Tunnetteko vuosikymmeniä naimisissa olleita onnellisia pareja?
Kommentit (17)
Tunnen kyllä. Pitkän kiitos salaisuus on kunnioitus ja molempien terve persoonallisuus (tänään mtv uutisissa)
Tunnen. Oma avioliittoni on kestänyt 25 vuotta. Vanhempieni avioliitto kesti 40 vuotta ja olisi jatkunut yhtä onneellisenä, mutta päättyi isäni kuolemaan. Appivanhempieni liitto on kestänyt 50 vuotta. Kaikki olemme onnellisia. Siitä huolimatta, että välillä tehdään omiakin juttuja.
Omat vanhempani 51 vuotta naimisissa ja onnellisia.
Tunnen. Onnellisuuden salaisuus on ehkä se, että pyrkivät tekemään aina pikkuisen enemmän sen toisen puolesta.
No lähes koko mun ystäväpiiri. Jokainen pariskunta on ollu naimisissa yli 20 vuotta ja onnellisia ja rakastuneita ovat. Itse olen ollut naimisissa vasta 10 vuotta mut hemmetin rakastunut mieheeni.
Onnen salaisuus piilee omassa mielessä. Ei odota toiselta ihmeitä. Ei juokse huuman perässä, sietää arkea ja kestää olla oman itsensä kanssa
Tunnen useitakin. Itse asiassa kun nyt mietin, niin omassa ja mieheni suvussa ei ole ollut yhtäkään avioeroa. Kaikki liitot ovat päättyneet kuolemaan vuosikymmenten jälkeen. Nyt joku tietenkin väittää, että olivat onnettomia mutta ei.
Vierailija kirjoitti:
No lähes koko mun ystäväpiiri. Jokainen pariskunta on ollu naimisissa yli 20 vuotta ja onnellisia ja rakastuneita ovat. Itse olen ollut naimisissa vasta 10 vuotta mut hemmetin rakastunut mieheeni.
Olet naiivi.
Olen itse ollut naimisissa 27 vuotta, ja olen onnellinen. Myös mieheni vaikuttaa siltä.
Appivanhempani olivat naimisissa yli 60 vuotta, kunnes toinen heistä kuoli. Ainakin ulkopuolisin silmin avioliitto vaikutti onnelliselta.
Vierailija kirjoitti:
Tunnen useitakin. Itse asiassa kun nyt mietin, niin omassa ja mieheni suvussa ei ole ollut yhtäkään avioeroa. Kaikki liitot ovat päättyneet kuolemaan vuosikymmenten jälkeen. Nyt joku tietenkin väittää, että olivat onnettomia mutta ei.
Mikä heidän onnen salaisuus on?
tunnen itseni sekä koko tuttavapiirini, olemme kaikki edelleen onnellisesti naimisissa ja olemme menneet naimisiin vuosina 70-75. Varmaan ainakin 20 pariskuntaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen useitakin. Itse asiassa kun nyt mietin, niin omassa ja mieheni suvussa ei ole ollut yhtäkään avioeroa. Kaikki liitot ovat päättyneet kuolemaan vuosikymmenten jälkeen. Nyt joku tietenkin väittää, että olivat onnettomia mutta ei.
Mikä heidän onnen salaisuus on?
http://m.mtv.fi/lifestyle/tunteet/artikkeli/jokaista-toimivaa-parisuhde…
Omat vanhemmat ovat olleet naimisissa noin 40 vuotta ja onnellisia ovat edelleen. Myös muutaman kaverin vanhempien kohdalla sama juttu.
Tätä ei varmaan voi laskea mukaan mutta oman mieheni kanssa olen ollut yhdessä 15 vuotta (josta toisin vain 4 naimisissa). Vaikka en olekaan ollut koko tällä ajanjaksolla koko ajan onnellinen, ei se ole johtunut parisuhteesta vaan ihan muista asioista. Mutta jos suljetaan pois nämä ulkoiset ikävät tekijät, itse suhde on ollut koko ajan onnellinen ja auttanut niiden vaikeiden aikojen yli.
Omat vanhemmat ehtivät olemaan onnellisesti yhdessä 47v, itse olen ollut 21v nykyisessä liitossa.
Kaveripareja jotka on olleet yhdessä lukiolaisesta lähtien (nyt +/- 50v) on lähipiirissä kymmenkunta. Eli vuosia tulee siis n 33! Ja yhä selkeästi rakastuneita toisiinsa
Vierailija kirjoitti:
Onnen salaisuus piilee omassa mielessä. Ei odota toiselta ihmeitä. Ei juokse huuman perässä, sietää arkea ja kestää olla oman itsensä kanssa
Lisäisin tähän sen että elämää helpottaa kovasti kun on naimisissa parhaan ystävänsä kanssa. Silloin ei suhteessa ole turhaa kilpailua eikä jatkuvaa laskemista siitä mitä minä olen tehnyt mutta sinä et. Ystävien on helpompi haluta toisilleen hyvää kun raastavan intohimoisten rakastavaisten (ei silti tarkoita etteikö meillä olisi intohimoa mutta se on vain yksi osa suhdetta). Ainakin omassa suhteessa ajattelemme asioita toisen kautta - mikä tekee toisen iloiseksi ja onnelliseksi heijastuu myös itseen
Omat isovanhemmat olleet naimisissa 63v ja edelleen onnellisesti yhdessä.
Tunnen kyllä vuosikymmeniä naimisissa olevia, mutta onnellisia tuskin ovat. Appivanhemmat elävät kumpikin omia elämiä, toinen reissaa ja toinen on yksin kotona suurimman osan vuodesta. Tuskin kovin onnellista kun eivät edes näe.