Mitä sellaista sinulla on, joka on täysin arvotonta, mutta jolla sinulle on suuri tunnearvo?

Mulla on pellavapöytäliina, jonka edesmennyt mummuni on omin käsin tehnyt.

Jos jollakin on tunneARVO, niin silloin se ei ole arvotonta.

Pieni kirjelappunen jonka sain yli 40 vuotta sitten ystävältäni.

Minulla ei ole mitään esinettä jolla olisi tunnearvoa, pelkkiä ikäviä muistoja korkeintaan.

Auto. No okei ei se IHAN absoluuttisen arvoton ole, mutta lähestyy.

Vierailija kirjoitti:

Jos jollakin on tunneARVO, niin silloin se ei ole arvotonta.

Varmaan tässä asiyhteydessä "arvoton" tarkoittaa,ettei esineellä ole rahallista arvoa.Itse vaalin aarteenani tulitikkuaskia,jonka sain kesällä yhdeltä aivan ihanalta tyypiltä.

Auto joka on yli 30 vuotta vanhempi kuin minä. 

Muistoesineitä: valokuvia, matkoilta tuotuja simpukoita ja kiviä, lapsen piirustuksia, kulahtanut pehmonalle lapsuudesta... Jos tulipalo tms. veisi koko omaisuuden, noita surisin kun niitä ei voi korvata. Vaikka koti on laitettu mieleiseksi, niin en kiinny siihen tarkasti valittuun sohvaan, astioihin tai lakanoihin samalla tavalla.

Isäni minulle antama sormus, hänen tekemä puu miekka, ihaa pehmolelu joka minulle lapsena annettiin jotta selviän kiusaamisesta (ajatuksena että jos ihaa on surullinen niin minun ei tarvitse olla ja voin piristää sitä), pupu ja aasi pehmolelut, jäniksen käpälä, isäni tekemä pimeässä hohtava vahtikummitus, äitini rippisormus ja lapsuudestani otettu valokuva