Lue keskustelun säännöt.
Miksi "vahvat persoonat" eivät kestä sitä, että heille sanotaan vastaan?
23.03.2017 |
Olen kohdannut elämäni aikana kaikenlaisia ihmisiä, nämä todella "vahvat persoonat" jaksavat ihmetyttää. He eivät kestä yhtään kritiikkiä, alkaa sota. Itse olen kiltti luonteeltani, mutta toki tarvittaessa pidän puoleni.
Eli en ole kenenkään määräiltävissä. Miksi käskyttäjälle on paha paikka, kun joku sanoo vastaan?
Kommentit (23)
Ihminen voi olla jyräävä ja äänekäs mielipiteineen, mutta vahva hän ei oikeasti ole ellei kestä kritiikkiä. "Vahva persoona" onkin kauniimpi nimitys toisia sortavalle ja itsekkääsit käyttäytyvälle henkilölle. Henkisesti vahva ihminen taas kertoo toista tarinaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
itse olen miettinyt samaa... olisiko joku valta-suhdejuttu.. haluaa aina voittaa?
Tietämilläni " vahvoilla persoonilla" on huono itsetunto ja sosiaaliset taidot. Typerä käytös, väärässä oleminen ja epäonnistuminen selitetään aina sillä vahvalla persoonalla. Kaverille tai puolisolle voi laukoa mitä vaan mielipiteitä ja loukkauksia, koska on nyt vaan tällainen persoona. Jos joku kehtaa kyseenalaistaa heidän mielipiteen, on vahvan persoonan vastaus vähintäänkin loukkaava ja hyökkäävä tätä kyseenalaistajaa kohtaan. Raskas persoona kuvaisi mielestäni paremmin tätä ihmistyyppiä.
Ei tuo ole vahvuutta vaan ihan jotain muuta.
Olen huomannut, että nämä "vahvat", "räväkät", kovaääniset ja jyräävät persoonat eivät kestä myöskään sitä, jos seurueessa on joku toinen samanlainen. Vahvaksi ja räväkäksi julistautunut haluaa olla aina kaikkein näkyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se vahvuus on narsismia, itsepäisyyttä ja päsmäröintiä.
Yleensä se alkaa varastamisesta kuten miten suomalainen kulttuuri pohjautuu rikollisuuteen mutta harmillista on että suomi haluaa samanlaisen tulevaisuude eikä he itse katso egoismillä mitä he eivät ole keksineet aloittaen sentrifugaatista. Tein pienenä poikana kuvioita koulun vihkoon ja opettaja kertoi näistä kuvioista ihmisille eteenpäin ketkä kehittivät mentaalisuudella sentrifugaatin ja he ovat yrittäneet myrkyttää minun alkuperäistä identiteettiä Queen elizabeth2 johdolla ja tästä on tullut pakolaisvirtaus eurooppaan. Se on yksi syy mutta on toinenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyviä kiteytyksiä. Eivät ole oikeasti vahvoja, mutta tottuneet jyräämään joko huutamalla kovempaa tai ilkeilemällä. Eivät sitten kestä kuitenkaan, jos joku ei olekaan samaa mieltä.
Vierailija kirjoitti:
itse olen miettinyt samaa... olisiko joku valta-suhdejuttu.. haluaa aina voittaa?
Jyräävä ihminen haluaa aina päästä niskan päälle keinolla millä hyvänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska nämä "vahvat persoonat" ovat mielestään aina oikeassa. Jos mokaat=olet heikko ja muut nauravat sinulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yleensä se alkaa varastamisesta kuten miten suomalainen kulttuuri pohjautuu rikollisuuteen mutta harmillista on että suomi haluaa samanlaisen tulevaisuude eikä he itse katso egoismillä mitä he eivät ole keksineet aloittaen sentrifugaatista. Tein pienenä poikana kuvioita koulun vihkoon ja opettaja kertoi näistä kuvioista ihmisille eteenpäin ketkä kehittivät mentaalisuudella sentrifugaatin ja he ovat yrittäneet myrkyttää minun alkuperäistä identiteettiä Queen elizabeth2 johdolla ja tästä on tullut pakolaisvirtaus eurooppaan. Se on yksi syy mutta on toinenkin.
