tällaisissa tapauksissa on tapana sanoa: grow up!

Se, että selität itsellesi pyrkiväsi olemaan hyvä, on vaan tekosyy sille, että olet laiska ja saamaton. Voit viettää seuraavat 20 v. funtsimalla liikaa. Tai sitten vaan ottamalla ohjat omasta elämästäsi. Sinä sen päätät.

M40

Vanhempaani/vanhempiani tarkoitan. Ja on varmaakin totta, että olen laiska. Kaiken lisäksi minun ei koulun eteen tarvinnut tehdä paljoakaan, aina vaan kehuttiin että olen ahkera kun saan hyviä numeroita.

ap

Kyökkipsykologi kirjoitti:

Kirjoituksesta tulee mieleen tuttavani tytär. Sillä on elämässään kaikki päällisin puolin hyvin, mutta on kauhea teiniangsti. Ja vika on tietysti aina muissa eikä itsessä.

Minusta sinä olet koko elämäsi miettinyt liikaa ja tehnyt asioiden eteen liian vähän. Ei asiat analysoimalla ole tähänkään saakka näköjään kuntoon tulleet. Lopeta siis turha murehtiminen ja mene elämässäsi rohkeasti eteen päin. Vaikka välillä tulisi epäonnisutumisia, elämä kuitenkin kantaa.

Joo, olen kyllä saanut pään aika pyörälle ja ajatukset sekaisin tällä pohdinnalla.

ap

Taidan olla kuin tuhlaajapoika.

ap

up

Vierailija kirjoitti:

Tulen hyväosaisesta perheestä, jossa mulla oli kotona välillä hankalaa. Aineellisesti ja kulttuurisesti kaikki oli todella turvattua ja vapaata, ja sillä osoitettiin myös välittämistä. Harrastuksia ja mahdollisuuksia muun muassa opiskeluun oli paljon. Vanhempani puurtamisella ja pitkillä päivillä nuo oli hankittu.

Kotona hän saattoi kuitenkin olla stressantunut ja väsynytkin.

Teini-iässä mulla oli todella vaikeaa, koin että tunnetasolla en tule kuulluksi. Perustin elämäni lähinnä siihen, että löydän ihmiä jotka ovat kanssani "samalla aaltopituudella" ja joiden kanssa on hauskaa. En tehnyt töitä koulun eteen kuten olisin voinut, etsin vain kavereita ja myöhemmin jotain tarkoitusta. Vietin lisäksi aikaa yliopistossa pohtien elämääni ja sitä mikä on sen tarkoitus. Luultavasti masennuin, en saanut mitään aikaiseksi.

Olen sopinut vanhempieni kanssa. Tällä hetkellä heillä on kummallakin vähän rahaa, ja minulla ei vieläkään ole sitä tutkintoa.

Yritän kai olla jotenkin "hyvä ihminen". Se vaikeuttaa elämää tosi paljon kun mietin joka asiasta onko tämä moraalisesti oikein. Oikeasti en edes ole mitenkään erityisen hyvä, mutta ahdistaa kun yritän olla. Esimerkiksi nyt kun täytyy hakea jotain työtä, menisin paljon mieluummin vaatekauppaan kuin esimerkiksi henkilökohtaiseksi avustajaksi. Mutta silti jokin syyttävä ääni päässä sanoo että on enemmän oikein mennä avustajaksi vaikka en oikeasti edes tykkäisi niin paljon koko työstä kuin siitä vaateliiketyöstä.

Auttakaa joku.

Huoh yks elää lähes täydellistä elämää ja silti valittaa. First world problems

Ensiksi elämän perusteet kunyoon. Valmistu ja hanki työpaikka. Ei kannata olettaa että voit itse valita täysin millaisen työn saat: ilman työkokemusta ja tutkintoa työllistyminen on hankalaa. Otat sen minkä saat ja alat ehkä myöhemmin etsiä parempaa. Jo vaatekauppoihin on aikamoiset hakijamäärät, kun myyjiä haetaan. Suurimmalla osalla on kokemusta alasta.

Saan saman kuvan kun aiemmat kommentoijat; selittelet ja surkuttelet itsräsi sen sijan että tarttuisit toimeen. Ylianalysointi ei ole hyve vaan pahe.

up

up vielä

Eikö kaikki saamasi vastaukset ole aika samansunntaisia? Oletko itse erimieltä ongelmiesi perimmäisestä syystä ja ratkaisukeinoista?

Utelias Ulla kirjoitti:

Eikö kaikki saamasi vastaukset ole aika samansunntaisia? Oletko itse erimieltä ongelmiesi perimmäisestä syystä ja ratkaisukeinoista?

Ovat kyllä ja en ole eri mieltä

ap