Kun ystävän kanssa tulee vain paha olo
Sanotaan, ettei pitäisi pitää energiasyöppöä elämässään tai jos muuten tulee ystävän seurassa vain paha olo, sellainen suhde ei ole terveellä pohjalla.
Millaisia sellaisia ystävyyssuhteita teillä on ollut, joista olette huomanneet, etteivät ne tee teille hyvää?
Mulla on tällainen tilanne ja kaipaisin vähän vertaistukea ja ehkä rohkaisua jättäytyä ystävyydestä pois, kun en näe oikein muutakaan ratkaisua.
Aina puhuminen ystävän kanssa ei tule kysymykseen, jos on kovin vaikeasta ja dramaattisesta ihmisestä kyse.
Kommentit (38)
Minulla oli ystävä, jonka seurassa tulin aina onnettomaksi. Jälkeepäin aina ihmettelin, miksi hän vinoili ja tiuski minulle, ei ymmärtänyt lainkaan mitä tarkoitin. En ottanut enää yhteyttä. Lakkasin vaan. Silloin tällöin vahingossa näemme, mutta keskustelu on vain ylimalkaista small-talkia. Olen varuillani hänen seurassaan, en voi sanoa mitään, mitä oikeasti ajattelen asioista.
Ei kannata olla sellaisessa seurassa, joka ei ole rakentavaa, kohottavaa, iloista. Sen kyllä tuntee.
Olen kuitenkin antanut mielessäni anteeksi, ja muistelen yhteistä kaveruutta lämmöllä. But it is time to move on. Aika aikaansa kutakin. Hän elää omaa elämäänsä, minä omaani.
Mulla on kaveri joka taukoamatta puhuu siitä kuinka hänen asiansa ovat niin huonosti ja hän on epäonnistunut elämässään...
Todella raskasta seuraa. Toisaalta säälin häntä, mutta olen silti vähentänyt hänen tapaamistaan. Se sama nauha on jo pyörinyt vuosia ja mikään ei muutu.
Jos ystävä on loukannut pahasti, eikä pyytänyt anteeksi ja asia jäänyt selvittämättä ja ollaan kuin ei mitään olisi tapahtunut, se voi hiertää välejä ja kuolettaa tunteet. Minulle kävi näin. Aina asioita ei voi selvittää, koska hyvin harvat ottavat mitään kritiikkiä vastaan, vaan siitä seuraa vain hirveä suuttuminen. Valtavasti menisi energiaa (turhaan), kun kuitenkin tuloksena on välirikko. Elämä on opettanut, että se asioiden selvittämisen ja siitä vääjäämättömästi seuraava riitelemisen muisto vaivaa paljon enemmän kuin jos vain pikkuhiljaa vetäytyy ja ystävyys hiipuu.
Pahaa mieltä aiheuttavan ihmisen seurassa ei tarvitse eikä pidä olla.
Miten tärkeä tämä ystävä on sinulle?
Kamalaa, tätä ketjua lukiessani huomaan itse olevani raskasta seuraa. Jauhan vain itsestäni ja ongelmastani (pitkäaikaistyöttömyys), henkisestä lamaannuksestani. Minun seurassani on varmaan vaikeaa ja raskasta olla! Huomaamattani olen ollut seurassa aina se, joka märehtii, murehtii, pohtii, on ongelmainen - tuon itseni mieluusti esiin uhrina, onnettomana, jne. On kyllä terveellistä lukea tätä - ja miettiä samalla, että juuri energiasyöppöyteni on voinut karkoittaa ihmisiä ympäriltä. Nimittäin olen myös aika epäsosiaalinen erakko, jonka todellisuustaju on hämärtynyt vuosikausien työttömyyden vuoksi. Elän omassa kuplassani.
(Toisinaan seuraan oman alani kehitystä. Olen valovuosien päässä alani digitalisoitumisesta ja tämän hetken toimintatavoista..).
