Lue keskustelun säännöt.
Vapaaehtoisesti lapseton, miksi ihmeessä?
20.03.2017 |
En halua aiheuttaa riitaa vaan haluan vaan kysyä vilpittömästi miksi et halua lapsia. Kun minä olen tehnyt lapset enkä ole nähnyt elämälleni muuta suuntaa. En tiedä mitä tekisin jos ei olisi lapsia. En keksi muuta tekemistä. Joten mikä on saanut sinut valitsemaan toisin?
Kommentit (395)
En ole koskaan haaveillut äitiydestä. Kun ala-asteella muut tytöt kertoivat kuinka monta lasta haluavat, minä kerroin opiskelu- ja urahaaveistani.
Lapset ovat ihan kivoja ja esimerkiksi sisarusteni lapset ovat minulle rakkaita. Mutta en silti omaa haluaisi. Työskentelen lasten parissa, enkä todellakaan haluaisi työpäivän jälkeen huolehtia vielä omasta mukulasta. Haluan työpäivän jälkeen olla rauhassa ja tehdä omia juttujani ilman jaloissa pyörivää lasta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko, että lasten ja perhe-elämän mahdolliset hyvät puolet riittäisivät paikkaamaan huonoja puolia.
Vierailija kirjoitti:
Minusta on vastuutonta tehdä lapsia tähän maailmaan. Tai ainakin tähän maahan ja tilanteeseen. Tykkäisin kyllä lapsista mutta en halua että he joutuvat rämpimään täällä ja kärsimään tämän maan poliitikkojen virheistä.
Paremminhan nyt menee kuin 80-90-luvulla.
Oma isä otettiin pois kannnabiksen kasvattamisesta ja perhe rikottiin aikoinaan ihan turhaan. Kotona ei ollut mitään ongelmia ja tilanne itkettää vieläkin, kun isä oli hyvä ja yritti kaikkensa mutta viranomaiset eivät antaneet periksi.
Nythän on paljon paremmin ja osaa kannabiksen käyttäjistä ja kasvattajista kohdellaan kuin alkoholin kohtuukäyttäjiä. Ihmisoikeudet paranevat pikkuhiljaa.
Hippivanhempien lapsena koen tämän taistelun tärkeänä ja haluaisin muistuttaa ettei hippiperheissä kotiolot ole huonot tai pahat vaikka lakia isä rikkoikin.
Todella surullista millainen maailma silloin oli ja olen kuullut että joillain paikkakunnilla Suomessa tilanne on edelleen samalainen neuvostoliittolainen ihmisiä ja perheitä polkeva systeemi.
Kun uusi kansalaisaloite tulee niin muistakaahan tukea.
Varmasti turha sanoa miten vaikeaksi koko episodi teki lapsuuteni, mutta tilanne on nyt parempi ja tapaan isää edelleen ja isä kasvattaa edelleen eikä luovuta oikeuksiaan.
Vanhempieni lapsena koen että taistelu jatkuu ja oikeudet pitää saada, muuten maailma ei muutu paremmaksi koskaan.
Koska mulla ei ole koskaan ollut vauvakuumetta, enkä ole koskaan halunnut lapsia. Nuorena olin jopa monta kertaa aupairina ja aina oli niin kauheita pentuja hoidettavana että ei noidenkaan kokemusten myötä tullut mikään vauvakuume.
t. tyytyväinen 53 vuotias
Kaikkien vaaleaihoisten suomalaisten tulisi hankkia vähintään 5 lasta!!!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on vastuutonta tehdä lapsia tähän maailmaan. Tai ainakin tähän maahan ja tilanteeseen. Tykkäisin kyllä lapsista mutta en halua että he joutuvat rämpimään täällä ja kärsimään tämän maan poliitikkojen virheistä.
Paremminhan nyt menee kuin 80-90-luvulla.
