Mistä kavereita aikuisena?

Onko tää kaikille muille ihan itsestäänselvää? :)

Kaikenlaiset liikuntaharrastukset ja vesiurheilu joissa ohmiset ryhmäytyvät myös aikuisiällä.

Homma toimii vastavuoroisuuperiaatteella. Pidä meteliä itsestäsi jos toivot muiden tekevän samoin.

No ei ole! Haluaisin myös ystäviä, mutta en tiedä mistä niitä löytää. Jos joskus tapaa vaikka jonkun mukavan äiti ihmisen ja jopa sovitaan että käydään joskus yhdellä, niin se on jäänyt tasan siihen yhteen kertaan.

Kun taas kuuntelen yhden lapsuuden ystäväni juttuja, hän löytää jatkuvasti ystäviä lasten harrastusporukoista, miehen kavereiden puolusoista, töistä jne... ja nämä uudet kaverit todella jäävät hänen elämäänsä, toisin kuin mun yhden kerran kahvilla-tuttavuudet. En tiedä mitä teen väärin😔

Kun saa lapsia, niiden kautta tutustuu helposti puistoissa ja kerhoissa ihmisiin, jotka on samassa elämäntilanteessa. Sitä ennen etsisin jonkun harrastuksen, joka itseä kiinnostaa, mielellään joku yhdistys, esim. partio, poliittinen liike, meripelastus, Martat, käsillä tekijät, kaupunginosa yhdistys, ... hakeudu hallitukseen ja ole aktiivinen kaikessa, niin siellä on samanhenkistä porukkaa ja yleensä touhua ja tapahtumaa riittää.

Vierailija kirjoitti:

Kun saa lapsia, niiden kautta tutustuu helposti puistoissa ja kerhoissa ihmisiin, jotka on samassa elämäntilanteessa. Sitä ennen etsisin jonkun harrastuksen, joka itseä kiinnostaa, mielellään joku yhdistys, esim. partio, poliittinen liike, meripelastus, Martat, käsillä tekijät, kaupunginosa yhdistys, ... hakeudu hallitukseen ja ole aktiivinen kaikessa, niin siellä on samanhenkistä porukkaa ja yleensä touhua ja tapahtumaa riittää.

Uusi harrastus vois olla jees. Harrastan nyt esittäviä taiteita ja oon erään harrastajayhdistyksen hallituksessa, mutta vaikka sielläkin on kivaa, on hankala siirtää siellä tulleita tuttavuuksia muuhun yhteyteen. Siis että kiinnostava ihminen sieltä ei olis vaan harrastuskaveri, vaan muutenkin kaveri. Ehkä uusi harrastus vaikka kansalaisopistossa voisi toimia...

Jälkikasvuakin on, mutta hiekkalaatikoilla ja kaverisynttäreillä puhutaan yleensä säästä tai jostain lasten merkkihaalareista tms, mikä ei ole minulle luonteva puheenaihe tai kiinnostuksen kohde. Monesti olen ujo aloittamaan keskusteluja, ja usein jos yritän, toinen ei oikein lähde jutteluun mukaan.

Tästä saattais saada kuvan, että höpisen outoja tai oon epämuodostunu tai jotain, mutta mielestäni oon ihan normaali, peruskiva, asiakaspalvelutyössä oleva ihminen.

Niin edellinen oli siis ap :)

Ihan ensimmäisenä, vaihda asenteesi itsestäsi! Sanoit että olet taipuvainen ajattelemaan, että kukaan ei viihdy seurassasi. Uskon että se näkyy ulospäin. Kasvata vähän itsetuntoasi esim opettelemalla jotain ihan uutta; vaikka ruuanlaittoa, hattujen tekoa tai viulun soittoa! Se tuo sulle lisää itsevarmuutta, (mikä aina viehättää muita ihmisiä) + saat uuden puheenaiheen repertuaariisi ja ehkäpä myös kokonaan uuden harrastuksen minkä parista niitä uusia ihmisiä voi löytyä.

