Lue keskustelun säännöt.
En jaksa enää työttömyyttä
24.03.2017 |
Olen ollut työttömänä hyvän tovin vaikka olen yrittänyt kaikkeni. Olen käynyt serkun kaimat läpi, hakenut avoimia paikkoja, yrittänyt avoimella hakemuksella, soitellut ympäri Suomea saadakseni edes jotain. Olen hakenut töitä näistä ns. paskaduuneista alkaen. Ei mitään, en ole edes päässyt yhteenkään haastatteluun. On tullut yritettyä myös tehdä juttuja freelancerina, mutta sekään ei ole tuonut kuin välillä jotain roposia. Matalasti koulutettu olen kylläkin, koska ei ole edes kouluun päässyt.
Haaveilen omasta yrityksestä, mutta se on tällä nimenomaisella hetkellä mahdotonta. Tarvitsisin ajokortin, auton ja vähän omaa rahaa alkuun, koska lainaa en saa (olen jo tämän selvittänyt). Tämä yritysidea ei siis liity friikkuna tekemiini juttuihin. Olen täydessä umpikujassa kun haluaisin ryhtyä yrittäjäksi (sitähän kovasti te-toimistosta tuputetaan), mutta kun en saa edes ensimmäisiä palasia tähän palapeliin.
En tiedä enää mitä tehdä, koko ilo elämään on tuntunut häipyneen. Ainoa miksi enää edes jaksan hengittää, on haave omasta yrityksestä oli se sitten loppupeleissä kannattava bisnes tai ei. Itse uskon siihen ja se kai yrittäjyydessä on tärkeintä. Ehkä olen vain tuomittu olemaan luuseri. Eikä minua lohduta yhtään "kyllä vielä joku päivä töitä löytyy", se vain pahentaa oloani. Olen myös alkanut eristäytymään työssäkäyvistä tuttavistani tietoisesti, he kertovat kuinka rankkaa töissä on vaikka minä kyllä heidän työnsä tekisin vaikka puolella palkalla.
Kiitos ja anteeksi avautumisestani.
Kommentit (27)
Minkä alan freelancerinä olet tehnyt töitä? Oletko ottanut yhteyttä Uusyrityskeskukseen? Missä asut? Voitko tehdä töitä etänä? Onko sinulla omia sivuja? Miten sosiaalisen median kanavasi voivat? Voin auttaa. Olin kolme vuotta sitten samassa tilanteessa. Keksin loistavan strategian ja nyt teen kahta työtä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hae muihin kaupunkeihin, maisemanvaihdos voisi auttaa? Turun seudulla on paljon töitä tarjolla.
Vierailija kirjoitti:
No katso miten jaksat sitten kun olet vuosikymmeniä työttöminä. Sellaisiakin ihmisiä on ja hekin jaksavat elää. Ei se helppoa ole mutta elettävä vaan on.
Minä en ajatellut ainakaan olla vuosikymmeniä työttömänä. Pää ei vain kestä olen jo nyt aivan romahtamispisteessä. Jos olen tyhjänpanttina vuodenkin, niin olen varmasti valkotakkisten hellässä hoivassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No katso miten jaksat sitten kun olet vuosikymmeniä työttöminä. Sellaisiakin ihmisiä on ja hekin jaksavat elää. Ei se helppoa ole mutta elettävä vaan on.
Minä en ajatellut ainakaan olla vuosikymmeniä työttömänä. Pää ei vain kestä olen jo nyt aivan romahtamispisteessä. Jos olen tyhjänpanttina vuodenkin, niin olen varmasti valkotakkisten hellässä hoivassa.
No entäpä jos et vaan työllisty vaikka mitä yrität? meinaatko sitten tappaa itsesi?
Jos et itse saa lainaa, myy muille ideasi! Joukkorahoituksen avulla on aloitettu paljon yrityksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työttömänä on aikaa harrastaa, kuntoilla ym. Voithan myös opiskella esim.avoimessa yliopistossa. Turha siellä himassa on vaan maata ja odottaa että jotain tapahtuu.