Vierailija kirjoitti:
Kamalaa, tätä ketjua lukiessani huomaan itse olevani raskasta seuraa. Jauhan vain itsestäni ja ongelmastani (pitkäaikaistyöttömyys), henkisestä lamaannuksestani. Minun seurassani on varmaan vaikeaa ja raskasta olla! Huomaamattani olen ollut seurassa aina se, joka märehtii, murehtii, pohtii, on ongelmainen - tuon itseni mieluusti esiin uhrina, onnettomana, jne. On kyllä terveellistä lukea tätä - ja miettiä samalla, että juuri energiasyöppöyteni on voinut karkoittaa ihmisiä ympäriltä. Nimittäin olen myös aika epäsosiaalinen erakko, jonka todellisuustaju on hämärtynyt vuosikausien työttömyyden vuoksi. Elän omassa kuplassani.
(Toisinaan seuraan oman alani kehitystä. Olen valovuosien päässä alani digitalisoitumisesta ja tämän hetken toimintatavoista..).
Me ihmiset usein ajattelemme, että asiosta puhuminen auttaa. Kyllähän se auttaakin, kun jotain akuuttia ikävää on tapahtunut, mutta joskus jää se levy päälle, että aina vain jauhetaan sitä samaa ja samaa loputtomiin, eikä se auta enää, vaan on vain selllainen päälle jäänyt toiminto.
Yritä ajatella, että sinun tilanteessasi tekisi nyt hyvää ystävien kanssa puhua ihan muista asioista, suunnata katse ja kiinnostus jotain muuta kohti. Keksikää yhteistä tekemistä ja elämyksiä, vaikka patikkaretki luontoon ja oikein päätä, ettei siellä luontopolulla sitten ala ongelmien vatvominen! Eli opettele siitä vatvomisesta pois. Jälkeenpäin huomaat, että paljon parempi olo jää positiivisesta tapaamisesta kuin siitä entisestä ongelmakeskeisestä jauhamisesta ja itsekeskeisyydestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kamalaa, tätä ketjua lukiessani huomaan itse olevani raskasta seuraa. Jauhan vain itsestäni ja ongelmastani (pitkäaikaistyöttömyys), henkisestä lamaannuksestani. Minun seurassani on varmaan vaikeaa ja raskasta olla! Huomaamattani olen ollut seurassa aina se, joka märehtii, murehtii, pohtii, on ongelmainen - tuon itseni mieluusti esiin uhrina, onnettomana, jne. On kyllä terveellistä lukea tätä - ja miettiä samalla, että juuri energiasyöppöyteni on voinut karkoittaa ihmisiä ympäriltä. Nimittäin olen myös aika epäsosiaalinen erakko, jonka todellisuustaju on hämärtynyt vuosikausien työttömyyden vuoksi. Elän omassa kuplassani.
(Toisinaan seuraan oman alani kehitystä. Olen valovuosien päässä alani digitalisoitumisesta ja tämän hetken toimintatavoista..).
Me ihmiset usein ajattelemme, että asiosta puhuminen auttaa. Kyllähän se auttaakin, kun jotain akuuttia ikävää on tapahtunut, mutta joskus jää se levy päälle, että aina vain jauhetaan sitä samaa ja samaa loputtomiin, eikä se auta enää, vaan on vain selllainen päälle jäänyt toiminto.
Yritä ajatella, että sinun tilanteessasi tekisi nyt hyvää ystävien kanssa puhua ihan muista asioista, suunnata katse ja kiinnostus jotain muuta kohti. Keksikää yhteistä tekemistä ja elämyksiä, vaikka patikkaretki luontoon ja oikein päätä, ettei siellä luontopolulla sitten ala ongelmien vatvominen! Eli opettele siitä vatvomisesta pois. Jälkeenpäin huomaat, että paljon parempi olo jää positiivisesta tapaamisesta kuin siitä entisestä ongelmakeskeisestä jauhamisesta ja itsekeskeisyydestä.
