3-vuotias kimpussa kuin herhiläinen, ärsyttää!
Apua. Olen kolme vuotiaan ja yks vuotiaan pikkusisaruksen kanssa kotona. Isompi lapsista ottaa joka päivä aivoon ihan järjettömästi!! Seuraa joka paikkaan, ei ole hetkeäkään hiljaa, eikä osaa syventyä omiin leikkeihin. Seuraahan se kaipaa ja yritänkin leikkiä mahdollisimman paljon, mutta mikään ei hänelle riitä. Alan olla jo todella tuskastunut tuohon iilimatoon ja tuntuu, että päivä päivältä tunnun välttelevän lasta enemmän, enkä jaksaisi leikkiä, kun muutenkin kimpussa koko ajan. Miten muut kolme vuotiaat?
Kommentit (21)
Miksi hankkia lapsia, jos ei jaksa.. V@tustako sitä etukäteen tietää, millaisia lapsista tulee? Toiset on reippaita ihan pienestä ja toiset ujoja, toisilla hirveä uhma, toisilla ei. Se on lottoarvonta, se lapsen luonne.
Niin, ajattele, ei se ole kuin sinun oma inhottava lapsesi! Vuoden äiti - palkinto sinulle, ole hyvä.
Pieni iilimato roikkuu jaloissa, tunkee pyllyä syliin jos silmä välttää, seuraa joka paikkaan ja jos yritän tehdä jotain ni haluaa koko ajan huomioo. Se on IHANAA 😍 Mutta joo, välillä tosi rasittavaa/raskasta :D Mies aina valittaa, ettei oo napanuora vielä katkennut. Ei haittaa kun on vielä mun "vauva" :)
Olisit katsonu eilen dokkarin syöpälapsista. Ehkä oma lapsi ärsyttäisi vähemmän kun näkee hiukka todellisuutta.
No älä leiki sen kanssa. En minäkään leiki kuin harvoin meidän 3 v kanssa. Siivotaan, kokataan, käydään paikoissa, luetaan ym muuta yhdessä.
Meillä 2v 4kk samanlainen. Ikävä kyllä on niin, että mitä enemmän ärsyynnyt hänestä, sen enemmän hän takertuu sinuun, koska vaistoaa sen. Koita saada itsellesi omaa aikaa, hermojasi kuriin, itseäsi paremmalle tuulelle ja järjestä jotain kivaa yhdessä oloa. Vietä myös enemmän aikaa isosisaruksen kanssa ihan kaksistaan. Saisitko jonkun hoitoavuksi edes silloin tällöin?
Olikohan se täällä av:llä juuri yksi päivä, kun joku vertasi, että tuntuisi samalta kuin mies toisi toisen ihanan, rakkaan naisen kotiin ja sinun olisi vain nyt totuteltava elämään kolmistaan tyytyväisenä...
Lapsi kaipaa tietysti seuraa ja virikkeitä. Meilläkin 3-v puhuu koko ajan kuin papupata ja haluaa jonkun leikkimään kanssaan. Ei sitä aikuinen ehdi eikä jaksa ihan tauotta leikkiä mutta ymmärrettäväähän se on että lapsen aika käy pitkäksi jos yksin pitäisi itseään pitkiä aikoja viihdyttää. Meillä poika jaksaa leikkiä itsekseen välillä puolisen tuntia tai joskus pitempäänkin kunhan alussa auttaa leikin käyntiin. Yritän ottaa mukaan kaikkiin mahdollisiin kotitöihin ja paljon ollaan ulkona. Kaksi kertaa viikossa on kerhossa 3 tuntia kerralla.
Kuuluu ikään. Tuossa vaiheessa kannattaa luoda lapseen luottamuksellinen suhde, niin on sitten murrosiässä helpompaa.
Kutonen sen muuten sanoikin, että koita ottaa kaikkiin hommiin mahdollisimman paljon mukaan ja kehu&kiitä kun touhuaa hienosti mukana. Se on tuon ikäisen mielestä ihan parasta yhdessä tekemistä. Sujuu hitaammin kuin yksin tehdessä, mutta toisaalta paremmin, kun ei tarvi olla koko ajan leikittämässä ja kieltämässä eri jutuista...
Anna sille vaikka yks vaate kerrallaan likapyykkiä koneeseen heitettäväksi.
Käykää aina yhdessä käynnistämässä ja sammuttamassa astianpesukone ja pyykkikone.
Tyhjentäkää ap-kone yhdessä.
Anna tyhjentää ostoskassit ja viedä tavarat kaappiin. Siirrä vaikka alakaappiin joidenkin kuivaruokien paikka.
Pyyhkikää pölyjä yhdessä, anna oma rätti.
Anna vaihtaa uusi talouspaperirulla ja wc-paperirulla paikalleen.
Opeta vähän imuroimaan ja anna imuroida jotain sun kans.