Aamulääkkeet! Vielä ehdit, jos unohdit ottaa ne ajallaan!
Vierailija kirjoitti:
Olen kohdannut elämäni aikana kaikenlaisia ihmisiä, nämä todella "vahvat persoonat" jaksavat ihmetyttää. He eivät kestä yhtään kritiikkiä, alkaa sota. Itse olen kiltti luonteeltani, mutta toki tarvittaessa pidän puoleni.
Eli en ole kenenkään määräiltävissä. Miksi käskyttäjälle on paha paikka, kun joku sanoo vastaan?
Oletkohan tulkinnut oikein että "alkaa sota" ja "on paha paikka"? Itse olen vahva ja myös kiivasluontoinen ihminen, ja kyllä, kun mulle sanoo vastaan, vastaan voimalla, väittelen jne. Mutta ei se ole mikään sota, nautin väittelystä. Eikä se ole paha paikka vaan nautinto. Joskus vaan jotkut pelästyvät sitä voimaa jolla vastaukseni tulevat ja kuvittelevat että loukkaannuin tms, vaikka minä vaan innostun: jes, väittelyä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olin joskus tuollainen, ns. vahva persoona. Ei se ihmiselle itsellekään ole kivaa, ainakaan mulle. Tahdon sain läpi joo mutta myös kusipään ja itsekeskeisen mulkun leiman. Sitä suuntaa on vaikea kääntää ja lopulta ei jaksakaan. Helpompi mennä päsmäröiden kuin tunnustaa heikkous, yksinäisyys, tietämättömyys ja tyhjyys. Noita asioita tunsin ja tunnen joskus vieläkin.
Vierailija kirjoitti:
Ihminen voi olla jyräävä ja äänekäs mielipiteineen, mutta vahva hän ei oikeasti ole ellei kestä kritiikkiä. "Vahva persoona" onkin kauniimpi nimitys toisia sortavalle ja itsekkääsit käyttäytyvälle henkilölle. Henkisesti vahva ihminen taas kertoo toista tarinaa.
Jyräävä onkin tosiaan ihan eri asia kuin vahva. Nämä jyräävät nimenomaan ovat niitä, jotka haluavat että kaikki menee aina heidän pillinsä mukaan.
Narsisteja ovat, esim. mun anoppi ei kestä pienintäkään kritiikkiä.
Esimerkki: hän on tulossa meille aikaan, jolloin teen työtä kotona. Minun pitäisi joustaa koska "eihän kotona töitä tehdä tosissaan".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kohdannut elämäni aikana kaikenlaisia ihmisiä, nämä todella "vahvat persoonat" jaksavat ihmetyttää. He eivät kestä yhtään kritiikkiä, alkaa sota. Itse olen kiltti luonteeltani, mutta toki tarvittaessa pidän puoleni.
Eli en ole kenenkään määräiltävissä. Miksi käskyttäjälle on paha paikka, kun joku sanoo vastaan?Oletkohan tulkinnut oikein että "alkaa sota" ja "on paha paikka"? Itse olen vahva ja myös kiivasluontoinen ihminen, ja kyllä, kun mulle sanoo vastaan, vastaan voimalla, väittelen jne. Mutta ei se ole mikään sota, nautin väittelystä. Eikä se ole paha paikka vaan nautinto. Joskus vaan jotkut pelästyvät sitä voimaa jolla vastaukseni tulevat ja kuvittelevat että loukkaannuin tms, vaikka minä vaan innostun: jes, väittelyä!
En ota kantaa vahvuuteesi tai heikkouteesi, mutta et ole sosiaalisesti kovin lahjakas.
Hmmm.
