Vapaaehtoisesti lapseton, miksi ihmeessä?

Koska olen niin vastuuton ja mukavuudenhaluinen. Vaikka olisihan ne lapset ihan kivoja, mutta mulla taas on liikaa muuta tekemistä.

Ne jotka ei voi millään käsittää miksi joku hankkii lapsia, herätys, teidätkin on joku joskus tehnyt/hankkinut. Miks ihmeessä teidän vanhemmat hankki sinut? Olisko pitänyt olla hankkimatta? Se että ei ymmärrä ristiriitaa tai vastaa joo, on surullisempaa kuin ap:n aloitus.

Vierailija kirjoitti:

Koska itsekin olen kokenut että tämä elämä ei ole elämisen arvoista, vaan lähinnä läpi lusittava tuomio, niin en halua tehdä lisää ihmisiä tätä kärsimään. 

Eikä oma elämäni ole edes erityisen kamalaa, on rahaa, hyvä koulutus, olen terve, jne, mutta minusta vaan tämä koko ihmisen olemassaolo on tympeää. Täällä sitä tarvotaan, hyvien ja huonojen kausien vaihteluissa, ilman mitään erityistä tarkoitusta, kuluttamassa luonnonvaroja ja tuhoamassa luontoa. Kulutetaan aikaa viihteellä ja muulla, koska pelkkä oleminen on niin tarkoituksetonta ja tylsää. Jos mulla olisi sisua, lopettaisin omankin elämäni, mutta kun olen nössö niin kai sitä tulee lusittua niin kauan kunnes kroppa pettää luonnostaan.

Ai että, joku joka ajattelee samoin kuin minä! Hienosti kiteytetty.

Vierailija kirjoitti:

En pidä lapsista.

En pidä pienen lapsen hajusta. Ajatus kuolaa valuvasta suusta, kakkapyllystä ja räkänokasta tuntuu vastenmieliseltä. Vielä pahempaa on se kimeä ääni, jota lapset pitävät. Ja riehuminen, kattilankansien paukutus ym. Huoahdan "voi ei!", kun käyttämääni bussiin alkaa lappaa joku päiväkotiryhmä tai luokallinen alakoululaisia. Olen kuitenkin sitä mieltä, että lapsen täytyy saada olla fyysisesti aktiivinen, joten tuollaiset asiat on sallittava. Koska en kestä sitä, mitä lapsen mielestäni kuuluu saada tehdä, on parempi, että en niitä hanki.

Rakastan kissoja, etenkin tavallisia maatiaiskissoja, ja niiden kuvatkin saavat minut hyrisemään onnesta. Lasten kuvien katselu ei herätä mitään samanlaista tunnetta. Lapsista on myös huolta ja rahanmenoa. Oma lukunsa ovat vielä nokkavat nyreät teinit, jotka kinuavat rahaa muotivermeisiin ja joiden mielestä äiti on paska kun ei anna.

Ainoa miksi voisin haluta lapsia olisi saada tarkkailla, miten kieli kehittyy ja lapsen ymmärrys maailmasta vähitellen karttuu; siis tällainen tutkijan mielenkiinto asiaa kohtaan. Se ei kuitenkaan ole riittänyt minulle syyksi niitä hankkia. Olisin varmaan ollutkin aika kalsa mutsi.

Elämäni suurimpia virheitä on ollut suostua ystäväni lapsen kummiksi. Ajattelin asian siltä kannalta, että voin siinä vähitellen tutustua yhteen lapseen. En kuitenkaan oikein saanut minkäänlaista yhteyttä häneen.

Vaikka en itse lapsia ole halunnut, ymmärrän että jonkun yhteiskunnassa on niitäkin tehtävä. Osallistun mielelläni lapsista koituviin kustannuksiin maksamalla veroja, kunhan minun itseni ei tarvitse olla lasten kanssa tekemisissä.

Autistinen?

Miksi lapsettoman pitää perustella valintaansa, eihän näidenkään jotka lapsia hankkivat ? Joskus joku tuota kommentoi : No, on se kuitenkin yleisempää haluta...Eli ts. "hyväksyttävämpää" yms.No, en kyllä juo kahviakaan ja sitäkin jotkut kummastelevat

Vierailija kirjoitti:

Ei kiinnosta olla raskaana, synnyttää, kasvattaa, hoitaa ja huolehtia.

Ei muuta lisättävää.

Ap on kyllä todella itsekäs. Teki siis lapset kun ei ollut muutakaan tekemistä? Sepä vasta hyvä syy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska itsekin olen kokenut että tämä elämä ei ole elämisen arvoista, vaan lähinnä läpi lusittava tuomio, niin en halua tehdä lisää ihmisiä tätä kärsimään. 