Pidä haaveistasi kiinni, ne muuttuvat myös tavoitteiksi. Käy paikkakuntasi ilmaiset yrittäjäkurssit, ne muutaman tunninkin, jos vain niitä on. Osallistu vaikka kirjaston erilaisiin tapahtumiin. Saan uusia virikkeitä ja uutta ajkateltavaa, ehkä uusi verkostoja ja kuulet muidenkin kokemuksistasi. Älä haudo asioita vain omassa päässäsi. Kun tapaat muita ja kuulet uusa asioita, aivoissani tapahtuu vipinää. Sitä pitää vaalia. Ole rohkea, kirjoita joka aamu tavoitteet paperille, vaikka että nyt menen sinne ja sinne ilmaistilaisuuteen. Haasta vaikka kunnallisvaaliehdokkaat. Tee kysymyksiä heille asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tule kukaan kotoa hakemaan, menet ajamaan kortin, varmaan pystyy osissa maksamaan, tai opiskelemaan. Niin ne muutkin joutuu tekemään.
Olen ollut työttömänä jo 10 vuotta. Yhtäkkiä vaan päättivät neljänkympin jälkeen, että olen liian vanha ja huono työtekijäksi. Tässä sitä nyt sitten kitkutellaan. Ei voi mitään. Kaikki ei saa töitä, elämä pitää järjestää muuten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hankalaa tuo on. kotona olo pikkuhiljaa masentaa ja kohta ei oikein viitsi nousta edes sängystä. Ennen niin rakas alkoholin nauttimisharrastukseni ei sekään enää tuota iloa, vaan masentaa entistä enemmän.
Tällaisessa tapauksessa kannnattaa ehdottomasti hankkiutua työvoimapoliittiseen koulutukseen, joko järjestettyyn tai omaehtoiseen. Elämään tulee rytmiä ja tarkoitusta. Samalla saa uusia hienoja kavereita (muistan vieläkin sen potukan, joka meillä oli 80-luvulla). Koulutusessa on parasta, että siihen liittyvässä harjoittelussa saa kenkää johonkin sopivaan yritykseen, Tosin tässä kannattaa varoa sellaisia yrityksiä, joiden toimintaperiaatteena on käyttää hyväksi ilmaista työvoimaa.
Toisaalta onhan työhakemisessa myös ilonsa. Vähän niin kuin Lottoaisi joka viikko ja haaveilisi sitten hyvästä työpaikasta.
Koska kuitenkin tulet perustemaan yrityksen jossain vaiheessa käytä aika hyväksesi. Käy kursseilla ja tee piilosuunnittelua tulevaa yritystäsi ajatellen.
Täällä toinen. Minäkin olen herännyt tämän vuoden joka ikinen aamu itkemään. Suremaan työttömyyttä. Lasten lähdettyä kouluun istun aamutakkisillani ja itken. Joskus lähes vollotan. Miksi minulle kävi näin? Miksi en saa työtä? Mitään työtä? Olen työhaluinen, -kykyinen - eikä pitkäaikaistyöttömyys ole vienyt työhalujani tai reippauttani TOISIN kuin väitetään.
Liekö sitten auringolla, d-vitamiinilla, e epa-tuotteella tai millä vaikutusta, mutta tänään erittäin pitkästä aikaa huomasin miettiväni, että mikä oikeasti olisi pahinta elämässäni? Oikeasti hirveintä? Karenssi, vähäistenkin rahojen loppuminen? Ehei.
No tietenkin se, jos lapsille tapahtuisi jotain ikävää. Tarkoitan tällä, että vaikka työttömyys on todella paska juttu, niin .... olemassa vieläkin raskaampia asioita elämässä. En tarkoita, että tämän hetkinen mieletila muuttuisi paremmaksi sillä "että huonomminkin voisi mennä". Mutta silti: en ole tiettävästi kuollut, korkeintaan henkisesti tiukoilla juuri nyt.
Kärsivällisyyttä tämä kaikki mittaa. Tai jotain. Yritän ajatella, että PYSY TYYNENÄ JA JATKA ELÄMÄÄ.
Juuri nyt yritän mielessäni saada selvyyttä, että mitä muuta voisin tehdä - en työllisty omalle alalleni tässä kaupungissa. Uskon, että työ tekijäänsä neuvoo. Kuten tähänkin saakka. Uskon, että asiat joskus selviävät, järjestyvät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä toinen. Minäkin olen herännyt tämän vuoden joka ikinen aamu itkemään. Suremaan työttömyyttä. Lasten lähdettyä kouluun istun aamutakkisillani ja itken. Joskus lähes vollotan. Miksi minulle kävi näin? Miksi en saa työtä? Mitään työtä? Olen työhaluinen, -kykyinen - eikä pitkäaikaistyöttömyys ole vienyt työhalujani tai reippauttani TOISIN kuin väitetään.