Muista kiitellä ja kehua. :-)
7
Herhiläiset rauhoittuu jos ne laittaa pakastimeen.
Vierailija kirjoitti:
Pieni iilimato roikkuu jaloissa, tunkee pyllyä syliin jos silmä välttää, seuraa joka paikkaan ja jos yritän tehdä jotain ni haluaa koko ajan huomioo. Se on IHANAA 😍 Mutta joo, välillä tosi rasittavaa/raskasta :D Mies aina valittaa, ettei oo napanuora vielä katkennut. Ei haittaa kun on vielä mun "vauva" :)
Onko sinulla siinä toinen lapsi myös hoidettavana?
Vierailija kirjoitti:
Miksi hankkia lapsia, jos ei jaksa.. V@tustako sitä etukäteen tietää, millaisia lapsista tulee? Toiset on reippaita ihan pienestä ja toiset ujoja, toisilla hirveä uhma, toisilla ei. Se on lottoarvonta, se lapsen luonne.
Kyllä se ihan normaalia on että lapsi on sosiaalinen olento ja kaipaa seuraa. 3-v tarvitsee jo paljon toimintaa ja virikkeitä. Ei jaksa kauaa olla toimettomana eikä vielä pitkiä aikoja leikkiä yksin. Ymmärrän että olet väsynyt. Jokin kerho pari kertaa viikossa voisi auttaa sinua jaksamaan ja lapsi saisi viettää aikaa samanikäisten seurassa. Esim. seurakunnan kerhot ovat halpoja ja hyviä ainakin meidän kokemuksen mukaan. Vai olisiko päivähoidon aloittaminen ajankohtaista puolipäiväisenä kun vielä olet pienemmän kanssa kotona?
Kiitos vinkeistä ja tsempeistä <3 Ajattelin kotielämän olevan rankkaa pienen sisaruksen takia, mutta sehän menikin ihan päinvastoin. Yritän pitää fiilikset piilossa lapselta, mutta lapset on niin fiksuja, että vaistoaa kyllä. Joka päivä kerron hänelle, että rakastan ja halin. Toivottavasti uskoo, kun päivisin ollaan voitu kärhämöidä millon mistäkin.
Uskon, että nää mun fiilikset helpottuu, kun palaan töihin. Silloin jaksan koko illan touhuta lasten kanssa ja antaa huomiota.
Täytyy ottaa häntä enemmän mukaan kotitöihin. Nyt me lähdetään kaupunkiin jätskille, ihan kaksin :)
Missä asutte? Esim. meidän kunnassa on ilmaisia kerhoja 2,5-5v kotihoidossa oleville lapsille 2-3pv viikossa ja 3h kerrallaan. Haku nyt keväällä muistaakseni. Olisi ohjattua toimintaa ja kaipaisi ehkä jo ikätovereita?
Mulla oli tuo tilanne kaksi vuotta sitten, päätin lopulta laittaa kolmevuotiaan osa-aikaiseksi päiväkotiin. Se oli näin jälkikäteen ajateltuna oikea ja paras ratkaisu, hän oli kuitenkin ollut kolme vuotta kanssani kotona, ja jonkin aikaa jo sisaruksenkin kanssa yhdessä, jolloin ei tullut sitä ”minut syrjäytetään”-kokemusta. Hyvin aktiivinen, energinen, puhelias ja sosiaalinen tapaus, terrorisoi kotona kuopuksen päiväunia ja teki arjesta hyvin raskasta. Viihtyi sitten päiväkodissa heti ekasta päivästä lähtien tosi hyvin, ja arki rauhoittui. Miinuksena tosin se, että flunssia alkoi tulla kotiin, ja molemmat lapset olivat flunssassa alussa arviolta joka toinen viikko, sitten se onneksi loppui.
Oman kokemukseni perusteella suosittelen kyllä päiväkotia/kerhoa/puistotoimintaa, mitä vain missä kolmevuotias pääsee purkamaan energiaa, näkemään ikätovereita, ja osallistumaan ohjattuihin tuokioihin.
Miksi ihmeessä ap:n kolmevuotias ei ole päiväkodissa?
Miten helvetissä on selitettävissä että tuollaiset saa omia lapsia? Minä en ikinä saanut omia lapsia mutta onneksi nykyisellä elämänkumppanillani on 6-vuotias poika joka haluaa touhuilla kanssani kaikkia "äijäjuttuja". Seuraa minua joka paikkaan ja kotona ollessani ollaan kuin paita ja perse. Ei minua häiritse lainkaan. Kivaa kun on sellainen poika jota saa opettaa kuin isä vaikka en omia lapsia kykenekään saamaan.
m42
Onneksi minun #eiolepakkolisääntyä
Onkohan sinulla masennus ? Hae apua !!!
Miksi hankkia lapsia, jos ei jaksa ?