En usko masennuksen olemassaoloon

Googlaa

Tollasessa tapauksessa lienee kyse vain saamattomuudesta eikä todellisesta masennuksesta.

Niin, osa ihmisistä on tuota mieltä. Se ei kuitenkaan tarkoita etteikö masennus olisi sairaus. Epäilen että ystävälläsi ei ole masennusta vaan häntä laiskottaa. Masennus on kehon suojamekanismi. En muista nyt lähdettä mutta masennuksesta on ilmeisesti jotain hyötyä ja sillä on tarkoituksensa ihmisen selviytymisessä. Tiedä näistä sitten.

Minä olen masentunut (lääkitys), en koskaan ole puhunut sairaudestani työkavereille ja työni hoidan. Täytyy sanoa, että joskus on tois vaikeaa, mutta sisulla olen onnksi pärjännyt.

Että ei pitäisi ap:n yleistää tätäkään asiaa.

Uskon myös, että suurin osa "masentuneista" on vaan saamattomia ja alakuloisia. 

Eikö ap keksinyt omaperäisempää provoa? Tämä on niin nähty.

Olisikin niin, että tahdonvoima ja riittävä itsekuri riittäisi. Nyt vasta tajuan, mitä masennus on. Sain hirveän taudin diagnoosin vasta, en tule siitä parantumaan. Jo diagnoosia ennen koin sietämätöntä voimattomuutta. En vaan pystynyt samaan kuin ennen. Saikutin niin, että hävetti.

Tällä hetkellä en pääse sängystä ylös. En pääse suihkuun. Mietin ja mietin, että nyt nousen ja menen, mutta ei. Käännän kylkeä ja haluan unohtaa maailman.

En tunnista masennusta kaveristasi. Ei minulle mikään tunnu miltään. Ei ole mitään ihmeen "kivaa". On vain sinnittelyä. Ja halua nukkua todellisuus pois.

Vierailija kirjoitti:

Eikö ap keksinyt omaperäisempää provoa? Tämä on niin nähty.

En ole ap, mutta masennus on vaan tekosyy saada olla laiska "luvan kanssa". Jos olet oikeasti masentunut, et lähde lääkäriin hakemaan mitään nappeja.

Ei minusta ole ristiriitaista että joku jaksaa käydä kahvilla mutta ei opiskella, vai vaatiiko jonkun mielestä kahvilla käynti paljon keskittymiskykyä ja toimivaa muistia ja stressinsietokykyä (jotka varsinkin vaikeassa masennuksessa olemattomia). Itse tosin en jaksa käydä kahvillakaan, on raskasta koittaa esittää normaalia ihmistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö ap keksinyt omaperäisempää provoa? Tämä on niin nähty.

En ole ap, mutta masennus on vaan tekosyy saada olla laiska "luvan kanssa". Jos olet oikeasti masentunut, et lähde lääkäriin hakemaan mitään nappeja.

Önk tönk.

Minun entinen kaverini oli just tuolleen masentunut, ettei pystynyt tekee töitä tai opiskelee, mutta bilettämään ja risteilyihin kyllä oli voimaa.

Jos kysyi töistä niin se voivoitteli ettei voi. Jos kysyi festareista niin heti oli energiaa ja riemua täysi.

Olen vierestä seurannut kuin toinen läheiseni en päässyt edes sängystä ylös ja yritti itsemurhaa.

Jos joku hänelle olisi kysynyt lähdetäänkö laivalle, niin epäilen että hän olisi kokenut ihmeparantumista kuten entinen ystäväni.

Kyllä masennus on ihan sairaus. Ihminen voi olla alakuloinen välillä, mutta masennus on esimerkiksi sitä, että sinua uloslähtiessäsi alkaa itkettämään niin paljon ettet pysty hillitsemään itseäsi. Lomakkeissa on kysymyksiä tyyliin - tunnetko olosi jatkuvasti toivottomaksi, ajatteletko itsemurhaa, onko nukkumisvaikeuksia, tuntuuko sinusta että sinua rangaistaan, onko sinun vaikea tehdä päätöksiä, onko sinulla jatkuva tunne siitä, että olet muita huonompi, kiertävätkö ajatuksesi kehää?

Ei ole mikään "tahdon asia" nousta ylös masennuksesta.

No hei! Onneksi sun ei tarvitse vaivata päätäsi toisten sairauksilla.

Voi kun tahtomalla voisikin toipua masennuksesta, olen yrittänyt mutta ei taida onnistua.

Kun kaikki masentaa ja voimat on pois ja elämä tuntuu turhalta ja paskalta on silloin kiva saada pää sekaisin ja paeta hetki todellisuutta viinaan ja biletykseen.

Itselläni on vaikea masennus (+ahdistus ja paniikki) ja nyt on aloitettu lääkityskin (+terapiassa käyn). Minut siirrettiin kuntouttavaan työtoimintaan, että saan jotain aktiviteettiä ja sisältöä parille päivälle. Noina parina päivänä lähtö on vaikeaa ja kamalaa, minä en haluaisi ulos ja nähdä ihmisiä, haluaisin vain nukkua ja olla kotona. Piiloutua kaikelta ja "kadota".