Jatkan vielä, että jos haluat kuitenkin ottaa ongelmat esille joskus, opettele toisenlainen tapa eli kysy, miten ystäväsi ovat voittaneet ongelmansa tai mitä he tekevät, kun ahdistaa ja masentaa jne. Eli lähde pois siitä itsekeskeisyyden kehästä ja suuntaa huomiosi ystäviisi.
Joku vapaaehtoistoiminta voisi olla sinulle sopiva harrastus. Silloin olet pakosta "tässä ja nyt" ja huomiosi kiinnittyy itsesi ulkopuollle. Selaa vaikka SPR:n nettisivuja, siellä on eri toimintamuodoista. Omasta kuplasta poistuminen voi joskus olla paljon parempaa terapiaa kuin puhuminen. Kokeile! Tsemppiä kovasti.
Ystävän itsekeskeisyys lannisti. Olin lomamatkalla, ensimmäisellä vuosiin, ja sinnekin tuli ystävältä viestejä, joissa hän pui omaa tilannettaan. Ei kertaakaan kysynyt matkastani. Muutaman päivän pommitettuaan minua viesteillään kysyi "koska tulet takaisin Suomeen?". Kotimaahan palattuani hän ei enää viestitellyt läheskään noin usein.
Minäkin olen varmaan raskasta seuraa.
Käyn nyt vihdoin terapiassa.
Nutta hupsua on, että terapeutille on toistaiseksi ollut vaikea puhua niistä ikävistä jutuista, joilla ystäviäni rasitan. Ystävät ovat vanhoja tuttuja, terapeutti taas ei.
Olen vaikea luonne varmaan. Ihmiset usein ärsyttävät minua, mutta kuulemma paljastan asiat äkkiväärästi ja yllätyksenä puskista. Porukka suuttuu.
En osaa olla johdonmukainen enkä jämäkkä, yritän olla kiva, mutta jossain vaiheessa mittani täyttyy.
Mun "ystävä" tunnusti mun puolisolle, että rakastaa häntä ja haluais antaa sormuksen, mutta ei toki halua sotkea meidän suhdetta. Siis whaaaat...? Eikä lopettanut, vaikka monta kertaa sai vastauksen, että tunteisiin ei nyt vastata, voisitko antaa olla. Pakko oli ilmoittaa, että parempi kun ei pidetä yhteyttä ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Miten tärkeä tämä ystävä on sinulle?
En osaa oikein sanoa. On ollut todella tärkeä sydänystävä. Mutta siitä on kauan ja ajoittuu nuoruuteen ja nuoreen aikuisuuteen. Sen jälkeen molemmille on tullut elämään niin erilaiset suunnat, että tuntuu että olemme ystäviä pikemminkin menneisyyden kuin nykyisyyden takia. Hirveän vaikea tilanne, kun se yhteinen menneisyys painaa vaa'assa paljon, mutta nykyisyyden takia haluaisi nostaa kytkintä (jo kauan).
AP
Tuttua huttua, mutta kaiken someilun takia ihmisistä on tullut itsekeskeisiä minä-minusta-minuun-ihmisiä. Itsestä puhuminen on nykyään normi. Tunnen erään blogaajan, joka haluaa puhua vain blogistaan. Huh huh.
Vierailija kirjoitti:
Oma ystävä alkoi piikitellä ja sanoa loukkaavia asioita kuten huomautella ulkonäöstä. Puhui myös aina itsestään ja jos kerroin omista huolista niin tää käänsi heti kaiken itseensä. En enää jaksa tavata.
Samanlainen ex-ystävä minullakin. Piikittely ja huomauttelu ulkonäöstä / vaatteista oli viimeinen pisara itselleni kuitenkin kyseessä oli keski-ikäinen hyvinkoulutettu naishenkilö. Olen sporttinen ja muutenkin huolehtinut aina itsestäni kuin myös se ystäväni. En vaan ymmärtänyt tätä jatkuvaa ilkeilyä. Osaako joku kertoa mistä voisi johtua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tärkeä tämä ystävä on sinulle?