No, varmaan on monenlaisia "vahvoja persoonia". Itsekin olen, olen toiminut esimiehenä ja olen itsevarma - MUTTA kyllä hyvinkin siedän eri mieltä oloa. Saatan tietenkin kinata vastaan, jos koen olevani oikeassa, mutta saatan myös hyvin myöntää tappioni, jos toisella on enemmän tietoa tai parempi johtopäätös. Vastaanväittäminen on minusta ok sekä alaisen että esimiehen taholta, koska se väittelyprosessi usein poikii synteesin, joka on molempia alkuperäisiä kantoja parempi.
Eli itsevarmuus ei ole välttämättä sama asia kuin että ei kykenisi ottamaan vastaan kielteistä palautetta tai pitäisi eri mieltä olevie mielipiteitä väärinä.
Toisaalta on toki olemassa myös ihmisjyriä, joille kaikenlainen kielteinen palaute on myrkkyä. Usein tällaisilla ihmisillä on todellisuudessa hirveän heikko itsetunto. He kuvittelevat, että johtajalta muka vaadittaisiin erehtymättömyyttä ja mielipiteen tai päätöksen pyörtäminen olisi merkki heikkoudesta.
Mitä se tietenkään EI ole. Kukaan ei voi hallita ja tietää kaikkea, ja on alaisten aliarvioimista edes teeskennellä moista.
Sitä paitsi. Negatiivista palautetta pitäisi arvostaa, koska se on elintärkeää. Jos laiva on menossa kovaa vauhtia karille, alaisten on voitava sanoa kapteenille, että kurssi on väärä ja sitä pitää nopeasti korjata. Muuten käy kehnosti, niin laivan kuin muunkin työyhteisön...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kohdannut elämäni aikana kaikenlaisia ihmisiä, nämä todella "vahvat persoonat" jaksavat ihmetyttää. He eivät kestä yhtään kritiikkiä, alkaa sota. Itse olen kiltti luonteeltani, mutta toki tarvittaessa pidän puoleni.
Eli en ole kenenkään määräiltävissä. Miksi käskyttäjälle on paha paikka, kun joku sanoo vastaan?Oletkohan tulkinnut oikein että "alkaa sota" ja "on paha paikka"? Itse olen vahva ja myös kiivasluontoinen ihminen, ja kyllä, kun mulle sanoo vastaan, vastaan voimalla, väittelen jne. Mutta ei se ole mikään sota, nautin väittelystä. Eikä se ole paha paikka vaan nautinto. Joskus vaan jotkut pelästyvät sitä voimaa jolla vastaukseni tulevat ja kuvittelevat että loukkaannuin tms, vaikka minä vaan innostun: jes, väittelyä!
En ota kantaa vahvuuteesi tai heikkouteesi, mutta et ole sosiaalisesti kovin lahjakas.
Jaa.
Mietipä uudelleen.
Siinä on kaksi ihmistä, joilla on kummallakin oma tulkintansa siitä, mikä on sotaa ja mikä ei. Miksi vain se toinen tulkinta on oikein?
Meitä on moneksi. Joku ei uskalla koskaan olla muiden kanssa eri mieltä mistään ja kokee kaiken leppeänkin erimielisyyden ahdistavana. Toinen taas saattaa ihan normaalissakin keskustelussa korottaa ääntään ja huitoa kiivaasti. Nämä ovat osin kulttuurikysymyksiä, mieti vaikkapa italialaisia ja lattareita - heille tuo jälkimmäinen on hyvinkin tyypillistä.
Ja noiden ääripäiden välille sijoittuu sitten laaja kirjo.
On vähän huonoa tuokin, jos se herkkä mimosa kokee, että juuri hänen tapansa on ainoa oikea.
Tärkeintä tietysti olisi osata vaistota, millainen keskustelukumppani on. Mutta tämä pätee siis molempiin suuntiin.
21
He eivät ole vahvoja henkisesti, tosi moni esittää vahvaa ihmistä, kova kuori suojaa heikkoa sisintä. Vahva ihminen kestää erimielisyydet, suorastaan toivoo niitä. Älä usko, mitä joku esittää. Sisimmässään ovat oikeita itkupillejä.