Toinen asia; jo olemassa olevat kaverit! Kun seuraavan kerran kutsut kavereita illanviettoon, varmista tilanne että " he eivät voi perua tai olla vastaamatta". Eli kutsu tarpeeksi ajoissa, esim facessa missä kutsu ei pääse hukkumaan, muistuta ihmisiä, panosta juhliin ja pidä huoli että kaikilla on hauskaa. Näin parannat omaa asemaasi kaveriporukassa, eikä sinua unohda jatkossa niin vain. Tosiasia myös on, että täytyy itse olla aktiivinen. Tulevan viikonlopun meiningeistä pitää ruveta sopimaan jo hyvissä ajoin viikolla (jos siis esim biettävistä sinkuista on kyse), ja pitämään itsestään selvänä että myös sinä olet osallistumassa. Yleensä porukassa on yksi tai kaksi jotka määrittelevät muita enemmän mitä tapahtuu, eli kannattaa varmaan tiivistää yhteydenpitoa sinne suuntaan itsevarmalla otteella.

Ettei homma jäisi vaan viikonloppubiletykseen, suosittelisin viikolla ihan reippaasti lähtemään esim lenkille ja laittamaan viestiä olemassa olevalle kaverille että "menen lenkille siellä suunnalla, tule mukaan". Jos vastaus on et "en jaksa" tms, vastaa että "ok, tuun poikkeen kahville kun tuun siitä ohi". Pitää selvästi tuoda ilmi että on kiinnostunut toisen seurasta, ja että on valmis tekeen toisen edestä jotain (esim. suunnitteleen yhteistä elokuvailtaa / mennä itse laiskan kaverin luo) Jos nää kaverit kokee em. esim tuppautumiseks tai kiusalliseks, ei ne ole oikeita ystäviä, ja kannattaakin jättää ne taakseen.

Paras neuvo kuitenkin kokonaisen kaveriporukan luomiseen tulee tässä: Tutustu ihmisiin (sitkeästi) yksi kerrallaan. Yhteen tutustuu töissä, toiseen jumpassa, kolmas uudelleen tutustuttu lapsuuden kaveri, neljäs vaikka oma serkku, kaverin kaverit, koiran myötä uusia ihmisiä alkoi itsellä tuppaamaan ovista ja ikkunoista! :D Kun pikkuhiljaa tutustut yksittäisiin ihmisiin eri yhteyksistä, on sulla kohta tilanne, missä kutsut illanviettoon porukallisen ihmisiä, jotka eivät (vielä) tunne muita kuin sinut kyseisestä porukasta. He tulevat paikalle siis sinun takiasi, eivät jätä sua ulkopuolelle, ja tutustuvat samalla toisiinsa. Menee kuitenkin pitkään että sinä olet ns. yhdyshenkilö näiden muiden välillä, mikä vahvistaa omaa asemaasi porukassa. Kun ystävyydet syvenee, myös nämä uudet ihmiset kutsuvat sinua omiin juhliinsa etc, jolloin pääset taas tutustumaan uusiin ihmisiin, ja mahdollisesti pääset laajentamaan itse keräämääsi kaveriporukkaa entisestään.

Tiivistettynä pari asiaa; itsevarmuus, sitkeys, terve uteliaisuus ja kiinnostus muita kohtaan, viitseliäisyys ja kärsivällisyys!

Onnea matkaan :)

7: noin ihannetilanteessa. Täällä toinen ystävätön, nyt 37v nainen. Olen tehnyt viimeiset 15 vuotta noita ehdottamiasi asioita, mutta kun ne kaverit vaan ei jää / kaveruus ei muodostu molemminpuoliseksi. Niitä illanviettoja saa ehdotella ikuisuuden, mutta itse en saa koskaan kutsua. Sama  yhteydenpidossa - jos jään odottamaan toisen yhteydenottoa, se kaveruus oli sitten siinä. Ja kun näin tapahtuu vuosi toisensa jälkeen, kymmeniä kertoja, niin ei sitä vaan enää jaksa yrittää. Sellaisesta yksipuolisesta kaveruudesta, jossa minä olen aina se ehdottelija ja yhteydenottaja, en saa itse mitään muuta kuin pahan mielen. Koska silloinhan tietää, ettei ole itse sille toiselle ns. "oikea kaveri", vaan sellainen tyyppi jonka ehdotuksiin suostutaan jos ei muutakaan keksitä. Mutta jolla ei ole niin paljoa arvoa, että tulisi itse mieleen ehdottaa jotain. 