Oma isä otettiin pois kannnabiksen kasvattamisesta ja perhe rikottiin aikoinaan ihan turhaan. Kotona ei ollut mitään ongelmia ja tilanne itkettää vieläkin, kun isä oli hyvä ja yritti kaikkensa mutta viranomaiset eivät antaneet periksi.
Nythän on paljon paremmin ja osaa kannabiksen käyttäjistä ja kasvattajista kohdellaan kuin alkoholin kohtuukäyttäjiä. Ihmisoikeudet paranevat pikkuhiljaa.
Hippivanhempien lapsena koen tämän taistelun tärkeänä ja haluaisin muistuttaa ettei hippiperheissä kotiolot ole huonot tai pahat vaikka lakia isä rikkoikin.
Todella surullista millainen maailma silloin oli ja olen kuullut että joillain paikkakunnilla Suomessa tilanne on edelleen samalainen neuvostoliittolainen ihmisiä ja perheitä polkeva systeemi.
Kun uusi kansalaisaloite tulee niin muistakaahan tukea.
Varmasti turha sanoa miten vaikeaksi koko episodi teki lapsuuteni, mutta tilanne on nyt parempi ja tapaan isää edelleen ja isä kasvattaa edelleen eikä luovuta oikeuksiaan.
Vanhempieni lapsena koen että taistelu jatkuu ja oikeudet pitää saada, muuten maailma ei muutu paremmaksi koskaan.
Sitähän se kieltolaki tavallaan tekee.
Eli ottaa pois oikeudet lapsiin, työntekoon jne.
Kannabiksen kieltolaki ottaa tietyltä väeltä ihmisoikeudet pois ja samalla sananvapauden.
Todella julma menetelmä ja en ihmettele jos käyttäjät ovat veloja lain takia Suomessa.
Sinällään hassua kun kaupan kassalla näkee jonoissa perheellisiä olutsalkkujen kanssa ja kaikkien mielestä se on ihan ok, mutta jos jonkun hippi-isä tekee jotain muuta niin perhe on rikottava ja talous ajettava nurin siten että kaikki kärsii :/
Ei kuulosta reilulta.
Suurin syy on varmaan se, että olen melko mukavuudenhaluinen. Haluan tulla ja mennä miten huvittaa, pieneen lapseen sitoutuminen muuttaisi koko elämän. Luulen, etten ollut helppo lapsi ja en haluaisi nähdä omien geenien jatkumista. Vaikka lapsuus olikin ihan ok, nuoruusvuodet olivat vaikeat. En haluaisi asua saman katon alla murros- tai teini-ikäisen kanssa, varsinkaan yksinhuoltajana. Synnytys pelottaa ja kaikki siihen liittyvät komplikaatiot. Työttömyys lisääntyy ja opintoihin pääsy vaikeutuu, sen lisäksi väestö kasvaa kovaa tahtia. En vihaa lapsia, mutta surettaa nähdä miten väsyneitä nykyajan vanhemmat ovat. En jaksa viettää koko päivää lasten kanssa, vaikka työn puolesta voisinkin mielellään auttaa lapsia ja nuoria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut aina intohimoinen vapaaehtoistyön tekijä - vanhusten sekä mielenterveyskuntoutujien parissa. Kun sitten ajattelee, että oma ammatillinen osaaminen on ihan muulta alalta, ja jota myös olen rakastanut kutsumuksen lailla, todellakaan ei ole ollut tekemisen puutetta, vaan olen nauttinut kaikista näistä vuosista.
Mutta en ole vapaaehtoisesti lapseton siksi, että olen keksinyt muuta tekemistä, vaan siksi, että olen kokenut, ettei äitiys ole minun juttuni. Olen tiennyt sen aina. Välillä olen testannut ajatustani, mutta minä en vaan ole perheenperustaja tyyppiä. Tuntuisi oudolta, että olisi satsannut kaikkensa kotiin ja muutamaan ihmiseen, siis lapsiinsa ja kenties puolisoonsa. Nyt satsaus on mennyt muualle. Tämä on sopinut minulle.