Eikä oma elämäni ole edes erityisen kamalaa, on rahaa, hyvä koulutus, olen terve, jne, mutta minusta vaan tämä koko ihmisen olemassaolo on tympeää. Täällä sitä tarvotaan, hyvien ja huonojen kausien vaihteluissa, ilman mitään erityistä tarkoitusta, kuluttamassa luonnonvaroja ja tuhoamassa luontoa. Kulutetaan aikaa viihteellä ja muulla, koska pelkkä oleminen on niin tarkoituksetonta ja tylsää. Jos mulla olisi sisua, lopettaisin omankin elämäni, mutta kun olen nössö niin kai sitä tulee lusittua niin kauan kunnes kroppa pettää luonnostaan.

Ai että, joku joka ajattelee samoin kuin minä! Hienosti kiteytetty.

Missä te näin ajattelevat olette töissä? Mielenkiinnosta kysyn.. Itsekin ajattelen pitkälti samalla tavalla, mutta silti mulla on lapsia. Ja he ovat kyllä täynnä elämää ja ihmetystä, ja tuovat sitä minunkin elämään. Voin ehkä hetkeksi unohtaa tämän tarkoituksettomuuden. Eniten tarkoitusta elämässä olen löytänyt siitä kun olen hoitanut vauvaa kotona. Kerrankin elämässä on tuntunut siltä että on joku tarkoitus ja että olen oikeassa paikassa.

Me emme pidä lapsista, emme osaa olla lasten seurassa (olemme lähinnä vaivautuneita kun emme osaa jutella lapsille) ja kummankin suvussa on periytyviä sairauksia joten emme halua siirtää niitä rasitteita omille lapsille. Tuossa on mielestäni jo monta pätevää syytä joten turha muiden arvostella tai painostaa.

Vierailija kirjoitti:

Et todellakaan keksisi muuta tekemistä? Kannattaa miettiä jotain sitä päivää varten, kun lapsilla on oma elämä ja äitimuoria ehtii käydä moikkaamassa silloin tällöin.

Sitten alkaa se mummona ja anoppina oleminen, mistä saamme lukea erilaisia versioita tälläkin palstalla harvase päivä :O

Minusta on vaikea käsittää miten voi olla noin vaikea käsittää lapsettoman elämän hyviä puolia. Tai tuota asennetta että ei elämällä olisi voinut olla muuta suuntaa. Vähän tulee surullinenkin olo, sillä tulevaisuudessa, lasten ollessa isoja, voi ap:lla olla todella vaikeaa, jos käsitys elämästä on vain lasten kautta eläminen.

Itselläni on kyllä kaksi lasta. Ihania, jotka todella tuovat elämään sisältöä omalla olemuksellaan ja rakkaudellaan. Mutta ei se lasten tekeminen koskaan ollut mikään itsestäänselvyys ja osaisin kuvitella erinomaisesti millainen elämä minulla olisi ilman lapsia ja mitä tekisin. Enkä todellakaan näkisi sellaista elämää huonompana. Tietenkään en nyt mistään hinnasta haluaisi lapsistani luopua, mutta hyvinkin voisin kuvitella elämääni velana jos olisin tehnyt toisenlaisia päätöksiä aikoinaan. Hyviä puolia tosiaan olisi esimerkiksi vapaus matkustaa, vaihtaa maisemaa vaikka työn perässä, pitkät aamut, enemmän aikaa ystäville ja harrastuksille ja niin edelleen. Kaikkea näitä tietysti voi olla elämässä lastenkin kanssa, mutta tottakai kompromisseja täytyy tehdä paljon enemmän. Tosiasia kuitenkin on, että lasten kanssa ensisijainen asia aina on se, mikä on lapsille hyväksi. Vaikka itseään ei pidä unohtaa, niin kyllä sitä monissa asioissa saa itsensä kakkoseksi laittaa. En minä ainakaan mitään henkilökohtaista nautintoa saa vaikkapa muskareista, vaikka lapsen takia niissä käydäänkin ja lapsen oma ilo on ilo itsellekin. Kuitenkin velana takuuvarmasti vapaa-aika tulisi käytettyä hyvin toisella tavalla itselle kehittävämpiin harrastuksiin paneutuen. Näin yksittäisenä esimerkkinä.

Varmaan sekoaisin vauvan kanssa. Ja taaperon kanssa. Ja murkkuikäisen kanssa. Jaksaisin lasta jos sitä ei tarvitsisi hoitaa, eli saisin aina nukkua 8 tuntia, olla 8 tuntia töissä, sen jälkeen harrastaa jotain mieluisaa pari tuntia, ja sitten rentoutua ennen nukkumaanmenoa. Eli kuulostanko ihmiseltä jonka kannattaa tehdä lapsia? En todellakaan.

