Kiitos koulukiusaajat, te voititte ja kärsin teidän teoistanne edelleenkin
Kärsin peruskouluajan koulukiusaamisesta. Peruskoulun loppumisesta on pian 10 vuotta, mutta pahat oireet siitä on edelleen. Ahdistus- ja paniikkihäiriöt alkoi jo yläasteella. Opiskeluun on ollut vaikea ryhtyä koska pelkkä ajatus sanasta "koulu" nostaa niskakarvat pystyyn. Masennus, syrjäytyminen ja siitä seuranneet hoitojaksot lataamossa ja mt-polilla. En uskalla pitää facebookissa profiilikuvaa koska pelkään että kaikki ihmiset vaan nauraa miten ruma olen tai että mua aletaan vainoamaan. Olen salannut kaikki tietoni ettei kukaan saa mistään tietoonsa missä asun tai puhelinnumeroani. En mielelläni tutustu uusiin ihmisiin, pelkään monia ihmisiä.
Kiitos vitusti kun onnistuitte laukaisemaan mulle mahtavat mt-ongelmat.
Kommentit (72)
Vierailija kirjoitti:
Itsekin kärsin aikoinaan tosi pahasta kiusaamisesta.. onko sulla nykyään yhtään kavereita?
On onneksi.
En tykkää edes käydä tällä paikkakunnalla enää nykyisin. Vanhemmat asuu siellä mutta tuntuu vastenmieliseltä edes ajatella sitä paikkaa.
Kiusaamistakin on monenlaista niin voisi listata mm.
>Haukkuminen netissä, pilkkayhteisöjä/ryhmiä perustettu mm. Irc-galleriaan jotka on omistettu mun haukkumiselle
>Syrjään jättämistä
>Naureskelua
>Haukkumista ihan päin naamaa
>Mustamaalaamista että kaikki kääntyvät mua vastaan
>Vittuilua että "onko lemmikkis jo kuollut" jne
>Kiusaamista myös koulun ulkopuolella, kaupassa jne
>Uhkailua miten tekevät minusta rikosilmoituksen kunnianloukkauksesta kun olin joskus uskaltanut sanoa näile jotain takaisin päin naamaa
Terveisiä mm. Noora A:lle, Anniina L:lle ja Carolina N:lle ja muutamalle muulle
AP
FB on muutenkin shaibaa ja siihen ei ole pakko liittyä. Minua, bestiksiäni ja ex-kihlattuani kiusattiin kaikkia koulussa mutta kaikki ollaan vielä elossa mutta taistelusta vähän rikkonaisia. Oikeasti asiakaspalvelutyö auttaa karaistumaan ja aikuisena voi hankkia tosiystäviä ja/tai koiran. Bestikseni koulukiusaaja ei muuten kiusannut minua, ihmissuhteet on vaikeita täytyy sanoa.
Trauma jäänyt tännekin. Hirveä ahdistus omasta riittämättömyydestä. Peruskoulu loppui 15 vuotta sitten. Eipä juurikaan kiinnosta sosiaaliset tilanteet ja muutenkaan asioiden hoito ei onnistu. Töitä tuskin tulen koskaan enää edes saamaan, alkaa olla pää jo sen verran huonossa kunnossa.
Ai niin lisäksi vielä todella henkilökohtaista asioista ja sairaudesta vittuilua ja pilkkaviestien lähettelyä siihen liittyen. Kiitos Nooralle ja Leenalle tästä!
AP
Noihin kunnianloukkaussyytteisiin olisit voinut ottaa irc gallerian kiusausryhmän kommenteista kopiot. Tsekkaa Jack Monroe vs Katie Hopkins. Minua vastaan perustettiin myös kiusausryhmä joka kokoontui perjantaisin keskustelemaan kuink p*ska olen. En puhunut heille mitään en sanaakaan etteivät olisi saaneet lisää tuulta myllyyn.
Minua kiusattiin koko
peruskoulu ja lukio,
ne olivat minulle kuin 12 vuoden Auschwitz-kokemus.
Todella ikävää ettei kouluväkivallasta saa mitään tuomioita.
Pyytäisin miljoonakorvaukset ansionmenetyksestä.