Minä en matkustele juurikaan, lähtemisen vaiva on liian suuri. Välillä on sietämättömän vaikeaa vain olla ja silloin en voi tehdä muuta, kun maata sängyssä lamaantuneena kaikista tunteiden myrskyistä ja odottaa, että joko nukahtaisi tai että se paha olo menisi pois.

En jaksa itkeä enää, olen jotenkin tunneköyhä ja en vain jaksa..

Hyvä että jaksan nähdä yhtä ystävääni edes, ihme että hän edes jaksaa minua. Mutta olen ikuisesti kiitollinen hänelle että jaksaa olla minun tukena ja auttaa.

Joidenkin mielestä nämä asiat eivät tunnu pahalta ja laittavat laiskuuden piikkiin, mutta sitä tämä ei ole. Ihmiset jotka eivät koe masennusta millään tavalla (esim itse tai läheisten kautta) eivät voi ymmärtää, että miten paha tällaisen sairauden kanssa on elää. Tämä rajoittaa elämää todella paljon..

Vierailija kirjoitti:

Miten voi olla "sairaus" joka diagnosoidaan siten, että lääkäri kysyy asiakkaalta, onko hänellä se sairaus ja teettää jonkun rasti ruutuun -lomakkeen?

Miksi masentuneet luistavat ikävistä velvollisuuksista vedoten masennukseensa, mutta tekevät kivoja juttuja kuitenkin?

Turha väittää, ettei näin olisi. Kaverini oli masennus-diagnosoitu opiskeluaikana eikä hän ikinä jaksanut tehdä mitään arkista tehtävää, mutta jos jossain oli bileet tiedossa, niin johan tuli vipinää kinttuihin. Hän biletti enemmän kuin esim. minä. Jos joku pyysi kahville, hän nousi sängystä ja puki päälle, lähti. Siinä missä minun piti usein sanoa, etten jaksa, kiitos vaan.

Kaverini puolusteli toimintaansa sanomalla, että pitäähän hänellä jotain kivaakin olla tms.

Mitä "masennus" oikein on?

Sori mutta tuo ei ole mikään uskon asia. Sulla on tuossa vain  yksi esimerkki jonka perusteella et todellakaan voi tehdä mitään johtopäätöksiä tai yleistyksiä.

Kysymys on varmaan omasta mielestään hauska trolli.

Masennus -sanalla kuvataan kahta asiaa.

1. Minua masentaa, koska en saanut koiraa (prätkää, opiskelupaikkaa, halpaa lomaa tms.),

hyvä kaveri kuoli, sain fudut ja muutenkin menee päin ****

Tällöin on kyseessä normaaliksi luettava mielialojen vaihtelu jolle on aina selkeästi syitä.

2. Pysyvästä apea, iloton ja jopa toimintakyvytön tila jolle ei ole mitään ulkoista syytä. Masentuneella voi ns. kaikki täysin hyvin ja hän voi jopa peittää tilan pysymällä sosiallisesti näkymättömänä (*tai toimimalla vain sähköisesti!*). Äärimmäisen masentunut ei saa motivoitua itseään mitenkään koska tuntee itsensä arvottomaksi.

Tietenkin näiden välillä on 100 välimuotoa, ja masentunut yrittää usein korjata tilaansa itselääkityksellä josta yleisin on Suomessa no arvatkaapa ihmeessä mikä? Alkoholi. 

Voi kun voisinkin sanoa etten usko masennukseen. :) Valitettavasti masennus on kaikkea muuta kuin uskon asia. Mutta ole helvetissä onnellinen tilanteestasi....

Monille vaan laitetaan masennus diagnoosi kun ei ole varaa tutkia. Ystävälläsi voi olla esimerkiksi ADHD tai ADD. Silloin ei pysty keskittymään tylsiin juttuihin. Voi toki olla jotain muutakin tai sitten on vaan persoonallisuudeltaan laiska :D

On masennusta paljon. Miksi muuten tehtäisiin itsemurhia?

Minulla masennus oireilee levottomuutena ja ahdistuksena. Sain hankittua erään pitkään haaveilemani harrastusvälineen mutta en tunne mitään. Sen piti tuoda iloa arkeni. Ihan turhalta tuntuu. Sitten joku pieni asia millä ei ole mitään merkitystä jää vaivaamaan kamalasti. Esimerkiksi töissä pudotin astian ja se meni rikki... olen sitä murehtinut tuntikausia, että olen tyhmä ja kömpelö.

Nukkuminen on pätkittäistä. Ahdistaa kun ei saa nukutuksi mutta kun pitäisi herätä ei meinaa päästä ylös sängystä. Hiuksia ei jaksa pestä jos ei ole pakko. Kodin pidän tiptop.

Erilaisia oireita. Joillakin masentuneille voi koti olla tosi sotkuinen ja ulkonäkö tiptop. Tunnen erään naisen joka aina hymyilee ja on todella mukava. ulkoisesta olemuksesta ei olisi uskonut että hän oli juuri menettänyt lapsensa.

Masennuksen merkki voi olla juuri se, että ei jaksa sitä tavallista arkea. Biletuulelle pääsee apuvälineiden, esimerkiksi alkoholin, avulla, joten jos kaveri näyttää niissä iloiselta, niin siitä ei kannata tehdä vääriä johtopäätöksiä.