Kaverit saadaan kuten sanoit samassa elämäntilanteessa olevista. Kun rakennatte vierekkäisiä taloja, olette samaan aikaan raskaana ja muuta sellaista, niin ne on hyviä tilaisuuksia saada kavereita aikuisena. ;)

Vierailija kirjoitti:

7: noin ihannetilanteessa. Täällä toinen ystävätön, nyt 37v nainen. Olen tehnyt viimeiset 15 vuotta noita ehdottamiasi asioita, mutta kun ne kaverit vaan ei jää / kaveruus ei muodostu molemminpuoliseksi. Niitä illanviettoja saa ehdotella ikuisuuden, mutta itse en saa koskaan kutsua. Sama  yhteydenpidossa - jos jään odottamaan toisen yhteydenottoa, se kaveruus oli sitten siinä. Ja kun näin tapahtuu vuosi toisensa jälkeen, kymmeniä kertoja, niin ei sitä vaan enää jaksa yrittää. Sellaisesta yksipuolisesta kaveruudesta, jossa minä olen aina se ehdottelija ja yhteydenottaja, en saa itse mitään muuta kuin pahan mielen. Koska silloinhan tietää, ettei ole itse sille toiselle ns. "oikea kaveri", vaan sellainen tyyppi jonka ehdotuksiin suostutaan jos ei muutakaan keksitä. Mutta jolla ei ole niin paljoa arvoa, että tulisi itse mieleen ehdottaa jotain. 

Ikävä kuulla :( Itselläni on kyllä toiminut, mutta toki matkan varrella eteen on tullut useampia pettymyksiäkin näiden väliinpitämättömien ihmisten toimesta.. valitettavasti ihmisten itsekkyys ja väliinpitämättömyys on kyllä kovaa vauhtia yleistymässä. :( Oletko koskaan analysoinut niitä ihmistyyppejä mitkä ovat toimineet noin ikävästi? Mitä yhdistäviä tekijöitä heiltä löytyy? Mitä ei löydy? Olet ehkä huomaamattasi yrittänyt ystävystyä oman persoonasi kannalta vääränlaisten ihmisten kanssa.. Huomasin itseni kohdalla parikymppisenä, että koitin kaveerata sellaisten ihmisten kanssa jotka ajattelin väärin perustein itseni kaltaiseksi.. Meissä olikin paljon samoja asioita, mutta lopulta ei mitään samoja juuri pitkän ja merkityksellisen ystävyyden kannalta.. Teeppä huviksesi listaus näistä epäonnistuneista kaveruuksista, henkilöiden ominaisuuksista, taustoista ja luonteenpirteistä, ja vertaa sitten omiin vastaaviin! :)

Itse olen myös huonolla itsetunnolla varustettu, mutta hämmästyksekseni muutamasta entisestä työkaverista on jäänyt / tullut hyviä ystäviä. Koen jotenkin, että aloite ystävyyteen on tullut täysin heiltä. Osaan siis ylläpitää ystävyyttä, mutta en tehdä aloitteita, koska koen olevani jotenkin outo. Nämä hyväksyvät outouteni. Ihania ihmisiä. :)

Helsingissä et vittu mistään! Itekkin haluaisin kans samanikäistä ja sukupuolivaapaata seuraa, mutta eipähän löydy. Jotkut ehdottelee jotain vaapaehtoistyötä, niin jos etsin samanlaista porukkaa, niin tuo ei kyllä lähtökohtaisesti ole edes mistä olisin itse kiinnostunut.

Ulos liikkumaan kirjoitti:

Kaikenlaiset liikuntaharrastukset ja vesiurheilu joissa ohmiset ryhmäytyvät myös aikuisiällä.

Homma toimii vastavuoroisuuperiaatteella. Pidä meteliä itsestäsi jos toivot muiden tekevän samoin.

Hoikkana miehenä ei ole mikään niin nöyryyttävää kun laittaa speedot jalkaan ja mennä uimahalliin/yleiselle rannalle.