Joku 50+ tuttuni sanoi kerran, että katuu sitä ettei tullut hankkineeksi lapsia, ja varoitteli minua, että hanki lapsia, että elämä on järkyttävän yksinäistä lapsettomana. No riippuu tietenkin ihmisestä. Vapaaehtoistyön myötä noita rakkaita perheenjäseniä on itselläni siellä ja tuolla, joten ei lapsettomuus yksinäisyyttä todellakaan aiheuta. Ja järjetön ajatushan se olisi, tehdä lapset seuraksi itselleen. Itsekkäämpää ajatusta en tiedä.
No mulla varmaan on sit ollu paljon tekemistä kun ei ole ollut tyhjää tilaa minkä täyttää lapsilla :'D
Siis..eiköhän äitiyteen vaadita se "äitigeeni", että kaipaa lasta ja sen hoivaamista ja kaikkea. Mä en ole itse koskaan sellaista tunnetta kokenut, edes ohimenevästi. Tutut lapset on ok mutta yleisesti en vaan välitä lapsista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En vain ole kiinnostunut lapsista. Minulta voisi ihan yhtä hyvin kysyä että mikset halua lemmikkikania. Ei minulla mitään vastaan ole, muttei erityisesti kiinnostakaan. Ikinä en ole kokenut vauvakuumetta eivätkä lapset aiheuta minkäänlaisia tuntemuksia. Olen 31-v.
Minulla ei ole koskaan ollut vauvakuumetta ja tosiaankin jo lapsesta asti minulle on ollut täysin selvää, etten halua lapsia. Yleensä lapsettomat pariskunnat ovat onnellisimpia. He voivat panostaa elämästä nauttimiseen ja toisiinsa. Lapsiperheissä rahat menevät tietenkin lapsiin. Välillä tuntuu, ettei vanhemmilla ole muuta sisältöä elämässä kuin lapset, ja kun nämä lähtevät kotoa, elämään tuleekin kamala tyhjiö. Sitten joko erotaan tai ainakin lähdetään etsimään ns. uutta nuoruutta baareista. Kamalaa katsoa sitä keski-ikäisten teinimeininkiä! Lapsettomilla pariskunnilla ja sinkuilla elämä vaan on helpompaa ja mukavampaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on huonot geenit, olen aikas ruma ja äidin sekä isän suvuissa on perinnöllisiä sairauksia. En haluais lapselleni huonoa elämää, vaikkei omanikaan mitään kamalaa ole.
Lapset ei vaan kine
Ei sinänsä mitään niitä vastaan, mutta en helvetissä halua omiin jalkoihin pyörimään
Ihan sama vaikka ipanat ovat söpöä ja lutusta ja kivoja kun valehtelevat käsi keksipurkissa etteivät tee mtn väärää
Mielummin koira joka sentään oppii vessaa (=pihaa) käyttämään muutamassa kuukauessa verrattuna vuosiin mitä penskoilla menee
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kikatus kirjoitti:
Lapset ei vaan kine
Ei sinänsä mitään niitä vastaan, mutta en helvetissä halua omiin jalkoihin pyörimään
Ihan sama vaikka ipanat ovat söpöä ja lutusta ja kivoja kun valehtelevat käsi keksipurkissa etteivät tee mtn väärää
Mielummin koira joka sentään oppii vessaa (=pihaa) käyttämään muutamassa kuukauessa verrattuna vuosiin mitä penskoilla menee
Huomaa ettei sulla ole kokemusta lapsista.
Vauva oppii jo potalle kun vain on viitseliäs.
0,5v vauvaa voi istuttaa jo potalla ruokailun, unien välissä. Kun antaa palautetta niin ei ole vaikeaa.
Toki joillain jotka eivät panosta sisäsiisteyteen voi mennä neljävuotiaaksikin vaipoilla.