Liekö sitten auringolla, d-vitamiinilla, e epa-tuotteella tai millä vaikutusta, mutta tänään erittäin pitkästä aikaa huomasin miettiväni, että mikä oikeasti olisi pahinta elämässäni? Oikeasti hirveintä? Karenssi, vähäistenkin rahojen loppuminen? Ehei.
No tietenkin se, jos lapsille tapahtuisi jotain ikävää. Tarkoitan tällä, että vaikka työttömyys on todella paska juttu, niin .... olemassa vieläkin raskaampia asioita elämässä. En tarkoita, että tämän hetkinen mieletila muuttuisi paremmaksi sillä "että huonomminkin voisi mennä". Mutta silti: en ole tiettävästi kuollut, korkeintaan henkisesti tiukoilla juuri nyt.
Kärsivällisyyttä tämä kaikki mittaa. Tai jotain. Yritän ajatella, että PYSY TYYNENÄ JA JATKA ELÄMÄÄ.
Juuri nyt yritän mielessäni saada selvyyttä, että mitä muuta voisin tehdä - en työllisty omalle alalleni tässä kaupungissa. Uskon, että työ tekijäänsä neuvoo. Kuten tähänkin saakka. Uskon, että asiat joskus selviävät, järjestyvät.
Niin olen itkenyt ja raivonnut minäkin yksikseni kun lapset ovat olleet koulussa. Mutta ei auta itku markkinoilla, ei sillä työpaikkaa saa. Pitää vaan sopeutua siihen osaan minkä sai ja tehdä siitä työttömyydestään mahdollisimman hyvä elämä. Kova läksy mutta ei mulla muutakaan neuvoa tähän ole.
Jos alottaisin täysin tyhjästä, tarvitsemani rahamäärä yrityksen perustamiseksi olisi aivan järjetön (no okei, ainakin omalla mittapuullani, olen juuri valmistunut, joten opintotuella tuli opittua kauhistelemaan moisia summia). Olin kuitenkin alkanut miettimään yrityksen perustamista jo jonkin aikaa sitten, joten haalin pikkuhiljaa kaikkea tarviketta sen mukaan, mihin milloinkin oli varaa. Osa on käytettyä, osa uutta ja hyvin tarkkaan hintavertailtua. Tosin tämä oli myös muutaman vuoden harrastus, joten peruslaitteisto on ostettu pitkän kituuttamiskauden jälkeen hammasta purren. Eli ajan kanssa ja loppujen lopuksi, perustaessa yritystä minulla on oikeastaan kaikki ihan pakollinen kasassa ja pystyn aloittamaan ilman lainaa. Jos tiedät mikä on tavoitteesi, ala työskennellä sen eteen, laita sivuun kaikki ylimääräinen mitä voi, itse myin kaiken ylimääräisen kotoa pois ja säästin, tein kaikkea pikkuhommaa kenelle pystyin, siivosin tutuilla, korjasin, ompelin ymsyms. Kaikki siksi, että saisin ostettua jotain, mitä tarvitsen sitten kun aloitan työt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä oon joensuun alueella ettiny töitä jo 5 vuotta.. Ketään ei kiinnosta ahkera vastuullinen työntekiä. Jokaisesta työtehtävästä olen suoriutunut kunniallisesti läpi ja on entiset työnantajat kehuneet. Mutta kun muutin joensuuhun niin täällä ei sitten ole töitä tarjolla.
Jokaikiseen mollin työpaikka hakuun olen lähettänyt sähköpostia ja tehnyt työhakemuksia mutta kukaan ei ota töihin. Ei etes haastatteluun. Yksi työpaikka on ollu avoinna ja sit uusiutunu kun ei ole löytynyt työntekijää. Miksi ihmeessä ette minua sitten ottanu kun kerran ei ollu vaatimuksena muuta kun työturvallisuuskortti. Mitä vittua?
Hirmu paljon tätä pärstäkerroin pelleilyä tää työnhaku. Ei ole työkokemuksella mitään väliä, ainoastaan vaan koulupapereilla ja pärställä. Mitä isommat tissit = sitä paremmin pääsee töihin. Jos olet mies niin voi voi.
