Lue keskustelun säännöt.
Kiitos koulukiusaajat, te voititte ja kärsin teidän teoistanne edelleenkin
22.03.2017 |
Kärsin peruskouluajan koulukiusaamisesta. Peruskoulun loppumisesta on pian 10 vuotta, mutta pahat oireet siitä on edelleen. Ahdistus- ja paniikkihäiriöt alkoi jo yläasteella. Opiskeluun on ollut vaikea ryhtyä koska pelkkä ajatus sanasta "koulu" nostaa niskakarvat pystyyn. Masennus, syrjäytyminen ja siitä seuranneet hoitojaksot lataamossa ja mt-polilla. En uskalla pitää facebookissa profiilikuvaa koska pelkään että kaikki ihmiset vaan nauraa miten ruma olen tai että mua aletaan vainoamaan. Olen salannut kaikki tietoni ettei kukaan saa mistään tietoonsa missä asun tai puhelinnumeroani. En mielelläni tutustu uusiin ihmisiin, pelkään monia ihmisiä.
Kiitos vitusti kun onnistuitte laukaisemaan mulle mahtavat mt-ongelmat.
Kommentit (72)
Vierailija kirjoitti:
Mä en tiedä olenko nyt itse se ilkeä kusipää. Mutta nähdessäni näitä entisiä kiusaajiani, hymyilen mielessäni, sillä olen nyt varakkaampi, kauniimpi, tyytyväinen elämääni ja minulla on mies, josta he voivat vain unelmoida.
Monista heistä taas paistaa onnettomuus ja kaikinpuoleinen huono-osaisuus.On käynyt niin, mistä silloin teininä unelmoimalla sain pidettyä itseni jotenkin kasassa.
Itse tiedän etten ole kiusaajiani parempi ja mua ei kiusattu edes kovin pahasti moniin muihin verrattuna. Olin ylipainoinen ja r-vikainen niin jouduin kiusatuksi. En enää ole ylipainoinen ja r-kirjaimenkin opin sanomaan vuosien varrella oikein ja käyn mukavassa duunissa :) Mutta nää entiset kiusaajat, tiedän että yksi niistä on nykyään ylipainoinen yh ja työtön, suorastaan ruma vaikka joskus oli olevinaan kovinkin kaunis. Yksi on narkkari ja yhdellä on mittavat ulosottovelat, parista muusta en tiedä mutta oletan etteivät kovin pitkälle ole elämässä päässeet
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tiedättekö, mitä pahimmille kiusaajille kuuluu nyt?
Tiedän: kouluaikaisesta kiusaajasta tuli sukulaiseni avioliiton myötä... Nytpä saa kantaa tekojensa seurauksia häpeän muodossa aina kun tapaamme (~3krt/vuosi)........
Tukivatko vanhempanne teitä, yrittivätkö tehdä kaikkensa tilanteen muuttamiseksi? Olisiko koulun vaihdosta ollut apua? Jos lastani kiusattaisiin tekisin lastensuojelu- ja rikosilmoituksen kiusaajista jos mitkään muut keinot eivät auttaisi. Joutisivat kiusaajien vanhemmatkin vastuuseen.
Vierailija kirjoitti:
Tukivatko vanhempanne teitä, yrittivätkö tehdä kaikkensa tilanteen muuttamiseksi? Olisiko koulun vaihdosta ollut apua? Jos lastani kiusattaisiin tekisin lastensuojelu- ja rikosilmoituksen kiusaajista jos mitkään muut keinot eivät auttaisi. Joutisivat kiusaajien vanhemmatkin vastuuseen.
Siis piti kirjoittaa "joutuisivat". Ja koulun vaihto olisi myös yksi vaihtoehto ja tarvittaessa paikkakunnan vaihto.
Vierailija kirjoitti:
Tukivatko vanhempanne teitä, yrittivätkö tehdä kaikkensa tilanteen muuttamiseksi? Olisiko koulun vaihdosta ollut apua? Jos lastani kiusattaisiin tekisin lastensuojelu- ja rikosilmoituksen kiusaajista jos mitkään muut keinot eivät auttaisi. Joutisivat kiusaajien vanhemmatkin vastuuseen.
Sukulaistyttöni kävi peruskoulun loppuun sairaalassa ja valmistui sairaseläkkeelle. Kiusaaminen alkoi 1. luokalla. Ei yhtään kavereita tänäkään päivänä. Vanhemmat tekivät kaikkensa ja melkein lähti työ alta kun työnantaja ei ymmärtänyt jatkuvasti toistuvia kriisitilanteita.
Oli kuitenkin lama ja kunnon hoitoon pääsi vasta kun kaikki oli jo menetetty ja ensimmäinen itsemurhayritys takana. Ennaltaehkäisy olisi varmaan ollut kaikkien kannalta parempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voit ruikuttaa seuraavatkin 10 vuotta kurjaa kohtaloasi tai sitten voit ottaa itseäsi niskasta kiinni ja mennä elämässäsi eteenpäin. Kuulostaa ehkä julmalta, mutta et sinä mennyttä voi miksikään muuttaa. Sen sijaan sille voit tehdä paljonkin, että mitä teet huomenna.
Toivon todella, että saat edes pienen maistiaisen mt-ongelmista, niin ehkä sen jälkeen tajuat, ettei ne niin vain haluamalla katoa.