En osaa oikein sanoa. On ollut todella tärkeä sydänystävä. Mutta siitä on kauan ja ajoittuu nuoruuteen ja nuoreen aikuisuuteen. Sen jälkeen molemmille on tullut elämään niin erilaiset suunnat, että tuntuu että olemme ystäviä pikemminkin menneisyyden kuin nykyisyyden takia. Hirveän vaikea tilanne, kun se yhteinen menneisyys painaa vaa'assa paljon, mutta nykyisyyden takia haluaisi nostaa kytkintä (jo kauan).
AP
Harvenna hiljalleen tapaamisia. Ei sun tarvitse tehdä mitään suunnitelmaa koska jätät ystäväsi. Katso ajan kanssa, onko hyvä nähdä harvemmin vai onko parempi olla näkemättä ollenkaan. Kuuntelet sydäntäsi. Se että ollaan oltu joskus nuoruudessa ystäviä, ei tarkoita, että pitäisi aikuisena enää olla. Kaikki ihmiset muuttuu ajan kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma ystävä alkoi piikitellä ja sanoa loukkaavia asioita kuten huomautella ulkonäöstä. Puhui myös aina itsestään ja jos kerroin omista huolista niin tää käänsi heti kaiken itseensä. En enää jaksa tavata.
Samanlainen ex-ystävä minullakin. Piikittely ja huomauttelu ulkonäöstä / vaatteista oli viimeinen pisara itselleni kuitenkin kyseessä oli keski-ikäinen hyvinkoulutettu naishenkilö. Olen sporttinen ja muutenkin huolehtinut aina itsestäni kuin myös se ystäväni. En vaan ymmärtänyt tätä jatkuvaa ilkeilyä. Osaako joku kertoa mistä voisi johtua?
Vaikea sanoa mistä sellainen johtuu, kun jokainen k-pää on omista syistään sellainen, mutta se voi johtua siitä, että on salaa tosi tyytymätön itseensä, elämäänsä, ulkonäköönsä ja ponnisteluihin, joihin joutuu sen saavuttaakseen ja jokainen, joka vaikuttaa rennon tyytyväiseltä elämäänsä sen kummempia ponnistelematta, on punainen vaate ja suuri ärsytyksen aihe ja pitää kaivaa esille pieninkin virhe siinä toisessa et "hähhää et olekaan ollenkaan täydellinen vaikka olet niin tyytyväinen itseesi *toivon ettet olisi*".
Joskus taustalla voi olla omat tunteet, esim kateus ja mustasukkaisuus että ystävän seurassa tulee huono olo.
Huonon ihmissuhteen merkki on jos pitää pelätä että toinen toimii ja puhuu selän takana. Jos ei voi toiseen luottaa, sellaisesta ihmisestä kannattaa juosta kauas. Hyvän ystävyyden merkki on että kaikista asioista voi puhua, myös vaikeista. Pitkissä suhteissa tulee aina selviteltävää kuten parisuhteissa ja riippuu miten asiat osataan selvittää vai aletaanko puhua pitkin kyliä toisten asioista.
Minä jätin myös yhden vaatteista, kodista ja ulkonäöstä piikittelijän. En tosiaan ole kaivannut! Yksi oli katkera, mielestäni ilman syytä ja puhui jatkuvasti siitä mitä muilla on mutta hänellä ei. Nyt olen tuskastunut yhteen kaveriin joka on liian utelias, kyselee työasiani omituisen tarkkaan, samoin kuin terveysasiani. Lisäksi puhuu liikaa työstä eli on tylsää ja uteliaisuuden takia kiusallista seuraa. Oltiin hyvät ystävät joskus vuonna 2000, siitä.lähtien ollaan kasvettu erillemme.
Olet itse vaan niin herkkä ja sinulla on paha olo. Ongelma ei välttämättä ole muissa
Oma ystävä alkoi piikitellä ja sanoa loukkaavia asioita kuten huomautella ulkonäöstä. Puhui myös aina itsestään ja jos kerroin omista huolista niin tää käänsi heti kaiken itseensä. En enää jaksa tavata.