Elämme aikaa ja elämme maassa, jossa naiset saavat tehdä itsenäisiä valintoja. En ihmettele yhtään lapsettomuuden yleistymistä. Lapsi on suuri vastuu, ja on aina perheen 'ykkönen', eli pitää mennä lasten ehdoilla. Nautin siitä, että minä olen oman elämäni ykkönen, ja oman onneni seppä. Jotkut voivat haukkua minua itsekkääksi ja hedonistiksi, mutta olen onnellinen. Eikös se ole jokaisen elämän päämäärä, oli lapsia tai ei?

Vierailija kirjoitti:

Ne jotka ei voi millään käsittää miksi joku hankkii lapsia, herätys, teidätkin on joku joskus tehnyt/hankkinut. Miks ihmeessä teidän vanhemmat hankki sinut? Olisko pitänyt olla hankkimatta? Se että ei ymmärrä ristiriitaa tai vastaa joo, on surullisempaa kuin ap:n aloitus.

Monet hankkivat lapsia vain, koska kaikki muutkin tekevät niin, ja heidät on tavallaan ohjelmoitu toimimaan samon. Se vasta onkin surullista.

No thanks kirjoitti:

Toinen asia mikä pelottaa on, että siitä kasvaisi sellainen aivan karsea teini, joka tappelee jossain Kampissa. Tai joku "Suomi ensin" -juntti.

Mitä pahaa on Suomi Ensin -ajattelutavassa?

Olen lapseton mutta kyllä minä annan verorahani mieluummin näille olemassa oleville vanhuksille jotka ovat itsekin tähän maahan verorahansa ikänsä antaneet ja joilta leikataan eläkkeitä, JA olemassa oleville lapsille esim. koulutukseen, parempaan kouluruokaan jne. jotta he kehittyvät, kasvavat ja koska ovat meidän tulevia veronmaksajia.

Jos rahaa jää yli, niin sitten voidaan tukea pakolaisia mutta sillä ehdolla että heidät kotiutetaan ja koulutetaan kunnolla, koska täällä on edelleen pakolaisia jotka tulivat 20 vuotta sitten eivätkä osaa vielä edes suomea joten miten voivat työskennellä?

Vierailija kirjoitti:

Ne jotka ei voi millään käsittää miksi joku hankkii lapsia, herätys, teidätkin on joku joskus tehnyt/hankkinut. Miks ihmeessä teidän vanhemmat hankki sinut? Olisko pitänyt olla hankkimatta? Se että ei ymmärrä ristiriitaa tai vastaa joo, on surullisempaa kuin ap:n aloitus.

Oletko yksinkertainen? Meidän vanhempien ikäisillä ei ollut kunnon ehkäisyvälineitä!!! Lapsia vaan tuli, halusipa niitä sitten tai ei. Nyt niitä ehkäisyvälineitä saa tungettua joka rööriin ja patukkaan monin kappalein, joten kenenkään ei tarvitse tulla raskaaksi!

Vastaa ensin, että miksi sinä teit lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne jotka ei voi millään käsittää miksi joku hankkii lapsia, herätys, teidätkin on joku joskus tehnyt/hankkinut. Miks ihmeessä teidän vanhemmat hankki sinut? Olisko pitänyt olla hankkimatta? Se että ei ymmärrä ristiriitaa tai vastaa joo, on surullisempaa kuin ap:n aloitus.

Oletko yksinkertainen? Meidän vanhempien ikäisillä ei ollut kunnon ehkäisyvälineitä!!! Lapsia vaan tuli, halusipa niitä sitten tai ei. Nyt niitä ehkäisyvälineitä saa tungettua joka rööriin ja patukkaan monin kappalein, joten kenenkään ei tarvitse tulla raskaaksi!

Kaikki maailma ihmiset tähän asti olleet vahinkoja? Hitsi tietty... Ei kai kukaan lapsia voi toivoa tai haluta, koska sinäkään et halua?