Vierailija kirjoitti:
kikatus kirjoitti:
Lapset ei vaan kine
Ei sinänsä mitään niitä vastaan, mutta en helvetissä halua omiin jalkoihin pyörimään
Ihan sama vaikka ipanat ovat söpöä ja lutusta ja kivoja kun valehtelevat käsi keksipurkissa etteivät tee mtn väärää
Mielummin koira joka sentään oppii vessaa (=pihaa) käyttämään muutamassa kuukauessa verrattuna vuosiin mitä penskoilla menee
Huomaa ettei sulla ole kokemusta lapsista.
Vauva oppii jo potalle kun vain on viitseliäs.
0,5v vauvaa voi istuttaa jo potalla ruokailun, unien välissä. Kun antaa palautetta niin ei ole vaikeaa.
Toki joillain jotka eivät panosta sisäsiisteyteen voi mennä neljävuotiaaksikin vaipoilla.
Koiralla on perse aina paskassa se ei opi pyyhkimään.
Koska emme miehen kanssa vain ole kiinnostuneita sellaisesta ja ei ole mitään aukkoa täytettävänä. (En edes ymmärrä miten sellaiseen olisi aikaa kun nytkin on niin paljon kaikkea ja puuhaa riittää aivan liiaksikin.) Lapsen tekeminen ottaisi täydellisen hyvästä elämästämme todella paljon enemmän kuin antaisi, miksi ihmeessä siis ryhtyä siihen. Aviomieheni teetti vasektomian heti kun täytti 30v.
Vierailija kirjoitti:
Voivat vanhuksina miettiä kuinka tuli pleikkaa hakattua ja käytyä milloin missäkin shoppailemassa. Ja sai tissutella ja nukkua. Siinä kiteytettynä lapsivapaa elämä.
Haahhaa, justiinsa näin. Saa vanhanakin hakata pleikkaa (itse kyllä luen kirjoja, mutta tunteja siihenkin menee) ja käydä milloin missäkin shoppailemassa. Ja ennen kaikkea saa tissutella ja nukkua. Siinä kiteytettynä lapsivapaa vanhuus, ei tarvitse hampaat irvessä istua liisa-tissukan synttäreillä hauska hattu päässä, vaan voi sinäkin sunnuntaina vetää iltapäiväkuoharit.
Mulla ei oo koskaan oikein ollut mitään fiilinkejä lapsia kohtaan, en vihaa lapsia mut en jotenkin osaa olla niiden kanssa luonnollisesti. Lapset ei tottele, ne huutaa, itkee ja kiukuttelee ja jos ne innostuu jostain niin sitä pitäisi sitten tehdä koko päivä. Olen itse aika herkästi hermostuvaa tyyppiä, kaipaan rauhaa ympärilleni enkä ylimääräistä mekastusta. Haluan myös nukkua ja ottaa töiden jälkeen rennosti.
Mun vanhemmalla veljellä on pari lasta ja en ole koskaan ollut niistäkään kiinnostunut, vaikka vanhin on jo tokalla luokalla. Ja olen itse siis 31v eli en mikään tyttönen. En tiedä teenkö koskaan lapsia mutta pelkään että jos jossain mielenhäiriössä teen lapsen/lapsia esimerkiksi miehen mieliksi niin tulen katumaan sitä syvästi.
Jos joskus harvoin mietin tulevia mielikuvituslapsiani niin ajattelen aina niitä nuorina aikuisina, että millaisia tyyppejä niistä tulisi. Pikkulapset.. Nounou.
Olen yrittänyt vältellä ja pitkittää lasten hankintaa koska en pidä suomalaisesta tukiperhepolitiikasta enkä niistä äippä- ja tänä päivänä usein isä-tyypeistä, joiden elämän sisältö lapset ovat. Joutuisin sellaisten ihmisten kanssa tekemisiin jos minulla olisi lapsia.