Mikä teitä ärsyttää kavereissanne?

Yrittää maksattaa ravintolaillat ja juomat muilla, koska tili aina miinuksella. Toisilla on kavereina velvollisuus maksaa hänelle sisäänpääsy ja olutta, ja lisää olutta, kun "yhden vois vielä ottaa", kun hänen tilinsä on miinuksella, vaikka hän tienaa aivan yhtä hyvin kuin me muutkin. Vastapalveluksia ei kuulu.

Pihiys. Mitään "ylimääräistä" hauskaa ei voida koskaan tehdä, kuten esim. käydä kahvilassa, teatterissa tai konserteissa, vaikka ovat aika varakkaita.

Kaveri aina kyselee missä oot, mitä teet, KENEN KANSSA. Vaikka olisitkin 90% ajasta yksin kotona.

Yltiöpoliittisuus. On täysin erään puolueen ideologian vietävissä ja ulkoistanut ajattelunsa puolueelle ja puolueen viiteryhmälle. Sitten vielä valittaa kun häntä ei ymmärretä.

Muutama räplää kännykkää turhan paljon seurassa. Yhdellä on tapana toistaa muidenlauseiden loput:"No sit se kadonnut lapsi löytyi nukkumasta pyykkikorista!" "...nukkumasta pyykkikorista." Toinen taas hokee "joo, joo, joo" noin 10-15 sekunnin välein silloin kun kuuntelee muita. Joillain on tapan juoda liikaa, ja sitten jankuttaa rasittavasti tms. Ei mitään älytöntä siis kavereilta.

Eniten ärsyttää kaksi tuttua (huom, ei kaveria), toinen on ihan järkyttävän kovaääninen, siis huutaa niin että jos vieressä istuu niin korviin sattuu. Toinen taas valittaa kuinka kamalaa on kun sossu vei lapset ja töitä ei voi tehdä eikä koulujakaan käydä eikä millään tunnusta itselleen että on sotkenut asiansa ihan itse toimimalla harkitsemattomasti vuosikausia.

Jatkuva siivoaminen ja siivoamisesta puhuminen. Eikä nyt puhuta mistään imuroinnista, vaan tehokkaasta kuuraamisesta kirjaimellisesti lattiasta kattoon. En edes viitsi kutsua kylään enää, kun koen oman kotini suorastaan saastaiseksi, kun häntä vähän aikaa kuuntelee. Vaikka minulla on normaali, perussiisti koti!

Se ärsyttää, kun mennään porukalla vaikka syömään ja yksi alkaa heti annosten tultua pöytään dramaattisesti huokailemaan, että onpas iso annos, jaksankohan syödä.. ja yhtä dramaattisesti huokaillen sitten jättää osan syömättä kun on muka niin pieni maha. Just, varmaan.

Loisiminen.

Jatkuva omilla saavutuksilla ja suorituksilla retostelu. Oikein sellainen ahkeruuden ja tehokkuuden korostaminen.

Minunkin ystävistäni yksi aina ravintolassa huokailee pieniruokaisuuttaan. Eipä uskoisi, sitäkin tyveä kun katsoo...

Vierailija kirjoitti:

Se ärsyttää, kun mennään porukalla vaikka syömään ja yksi alkaa heti annosten tultua pöytään dramaattisesti huokailemaan, että onpas iso annos, jaksankohan syödä.. ja yhtä dramaattisesti huokaillen sitten jättää osan syömättä kun on muka niin pieni maha. Just, varmaan.

Onko lihava? Jälkiruoka kuitenkin menee aina. Mulla myös tollainen tuttava.

-Jatkuva myöhästely tapaamisista, aina samat tyypit kyseessä jotka tätä tekee. Mun mielestä itsekästä välinpitämättömyyttä. Kivempihan se aina on tulla tapaamisiin myöhässä, kun ei tarvitse hölmönä seisoskella kadunkulmassa tai istua varttia yksin ravintolapöydässä odottelemassa.

-Yks kaveri on aivan yltiöpuhelias. Kahden kesken ei niinkään ongelma, mutta ryhmässä hallitsee aina kaikkia keskusteluja. Lisäksi tapa kertoa juttuja on aivan liian yksityiskohtaisen kuvaileva ja pitkästyttävä.

-Yks kaveri jättää aina vastaamatta viesteihin. Joka kerta tuntuu siltä, että ai, enpäs ollut sulle edes sitä vertaa tärkeä, että olisit jaksanut yhden lyhyen viestin näpytellä vastaukseksi.

Inside-jutut, kerrataan porukassa mitä kivaa edellisenä iltana tehtiin kahdestaan ja sitten ihmetellään miksi 'kolmannella pyörällä' ei ole mitään sanottavaa.