Olen itse tuore äiti ja vielä entinen minäni ajatteli monesta asiasta samoin kuin te. Erityisesti juurikin kiireettömyys, riippumattomuus ja vastuun lisääntyminen pohdituttivat ennen lopullista päätöstä yrittämisestä. Tää on taas tätä lässytystä, mutta olen sen nyt saanut kokea itse oikeasti. Se yllättää jokaisen uuden äidin ja isän - oma lapsi ei ole mitenkään verrattavissa muihin aiemmin tapaamiisi lapsiin. Minusta edelleen muiden lasten kiljuminen on ärsyttävää, mutta ei vaan oman lapsen? Se mitä olen saanut kun sain oman lapsen on vastavuoroista rakkautta. Ihan tosissaan uudenlainen tunne, jota ei ennen tätä tiennyt olevankaan. Aiomme hankkia elämäämme vielä toisenkin rakkaudenlähteen ja kohteen. Olemme myös varanneet jo seuraavan ulkomaannatkamme ja vauva on lähdössä tietysti mukaamme, eli ei estä matkusteluakaan. Tunnen myös tuttavapiiristä yhden, joka vannoi inhoavansa lapsia. Tuttava Pariskunnalle sattuikin sitten yllätysraskaus ja olivat lähellä mennä keskeytykseen. Päättivät sitten pitää pienokaisen. Tänä päivänä tämä tuttava on todella hyvä äiti ja ovat rakastuneet tähän lapseen täysin, vaikka lähtökohta oli mitä oli! Tuttava hakeutui jopa lasten pariin töihin, joten jotain muutosta ajatusmaailmassa todellakin tapahtui. Kun minusta tuli äiti, on elämäni tuntunut siitä asti erilailla merkitykselliseltä eikä mitään elämän nautintoja ole minulta viety. Olen nyt onnellisimmillani, vaikka saimme elää monta vuotta melko vapaata elämää oman päämme mukaan. Vielä hedelmällisemmältä ja palkitsevammalta tämä elämä tuntuu. Kiitollinen ja rakastettu.

No toi vasta oksettavaa ja outoa, että jotkutmaatiaiskissat saavat hyrisemään onnesta...

Vierailija kirjoitti:

En halua aiheuttaa riitaa vaan haluan vaan kysyä vilpittömästi miksi et halua lapsia. Kun minä olen tehnyt lapset enkä ole nähnyt elämälleni muuta suuntaa. En tiedä mitä tekisin jos ei olisi lapsia. En keksi muuta tekemistä. Joten mikä on saanut sinut valitsemaan toisin?

Olen nähnyt elämälleni muun suunnan. Tiedän mitä teen ilman lapsia ja keksin paljonkin muuta tekemistä.

Minusta aika surullista, jos lapset ovat koko elämäsi ja voi niitä lapsi parkoja myöskin, kun äiti/isä elää elämäänsä heidän kauttaan.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse tuore äiti ja vielä entinen minäni ajatteli monesta asiasta samoin kuin te. Erityisesti juurikin kiireettömyys, riippumattomuus ja vastuun lisääntyminen pohdituttivat ennen lopullista päätöstä yrittämisestä. Tää on taas tätä lässytystä, mutta olen sen nyt saanut kokea itse oikeasti. Se yllättää jokaisen uuden äidin ja isän - oma lapsi ei ole mitenkään verrattavissa muihin aiemmin tapaamiisi lapsiin. Minusta edelleen muiden lasten kiljuminen on ärsyttävää, mutta ei vaan oman lapsen? Se mitä olen saanut kun sain oman lapsen on vastavuoroista rakkautta. Ihan tosissaan uudenlainen tunne, jota ei ennen tätä tiennyt olevankaan. Aiomme hankkia elämäämme vielä toisenkin rakkaudenlähteen ja kohteen. Olemme myös varanneet jo seuraavan ulkomaannatkamme ja vauva on lähdössä tietysti mukaamme, eli ei estä matkusteluakaan. Tunnen myös tuttavapiiristä yhden, joka vannoi inhoavansa lapsia. Tuttava Pariskunnalle sattuikin sitten yllätysraskaus ja olivat lähellä mennä keskeytykseen. Päättivät sitten pitää pienokaisen. Tänä päivänä tämä tuttava on todella hyvä äiti ja ovat rakastuneet tähän lapseen täysin, vaikka lähtökohta oli mitä oli! Tuttava hakeutui jopa lasten pariin töihin, joten jotain muutosta ajatusmaailmassa todellakin tapahtui. Kun minusta tuli äiti, on elämäni tuntunut siitä asti erilailla merkitykselliseltä eikä mitään elämän nautintoja ole minulta viety. Olen nyt onnellisimmillani, vaikka saimme elää monta vuotta melko vapaata elämää oman päämme mukaan. Vielä hedelmällisemmältä ja palkitsevammalta tämä elämä tuntuu. Kiitollinen ja rakastettu.

Liikuttavaa. Olet vielä tuossa vaiheessa, kun kaikki on täydellistä ja ihanaa.. Odota vaan kun lapsi lähtee liikkeelle ja tulee eka uhma. Toki kannattaa se toinen tehdä jo ennen sitä, mahdollisimman nopeasti heti perään... Tsemppiä ja onneksi olkoon!