Vierailija kirjoitti:
Työttömänä on aikaa harrastaa, kuntoilla ym. Voithan myös opiskella esim.avoimessa yliopistossa. Turha siellä himassa on vaan maata ja odottaa että jotain tapahtuu.
Täällä toinen työtön, ja voin kertoa, että ei minua ainakaan ilahduta se että on aikaa tehdä mitä vain milloin vain. Minä haluan tehdä töitä. Tietenkin työt vituttavat myös, mutta minun elämäntapaani ei sovi tyhjän panttina maleksiminen. Eli vaikka työnteko vituttaa, haluan silti tehdä työtä, koska niin kuuluu elää. Se on minun ajattelutapani. En nytkään lorvi päivästä toiseen, vaan suoritan etälukio-opintoja ja haen töitä aktiivisesti. Herään usein aamuyöllä tai aikaisin aamulla. Tänään heräsin 7 aikaan ilman kelloa. Siivoan paljon, tänään oli vuorossa keittiö heti aamusta. Kotini onkin oikein mallikkaassa kunnossa suurimman osan ajasta. Silti HALUAN töihin. Ja kouluun. Mihinkään ei ikinä pääse. Yrittäjyyttä olen itsekin miettinyt, ja jatkan asiaan perehtymistä lähitulevaisuudessa.
Uusavuttomuus, tuo aikamme vitsaus.
1. Jos teet freelancer-duunia, mikset laskuta Ukko.fi -palvelun kautta?
2. Soita 50 yritykseen, jotka voisivat tarvita palvelujasi - tee duunit ja laskuta Ukko.fin kautta.
Yrittäjyys ei ole pääomasta kiinni. Minäkin olen kevytyrittäjä.
https://www.ukko.fi/
Se 2, joka ahdistui aikansa ja pääsi kuin pääsikin takaisin hevosen selkään.
Vierailija kirjoitti:
Hankalaa tuo on. kotona olo pikkuhiljaa masentaa ja kohta ei oikein viitsi nousta edes sängystä. Ennen niin rakas alkoholin nauttimisharrastukseni ei sekään enää tuota iloa, vaan masentaa entistä enemmän.
Tällaisessa tapauksessa kannnattaa ehdottomasti hankkiutua työvoimapoliittiseen koulutukseen, joko järjestettyyn tai omaehtoiseen. Elämään tulee rytmiä ja tarkoitusta. Samalla saa uusia hienoja kavereita (muistan vieläkin sen potukan, joka meillä oli 80-luvulla). Koulutusessa on parasta, että siihen liittyvässä harjoittelussa saa kenkää johonkin sopivaan yritykseen, Tosin tässä kannattaa varoa sellaisia yrityksiä, joiden toimintaperiaatteena on käyttää hyväksi ilmaista työvoimaa.
Toisaalta onhan työhakemisessa myös ilonsa. Vähän niin kuin Lottoaisi joka viikko ja haaveilisi sitten hyvästä työpaikasta.
Koska kuitenkin tulet perustemaan yrityksen jossain vaiheessa käytä aika hyväksesi. Käy kursseilla ja tee piilosuunnittelua tulevaa yritystäsi ajatellen.
Tässähän oli paljon hyviä ajatuksia. Jos ei pääse mihinkään niin sitten kannattaa vaikka panostaa siihen, mitä yrittäjyys todella on. Mene ihmeessä AMK:hon yrittäjäkurssille, avoimessa yliopistossakin opiskellaan yrittäjyyttä jne. Opettelet mitä kaikkea pitää ottaa huomioon. Itse olen 37-vuotias ja tällä hetkellä työtön. Jos mikään asia ei osaltani etene joudun varmaan lähtemään jonkun sortin yrittäjäksi itsekin. En ole vain varma alasta....tsemppiä!
En ikinä palkkaisi työtöntä joka kertoisi elämänilon kadonneen työttömyyden myötä. Hänellä on varmasti vakavia ongelmia.
Ukon kautta voit tehdä sillä tavalla, että jos pelkäät työttömyysturvan katoamista. Laskutat vaikka kerran vuodessa. Silloin sulla menee vain yhden kuukauden työkkäriturvat.
Tunnetko ketään, joka lähtisi kanssasi kimppaan?
No katso miten jaksat sitten kun olet vuosikymmeniä työttöminä. Sellaisiakin ihmisiä on ja hekin jaksavat elää. Ei se helppoa ole mutta elettävä vaan on.