Oletteko huomanneet tyttöjen ja poikien kiusaamisdynamiikassa eroa? Tytöt kiusaavat usein nättiä kaikessa taidokasta tyttöä, kiusaaja itse potee huonoa omatuntoa ja sisimmissään kiusaaminen on kateutta.
Pojat taas kiusaavat sitä kömpelöä ei niin täydellistä poikaa. Poikakiusaajilla usein näennäisesti menee hyvin, mutta kotona ongelmia, joista purkavat pahaa oloaan kiusaamalla heikompia ja huonommin menestyviä.
Oma ryhmänsä ovat sitten moniongelmaisista perheistä tulevat kiusaajat, jotka itsekin näitä tulevia moniongelmaisia. He ovat elämänsä huipulla yläasteen häirikkökinginä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletteko huomanneet tyttöjen ja poikien kiusaamisdynamiikassa eroa? Tytöt kiusaavat usein nättiä kaikessa taidokasta tyttöä, kiusaaja itse potee huonoa omatuntoa ja sisimmissään kiusaaminen on kateutta.
Pojat taas kiusaavat sitä kömpelöä ei niin täydellistä poikaa. Poikakiusaajilla usein näennäisesti menee hyvin, mutta kotona ongelmia, joista purkavat pahaa oloaan kiusaamalla heikompia ja huonommin menestyviä.
Oma ryhmänsä ovat sitten moniongelmaisista perheistä tulevat kiusaajat, jotka itsekin näitä tulevia moniongelmaisia. He ovat elämänsä huipulla yläasteen häirikkökinginä.
Ajatusvirhe,
huono omatunto* huono itsetunto
T.edellinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekin kärsin aikoinaan tosi pahasta kiusaamisesta.. onko sulla nykyään yhtään kavereita?
On onneksi.
En tykkää edes käydä tällä paikkakunnalla enää nykyisin. Vanhemmat asuu siellä mutta tuntuu vastenmieliseltä edes ajatella sitä paikkaa.
Kiusaamistakin on monenlaista niin voisi listata mm.
>Haukkuminen netissä, pilkkayhteisöjä/ryhmiä perustettu mm. Irc-galleriaan jotka on omistettu mun haukkumiselle
>Syrjään jättämistä
>Naureskelua
>Haukkumista ihan päin naamaa
>Mustamaalaamista että kaikki kääntyvät mua vastaan
>Vittuilua että "onko lemmikkis jo kuollut" jne
>Kiusaamista myös koulun ulkopuolella, kaupassa jne
>Uhkailua miten tekevät minusta rikosilmoituksen kunnianloukkauksesta kun olin joskus uskaltanut sanoa näile jotain takaisin päin naamaa
Terveisiä mm. Noora A:lle, Anniina L:lle ja Carolina N:lle ja muutamalle muulle
AP
Mun kokemukset on ajalta ennen internettiä.
Minua pahoinpideltiin jokaisella välitunnilla vuosia (lyömistä, tönimistä, potkimista jne.), fyysinen ja henkinen nöyryyttäminen isolla joukolla (päälle räkimistä, vaatteiden riisumista, kouluun pääsemisen estämistä jne.), omaisuuden turmelua ja varastelua (takit, reput jne.), nimittely ja rahan kiristäminen tulivat tutuiksi.
En hajonnut tästä vuosia jatkuneesta rikollisesta toiminnasta, mutta minusta tuli kova. Pystyn päättämään etukäteen haluanko tuntea vihaa, surua tai sääliä. Vihaan kaikkia auktoriteetteja syvästi ja määritelmä "auktoriteettiongelma" on kohdallani karkaa vähättelyä. Se kiltti ja herkkä lapsi, joka aikoinaan käveli koulun portista sisään tuli ulos Hammurabin lakia noudattavan varttipsykopaattina.
Pärjään hyvin työelämässä ja olen suhteellisen menestyvä, mutta en päästä ketään ihmistä todella lähelle ikinä. Peruskoulu onnistui kasvattamaan minut hyvin.
Moni ei tunnu tajuavan että ei kiusaamisen jälkimainingeissa ole kyse siitä että ollaan vihaisia ja katkeria ja että niistä irti päästäminen korjaa asiat. Lapsi on vielä niin hauras ja kehittymätön että kiusaaminen jättää helposti isot arvet joita ei vain niskasta kiinni ottamalla selätetä.
Itse en ajattele kiusaajistani enää juuri mitään. Terapiakin läpi käytynä ja näennäisesti elänyt olen jo pitkään ihan normaalia elämää. Moni ei varmaan uskoisi jos kertoisin mitä käyn edelleen sisimmässäni läpi tai jos saisivat tietää miten romukopassa elämäni oli vielä noin 10v sitten. Asiat tunkee alitajunnasta läpi edelleen. Tunnen olevani huono, ruma, epäkelpo ihminen ja välillä epäilen rakastaako edes lapseni minua. Järjellä tiedän että asiat on toisin mutta tunteet vie eri tietä. Jatkuvasti teen arjessani ratkaisuja menneisyyden arpien siivittämänä. Jätän menemättä, osallistumatta, pelkään, miellytän enkä paljasta todellista minääni.
Tottakai ajattelen. Olen myös nähnyt kiusaamisen loppuvan kun seinään. Tyypillinen kiusattu vaan jotenkin ryhdistäytyi, kiusasi tavallaan takaisin.