Olin aina luokan paras,
mutta jouduin 2-kymppisenä
työkyvyttömyyseläkkeelle hermoromahduksen ja mielisairauden puhkeamisen takia.
Jep, sama ongelma.
Tänään kuitenkin luin että huono itsetunto on mahdollista korjata. Korjaaminen toimii siten että itselle syötetään 30 päivän ajan 7-12 lyhyen myönteisen lauseen settiä jotka pikku hiljaa painuvat alitajintaan ja vievät sijan siellä nyt olevilta negatiivisilta uskomuksilta.
Lauseiden täytyy olla myönteisiä, tarkkoja, nykyhetkessä, kuvailevia, kuten selittäisi pienelle lapselle asiaa.
"Minä paranen" = hyvä, "paranen koska kunnioitan itseäni", "paranen koska pidän itsestäni huolta" =parempi.
"Olen hyvä opiskelija" = hyvä, "Opiskelen ahkerasti aihetta Y viikonpäivinä X" vielä parempi.
Ajattelin kokeilla. Olen kyllästynyt ampumaan itseäni jalkaan nuoruudessa pilatun itsetuntoni takia.
Voit ruikuttaa seuraavatkin 10 vuotta kurjaa kohtaloasi tai sitten voit ottaa itseäsi niskasta kiinni ja mennä elämässäsi eteenpäin. Kuulostaa ehkä julmalta, mutta et sinä mennyttä voi miksikään muuttaa. Sen sijaan sille voit tehdä paljonkin, että mitä teet huomenna.
Sit sen 30 päivän jälkeen vaihdetaan lauseista sen mukaan mihin suuntaan tuntuis hyvältä kehittyä, ja prosessia jatketaan niin kauan kuin tuntuu tarvetta.
Itse kai sitten olen "kiusaaja", tosin hieman erikoisempi sellainen. En kiusannut ikinä kilttejä ja omissa oloissaan olevia, vaan vittuilin luokan kingeille ja queeneille tai muille, jotka kokivat itsensä paremmaksi. Olin alkoholistiperheestä, joten nämä tyypit keskiluokkaisuudessaan ja ylemmyydentunnossaan edustivat minulle inhoamaani ryhmää. Käytännössä sainkin sitten hullun maineen, koska uskalsin rikkoa asetelmia; yritettiin eristää porukasta ja opettajalle kanneltiin. Mutta luokan läskit ja nynnyt olivatkin hiljaa mielessään tyytyväisiä.
Ja en kadu, sori.
Se että sua kiusataan on aina sun oma syy! Mietippä vaikka, kiusaajat kiusaa aina heikompiaan, on sun vika että teet itsestäs kohteen ja helpon kiusattavan. Nyt kun kärsit ja itket tuotta paskaa oloas ollasta toiseen niin et voi syyttää ketään muuta kun itseäs.
Out-
en ollut kantelupukki kirjoitti:
Minua kiusattiin koko
peruskoulu ja lukio,
ne olivat minulle kuin 12 vuoden Auschwitz-kokemus.Todella ikävää ettei kouluväkivallasta saa mitään tuomioita.
Pyytäisin miljoonakorvaukset ansionmenetyksestä.
Olin aina luokan paras,
mutta jouduin 2-kymppisenä
työkyvyttömyyseläkkeelle hermoromahduksen ja mielisairauden puhkeamisen takia.
Sinunkaltaisia ihmisiä on valitettavan monta. Äärimmäisen surullista miten monen nuoren elämä on pilattu jo peruskoulussa. Koulukiusaamista vähätellään edelleenkin, mutta siinä voi olla nuoren elämä täysin pilalla jo ennen aikuisuutta. Voisin väittää että todella monet masennusdiagnoosit voitaisiin välttää puuttumalla koulukiusaamiseen tehokkaasti. Usein vaan kiusaaminen ei lopu vaikka siihen puututtaisiin. Eräs 39v kaveri on vieläkin katkera kiusaajilleen jotka piinasivat häntä n. 25-30v sitten. Kiusaaminen jättää arvet.
