Olen keski-ikäinen näkyvä nainen!

Viitaten toiseen ketjuun, jossa keskusteltiin siitä, että keski-ikäiset naiset usein kokevat itsensä näkymättömiksi. Minä en koe ollenkaan olevani näkymätön, päinvastoin, olen hyvinkin näkyvä, sillä olen saavuttanut sellaisen iän tuoman kokemuksen etten oikeastaan ajattele mitä muut minusta ajattelevat. Tämä on todella vapauttavaa. Nuorena olin selvästi epävarmempi, mutta nyt tunnen itseni ja vahvuuteni niin henkiset kuin fyysiset sellaiset, jolloin ei ole sellaista oloa, että edes pitäisi miellyttää muita. Tietenkin olen kohtelias ja ystävällinen, mutta muuten pidän oman persoonallisen tyylini olla itseni. Viihdyn itsessäni, olen täysin sinut vanhentuvan itseni kanssa. Minun ei tarvitse todistella muille eikä vakuutella itselleni omaa viehätysvoimaani esim. miettimällä yritetäänkö minua iskeä vaan nuo asiat ovat minulle täysin merkityksettömiä. Pidän ihmisten kanssa kohtaamisista, eikä niihin tarvitse liittyä aina jokin flirtti, vaan ihan vaikka älykäs ajatustenvaihto tai hieno tilannetaju tuovat hienoa ekstraa arkeen. Tiedän olevani kelpo mukava ihminen ja arvostan muitakin, jotka kohtaavat ihmisiä avoimin ystävällisin mielin ja elkein. Ikä on vain numeroita, jos ihminen katselee maailmaa ja muita uteliain ja arvostavin silmin. Pidän myös nuorista ihmisistä, minulla on heitä työkavereina, ihailen heidän intoaan, kun kaikki on vielä avoinna elämässä, samalla tiedostan että tuo vaihe on itseltäni ohi ja hienojen ja vaikeidenkin vuosien takia olen nyt tässä, keski-ikäisenä, kokeneena, elämää nähneenä, elämänilonsa ja oman hieman boheemin ja hupsuisen tyylinsä säilyttäneenä! Elämä on ihanaa! Arvostakaa itseänne naiset ja olkaa lempeitä itsellenne!