Mulla sama, vaikka peruskoulu loppui jo 20v sitten, siihen aikaan ei onneksi ollut FB, joten iltaisin ja viikonloppuisin kukaan ei pystynyt julkisesti mollaamaan. Tuli vaan sähköposteja ja msn messenger viestejä...niitä sai onneksi blokattua, mutta kiusaajat loi uusia tunnuksia ja jatkoi lähettämistä (uudet viestit tuli läpi siihen asti et sain blokattua)
Vaikka tuntuu siltä että olen osittain pääsemässä siitä yli, niin välillä palautuu mieleen...ja hetkeksi taas tulee arvottomuuden tunne...
Vierailija kirjoitti:
Voit ruikuttaa seuraavatkin 10 vuotta kurjaa kohtaloasi tai sitten voit ottaa itseäsi niskasta kiinni ja mennä elämässäsi eteenpäin. Kuulostaa ehkä julmalta, mutta et sinä mennyttä voi miksikään muuttaa. Sen sijaan sille voit tehdä paljonkin, että mitä teet huomenna.
Tartu itseäsi niskasta = paskin neuvo ikinä.
Mt-ongelmainen pulikoi suonsilmässä ja tarvitsee konkreettisen käden johon tarttua pois päästäkseen.
Jos ottaa itteään niskasta kii, hukkuu.
Kuule äläpä jääkään tuhkiin vaan nouse! Otappa yhteys siihen moottoripyöräjengiin joka auttaa koulukiusattuja Sami oli etunimi! Kerroppa niille pojille tarinasi! He voivat auttaa siten ensinnäkin että kertovat kouluissa tarinaasi nimettömänä ja ehkäpä muutenkin!
Meidän kaikkien tulee taistella kiusaamista vastaan. Jokaikisen. Saat minunkin tukeni täältä ja meitä on monta muutakin. Minua ei kiusattu enkä minä kiusannut koulussa mutta aikuisena yritettiin. Taistelin vastaan ja voitin. Sinäkin voitat! Hali ja tsemppii!
Minuakin kiusattiin koko peruskoulun ajan. Opettajat eivät välitättäneet tuon taivaallista. Kaverit estivät luhistumisen. Menin lukioon, jonne ei tullut ketään tuttuja. Se oli maanpäällinen taivas! Minua ei kiusattu seuraavissakaan opiskelupaikoissa. Nyt opiskelen sosionomi-diakoniksi, jotta voisin auttaa muita. Satuin saamaan selville, että pahin kiusaajani opiskelee terveydenhoitajaksi, hmmm... että terveisiä vaan T.H. lle! Hemmetisti kiitoksia vuosien piinasta, jonka aiheutit minulle ja kavereilleni, opettajalle kyllä osasit esittää kilttiä! Ja kerro toki terveisiä myös I.L:lle ja T.E.lle!
Vierailija kirjoitti:
Voit ruikuttaa seuraavatkin 10 vuotta kurjaa kohtaloasi tai sitten voit ottaa itseäsi niskasta kiinni ja mennä elämässäsi eteenpäin. Kuulostaa ehkä julmalta, mutta et sinä mennyttä voi miksikään muuttaa. Sen sijaan sille voit tehdä paljonkin, että mitä teet huomenna.
Vaikea ottaa itseä niskasta kiinni, kun niskassa on roikkunut 12 vuotta
koululuokallinen häiriintyneitä
tarkkikselle kuuluvia läskipäitä.
Menepäs piristämään kidutuksen uhreja
tuohon tyyliin, sinut heitetään ulos.
Kouluväkivalta ei poistu, ei unohdu,
eikä kidutusarvet parane välttämättä koskaan.
Itse nostan työkyvyttömyyseläkettä loppuikäni
koulukiusaamisen takia,
enkä parane tästä tai ryhdisty tms. koskaan.
Viisastelu ei auta.
Kouluväkivalta olisi hyvä saada loppumaan.
Uhrin syyttely "menneiden muistelusta"
ei toimi tässä asiassa.
Se sinulle mitätön mennyt oli minulle koko lapsuus,
kouluvuodet, teini-ikä ja itsenäistymisaika,
ne kuluivat kidutuksessa,
kun olin luokan uhrilammas.
Tiedättekö, mitä pahimmille kiusaajille kuuluu nyt?
Itsekin kärsin aikoinaan tosi pahasta kiusaamisesta.. onko sulla nykyään yhtään kavereita?